(kopioin tuolta megaketjusta oman ekan punktiotarinan 17.4.26 Helsinki / Dextra, tästä pakkaseen 1 blasto josta pakastealkionsiirto 19.5.26)
Tää oli mun eka punktio niin menin klinikalle aika jännittyneenä, ne lähetti mut ilmottautumisesta tietenkin vessaan, mies vitsaili että jää tähän hissin ja vessan väliin seisomaan etten livahda täältä enää ulos. Kun tulin pissalta niin mies JA sairaanhoitaja seisoi siinä pakastussuostumuspapereiden kanssa, kuulakärkikynät ja kanyylit valmiina. Mullahan ei ole ennen siis ollut edes suoniyhteyttä, oon onneks saanu elää terveenä mutta tosiaan perus sairaalakokemukset puuttuu. Hienosti suunniteltu että ne ensimmäisenä näyttää sen paikan jossa sitten voi toimenpiteen jälkeen levätä. Mä kysyin jo siinä vaiheessa saanko maata tässä hetken, olin niin pinkeänä turpeana puhisevana mursuna jo niiden turvonneiden munasarjojen kaa, että istuminen tuntui tukalalta - käveleminen, makaaminen ja seisominen oli ihan ok. Kiva kirjotella nyt helpottuneena kun tuo on pelkkä muisto vaan :D
Ei siinä ehtinyt pitkään pötköilemään kun haettiin jo toimenpidehuoneeseen (tää on siis Helsinki / Dextra kokemus jo joku haluaa kuvitella maisemia). Siellä oli koko tiimi tervehtimässä ja kysymässä hetua ja jätäppä vaan vaatetta tuohon ja käyppä vaan tähän, tule vaan vielä lähemmäs tätä reunaa, vielä lähemmäs, vielä keskemmälle nyt sä aivan nojaat tuonne oikealle (kai nyt kun siellä on kädestä kiinnipitoa tarjolla). Ne lähetti mut pissimään vielä lisää :D
...ja kun saavuin pissiltä takaisin huoneessa olikin yks hoitaja enemmän, ne oli päättäny että oikein tiimityönä painellaan mun mahaa, että saadaan munasarjat alas, ne myös neuvo mua ¨tälleen hytkymään¨ seisaalteen ensin että ne laskeutuis, se oli vähän hoopoa mutta joku mukava hoitsu hytky mun kanssa :D
Olin kovissa kuumotuksissa siitä neulasta, että apua sanokaa sit kun on se neula, mutta humpsistarallaa he humauttivat mut ihanaan lääkehumalaan. Mulla oli kova aikomus seurata monitoreista sitä keräystä, mutta jossain kohtaa tuntui että koko monitorin kuva lähti lipumaan seinää pitkin ylöspäin niistä kehyksistään, ja sit mua tönittiin vasempaan olkapäähän että pysy hereillä. Juu. Kuulin myös että nyt on eka munasolu löytynyt, se biologi taisi käväistä siinä ¨kioskin luukulla¨ ja joku, varmaan sairaanhoitaja, sanoi mulle että on tapana kertoa se kun ensimmäinen munasolu löytyy, mutta sitten koko luku tulee myöhemmin.
Se lääkitys oli tosi hyvä, kun olin yhtäaikaa aika huuruissa, mutta kuitenkin pystyin aika selkeästi ajattelemaan ja välillä aina seurailemaan. Sain kipulääkettä muutamassa kohtaa enemmän kun venkoilin ja ynisin ja oikee munasarja oli vaikeemmassa asennossa. Mies oli aivan super kultainen, se siellä lupas että saat puristaa mun kättä nyt niin kovaa kun jaksat - no mä olin niin pöhnänen ettei mikään puristelu sen kovemmin kiinnostanut, olin varmaan aika veltto mutta pitelin kyllä kiinni.
¨Kuusitoista munasolua löytyi¨, he kertoi mulle kun kaikki tyhjentely oli valmista ja tuijottelin ihmisiä jotka pyöri mun ympärillä. Olin yhtäkkiä niin liikuttunu että olin aivan kyynelissä ja vuolaasti ja pöhnäisesti kiittelin niitä ja olin unohtanu kaikkien nimet ja että mitä piti tehdä, odotetaanko multa nyt jotain tässä kohtaa. Joku taisi mainita jotain että moni on tässä kohtaa aika liikuttunutkin jopa. No mä olin! Ne oli kaikki siinä niin ihania ja ne auttaa meitä näin isossa asiassa ja olin yksin pistelly kaikki IVF neulat itteeni, nyt olin voinu vaan antaa ammattilaisten pistellä menemään. Huh huh!
Lääkäri taisi jäädä siihen jotain pölisemään ja mies puolusti mun kyvyttömyyttä tehä päätöksiä tai seurailla hoitosuunnitelmaa, kun se sanoi vaan että taitaa olla vielä aika tokkurassa. Mies ja sairaanhoitaja etti sieltä tuolilta mun pikkarit, olin varannu niin valtavat ja niin kiusalliset mummopökät että piti selittää niille, että ihan ettei tässä mene saumaa.. siksi tommoset isot... ööh. Ei oo varmaan koskaan kukaan muu kun mä viritelly mun pöksyihin menkkarättiä, mutta elämänkokemus se on tuokin :D
¨Pysytkö sä jaloillas¨ mies kysyi kun nojailin siihen ja katoin sitä alkkarioperaatioo. Pysyin ja hienosti lepohuoneeseen jossa oli LÄMMIN JYVÄSÄKKI MUA OOTTAMASSA!! Sanoin myös jossain kohtaa että se lämmin pussi oli päivän paras juttu :D hei haloo varmaan se hyvä munasoluluku oli päivän paras juttu eikä joku pussukka :D mutta arviointikyky oli lomalla.
Noh, meidän seuraavan päivän puhelu tuli lauantaina aamupäivällä, soittaja kohteliaasti esitteli itsensä, ja että Dekstralta, sanoin että tätä puhelua onkin odotettu! Hän kertoo ammattitaitoisesti ja empaattisesti että ei ole valitettavasti kovin hyviä uutisia nyt, meillä on yksi varmuudella hedelmöittynyt munasolu, ja sen lisäksi kolme jotka osoittavat hedelmöittymisen merkkejä, joita vielä seuraillaan, mutta pitää epätodennäköisenä että ne siitä lähtisivät. Kuudestatoista yksi! Mitä ihmettä.
Kuulemma 15 oli kypsiä munasoluja, ainoastaan yksi ei ollut kypsä. No, male factor tapaukseksi meidät on merkitty. (huom puhelussa sanoivat että eivät voi tässä kohtaa sanoa syytä alhaiseen lukuun).
Hurja pudotus!
Saadaan kuulemma keskiviikkona lisäpäivitystä, että miltä näyttää, kun usein vasta viljelypäivänä 7 saisi lopulliset luvut (eli ens perjantaina). Soittaja oli kovin lempeä ja kyseli vointia ja silleen. Noh, nyt sitten odotellaan, onko meillä jotain siirrettävää. Hyperin riski niin ei ainakaan tuoresiirtoa, ja ehdottelivat että jopa välikierto vois olla hyvä, että ehdin toipua ja ei tule jälkihyperiä.
Matka Helsingistä poispäin meni ihan hyvin, oli kuumapakkaus alavatsalla, kylmäpakkaus otsalla, ilmastointi kovaäänisesti huusi, join paljon, huoltoasemilla pissitaukoja, mies oli reippaasti täyttänyt kuumavesipullon, kysyin miten, kysyikö jostain Hesburgerin kassoilta? ¨Ei kun mä vaan täytin sen tosta¨. Jostain teeautomaatista latasi sen vaan kyselemättä, vahvisti kuski :D Okei hauskaa :D
Kävelin Linnatuulesta ulos kuumavesipulloa kohdulla pidellen silleen öörrghh pienin askelin töpötellen. Jotku tädit vähän katteli mutta ajattelin että nyt saa kattoa kuka vaan ja miten vaan, ei tunnu missään.
Semmonen munispäivä viikonlopun alla!
