Muita piikkikammoisia?

Löytyykö helmikuisista muita neula kummoisia? Ja nyt en puhu että "en tykkää neuloista" luokkaa vaan oikeasti fobikoita. Itse siis aina paniikkikohtauksen saava, vuosia kaikkea vältellyt ja ajatellut että vaikka kuolisin syöpään ennemmin. Mutta nyt on myös lapsen henki kyseessä joka muuttaa tilannetta hurjasti. Välttämätön kuulemma olisi tuo yksi verikoe, mutta en taida kuitenkaan pystyä :-( paniikki ja ahdistus :'(
 
Siihen verikokeeseen liittyy ne sikiöseulat ainakin, eli jos haluat nt-ultrassa tietää sen riskiluvun, niin on välttämätön. Itellä kans nuorempana seuras verikokeesta pyörtyminen ja pelkkä neulan näkeminen rokotustilanteessa aiheutti paniikkikohtauksen. Opiskelin kuitenkin lähihoitajaksi ja toisten pistäminen selkeästi on auttanut selviytymään näistä tilanteista.
Olen myös käynyt läpi lapsettomuushoitoja, joihin liittyy pistämistä. Ja raskausdiabeteksen, jossa 6 viikkoa pistin joka päivä. Oli vaan pakko, vaikka joka kerta käsi tärisi. Niin paljon neulakammo mua kuitenkin seuras, että vielä salissa kieltäydyin epiduraalista. Ja hetken päästä se kuulostikin hyvältä idealta. Synnytyksessä kummasti nuo kivut on sitä luokkaa, että mielellään ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan. Sairaaloilla on näitä pelkopoleja, joissa vois päästä keskustelemaan järkevästi kaikkeen tähän liittyen. Kannattaa vaan alkaa ajoissa niitä asioita käsitteleen. Jää synnytyksestä varmasti parempi mieli, kun menet sinne valmistautuneena. Siellä ei piikeiltä välty.
 
En ole varsinaisesti piikkikammoinen mutta piikit aiheuttavat voimakasta inhotusta jo pelkkänä ajatuksena ja esikoista odottaessa stressasin etukäteen noita tilanteita joissa piikitys välttämätöntä. Kuitenkin selvästi vähemmän kuin sinä kertomasi perusteella.

Tossa verikokeessa selvitetään myös verityyppi mikä voi olla tärkeä tieto jos synnytyksessä menetät paljon verta. Samoin mahdolliset sukupuolitaudit, jotka saattaisivat synnytyksessä siirtyä lapseen. Eli tärkeää olisi käydä. Raskauden aikana on myös hyvä tarkkailla hb:tä, jotta voi tarvittaessa ottaa rautalisää.
Jos ja toivottavasti kun menet tuohon verikokeeseen, kannattaa ehdottomasti sanoa asiasta hoitajalle. Itse tein näin ja omalle kohdalleni sattuikin todella mukava hoitaja joka hoiti asian hienosti. Vähän alkoi jopa itseä huvittaa kun tunsin olevani lapsi toisen siinä rauhoitellessa :)

Itse lähdin synnytykseen sillä ajatuksella että piikit vasta viimeisenä vaihtoehtona. Epiduraali tuntui vastenmieliseltä ajatuksena - myös synnytyksen aikana - kovat kivut tuntuivat helpommalta vaihtoehdolta. Ja vaihtoehtoja selvitellessä ajatus lääkkeettömästä kivunlievityksestä alkoi muutenkin tuntua hyvältä vaihtoehdolta itselle. Ainoa piikki jonka synnytyksessä sain oli oksitosiinia kankkuun lapsen syntymän jälkeen vauhdittamaan jälkeisten syntymistä. Tämä tuli täysin yllättäen ja kyselemättä, joten sitä en ehtinyt oikein edes tajuta. Synnytyksestä voi siis selvitä myös ilman tai vain vähäisillä piikeillä, vaihtoehtoisista kivunlievitysmuodoista kannattaakin puhua jo etukäteen ja selvitellä mitkä voisivat sopia itselle. Toiveet kannattaa kirjata ylös valmiiksi synnytystä varten jotta ne menevät hoitavien kätilöiden tietoon vaikka et itse synntyksen tohinoissa hoksaisi niistä kertoa. Pitää kuitenkin tiedostaa että synnytys voikin mennä aivan toisin kuin etukäteen on ajatellut ja siksi valmistautua henkisesti siihen että piikit voivat kaikesta huolimatta tulla kuvioihin. Itselleni oli kuitenkin synnytystä odottaessa lohduttava ajatus että on mahdollista selvitä ilman piikkejä :)

Ehdottomasti kannattaa pyytää neuvolasta lisää tukea piikkikammon kanssa ja keskustella siitä jo hyvissä ajoin. En tiedä voisiko tuossa harjoittaa jonkinlaista siedätyshoitoa jo ennen verikokeita ja erityisesti ennen synnytystä?
 
Neuvolassa otin jo asian puheeksi ja lupasi sieltä selvitellä miten onnistuu. Kuitenkaan ihan normaalisti "lippuluukulla" ainakaan tuo ei tule menemään se on varma :-/ Mutta hyvä kuulla Heihel myös noin päin, lievittää kuitenkin jännitystä siinä kohtaan että tuokin on mahdollista. Juuri tuo epiduraali tuntuu aivan kammottavalta, ja tässä kohtaa kyseenalaistan sen että vaikka kivut olisi kuinka kovat niin epiduraali on sata kertaa kammottavampi ajatus. Täytyykin ottaa lisää selvää noista lääkkeettömistä vaihtoehdoista. :-)
 
Ja olen opiskellut myös lähihoitajaksi, jolloin puolen vuoden jälkeen pystyin pistää toisia mutta askel vielä itseen kohdistuviin neuloihin on järjetön. Vajaa kuusi viikkoa aikaa käydä, jos seulontaan vielä haluaa. Ja pakko todeta että se että "on pakko" ei paljon lohduta nyt, päinvastoin. Kiitos siis Heihel tsemppaavasta viestistä. :-)
 
Mä olin tosi piikkikammoinen nuorempana ja useamman kerran on taju lähteny verikokeissa aikoinaan. Esikoisen raskausaikana olin ihan paniikissa aina verikokeista mut opettelin kertomaan sit aina heti sinne mennessäni siitä piikkikammosta ja hyvin sit osasivat ottaa huomioon ja helpotti olemista. Nyt kun kolme raskautta on jo takana ja neljäs aluillaan niin piikkikammo on kadonnut, raskaudet on kyllä hyvää siedätyshoitoa. Viime raskaudessa jouduin kotona tarkkailemaan sokereita ja luoja mä pelkäsin sitäkin aivan hemmetisti, mut siihenkin sit siedättyi..
 
Pitääpä vielä lisätä omaan tekstiini sen verran että en koe vaan "selvinneeni" synnytyksestä ilman piikkejä vaan oikeasti synnytys meni todella hyvin. Tarkoitan siis sitä että se lääkkeetön kivunlievitys ei tarkoita että synnytys olisi ihan kidutusta vaan voi mennä oikein mukavastikin (noin niinkuin synnytykseksi...) :grin

Ja sitten pitää vielä korjata että tovi synnytyksen jälkeen sain itseasiassa myös kaksi tikkiä. Mutta ne eivät kuulemma olleet edes välttämättömiä ja uunituore vauva vierellä, suihkeella puudutettuna se pikainen tikkaaminen kävi niin helposti että pääsi jopa unohtumaan tuosta ekasta viestistä.

Mutta toivotaan että löydätte sellaiset ratkaisut joilla saatte hommat sujumaan mahdollisimman helposti! Lääkkeettömiä vaihtoehtoja on paljon, mulla itsellä toimi TENS ja suihku sekä sairaalassa amme. Osa lääkkeellisistäkin on piikittömiä kuten ilokaasu, joten sekin voisi toimia :)
 
Onko sulla mahdollisuus kotilabraan?
tuttu ympäristö auttoi häntä. Toki siinäkin aikaa meni, mutta se onnistui. Jos tämä ei mahdollista sitten - labraan hyvä ystävä mukaan. Sängylle, silmät kiinni, musiikkia nappikuulokkeista korville. Hengitä, hengitä, hengitä.

Hänellä siis otettiin vain se alkuraskauden verikoe jossa katsottiin veriryhmä ja sitten sikiöseula. Synnytyksen hän meni ilman piikkejä ja kivunlievitystä.

Tekipä vielä toisenkin lapsen..

Tsemppiä sulle!
 
Kiitos kaikki :Heartred onnea on hyvä neuvola tätsky. Juuri soitteli että kotisairaanhoito, opamoxia riittävästi, puudutus ja itselle hullultakin tuntuva helpompi :kanyyli kämmeneen. Mutta tsemppaamis aikaa viikolle 15 asti myös. Ihanaa että otetaan tosissaan ja yritetään oikeasti auttaa :-) ei tämä silti helppoa ole mutta kaikki keinot käyttöön :-/
 
Ainakin hus:n labroissa on mahdollista varata aika ihan "pelokas potilas" nimikkeellä. En varsinaisesti pelkää pistämistä, vaan pyörryn aina siinä vaiheessakun veri valuu purkkiin :D varsinki paastoverikokeissa..

Tällöin varautuvat siellä ja itellä ainakin viimeks kun muista syistä kävin niin oli 2 hoitajaa, toinen jutteli mukavia ja piti huomion poissa veren ottajasta.

Kantsii olla ajoissa yhteydessä labraan pelosta, niin koittavat tehä sen mahdollisimman mielekkääks! :)

Itellä perjantaina seulat, mies lähtee onneks myös mukaan ja ilmotin jo varatessa tosta :D saa nähä miten käy
 
Mä olen kärsinyt lapsesta asti. Muistan kuinka sain lapsena rokotukset peppuun ja pyörryin heti ja siitä lähtien aina kun täytyy mennä piikitettäväksi olen pyörtynyt. Myös veren näkeminen aiheuttaa samanmoista, mutta synnytyksessä veren näkeminen ja piikit eivät olleetkaan niin pahoja vaikka huipata alkoikin pysyin tajuissani. Mitä enemmän odotan ja jännitän tilannetta sen pahemmaksi se muuttuu. Tämän saman aiheuttaa myös sormenpäästä verensokerin mittaus! Kävin itse juuri torstaina ottamassa ar verikokeet ja pelkäsin jumalattomasti, mutta en ehtinyt kauaa jännätä kun pääsin heti sisälle ja koko tilanne oli ohi hetkessä. Toki taas huimasi ja tuskanhiki nousi pintaan mutta pysyin taas tajuissani, joka on jo saavutus. Meillä täällä helsingissä voi varata ajan piikkipelkoisena potilaana jolloin käyntiin varataan puoli tuntia aikaa. Muuta siitä en tiedä kun en ole koskaan varannut mutta siitä voisi olla apua. Mulla helpotusta on tuonnut pillimehun juominen verikokeen yhteydessä, sen avulla pyörtyminen on jäänyt. Lisäksi hengittäminen,unohdan jännittäessä aina hengittää! Inhottaviahan nuo on mutta onneksi ei tarvitse jatkuvasti käydä. Olen synnyttänyt kaksi kertaa, toisella saanut epiduraalin sektiota varten ja se piikki ei tehnyt pahaa ollenkaan, mutta tipan laittaminen, se on ehkä pahin kaikista, jopa pahempi kuin verikoe! Toisessa synnytyksessä mentiin ilman kivunlievityksiä ja siitä vaik positiiviset kokemukset, tosin tuo tippa jouduttiin laittamaan siinäkin :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top