Muille kertominen
- Ketjun aloittaja Tiutiutiu
- Aloituspäivämäärä
Me pidettiin nt-ultraa rajana :) Ensi viikonloppuna mennään kertomaan meidän vanhemmille. Juuri tässä tulostin kaikille kuvat ultrakuvista :) Jännittää hyvällä tavalla todella paljon. Mietin, kuinka omille vanhemmille kertoisin asiasta, en halua vain sanoa, että meille tulee vauva. Isovanhempien kirjan aion ostaa, mutta eriasia, kuinka ovat kumpikin avaamassa, äitillä kun on tapana ns.varastaa show ja iskä odottaa vieressä :D
Nyt on kerrottu mun äitille ja otti uutisen kyllä tosi hyvin vastaan :) Alkoi samantien miettimään hankintoja ja tutkimaan komeroita josko jotain vauvakamoja olisi jäljellä :) Iskä ei oikein sanonnut juuta eikä jaata mutta tottuu vähitellen. Vielä pitäis miehen vanhemmille kertoa jahka reissusta tulevat.
No nyt on täälläkin kerrottu suvulle ja töissäkin kerroin. Kaikki otti asian hyvin, tosin töissä olivat hiukan yllättyneitä, mutta se johtunee siitä, että olen selvästi aiemmin ilmoittanut, että enempää lapsia meille ei ole enää tulossa 
Meillä edetään hitaasti kertomisen suhteen. Nyt rv 13+0. Tänään kerrottiin miehen äidille joka otti uutisen positiivisesti vastaan. :) Mies on kertonut kouralliselle ja ite oon kertonut toiselle kouralliselle. Tässä hiljalleen kun ihmisiä tavataan niin kertoillaan. :)
Mulla nyt 11+0 menossa ja oon ehtinyt kertoa parille lähimmälle ystävälle ja siskolle. Lisäksi työnantajalle käytännön syistä ja töissä muutkin tulevat varmasti tietämään tällä viikolla. Ar ultra tehty ja nt ultra ens viikon ti. Sen jälkeen kerron vanhemmillekin, tiedän että äiti sekoaa ilosta :D
Jotenkin ei malttaisi odottaa että asiasta vois jutella jo ihan avoimesti
Jotenkin ei malttaisi odottaa että asiasta vois jutella jo ihan avoimesti
Asian salailu on ollut itselle tosi raskasta. Ensi maanantaina on nt-ultra ja sitten kailotan kaikille lähimmille ihmisille + kerron töissä. Mä olen omien vanhempieni kanssa tosi paljon tekemisissä ja vaikeeta ollut koko ajan muistaa, etten lörpöttelisi sivu suun. Lisäksi töissä olen ajoittain ollut pahoinvoinnin takia suoranainen ihmisperse, joten haluan antaa omalle käytökselle suht järkevän selityksen :)
Mulla on sama juttu ku Immellä, kerron töissä jos ultrassa kaikki ok. Oon kyllä ihmeissäni ku kukaan ei oo vielä kyselly mitään ku välillä on ollu kyllä hiton hankalaa väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa. Muutenkin syömis- ja juomistottumukset töissä on muuttunu aikalailla raskauden aikana eikä kukaan oo vissiin huomannu tai sit ne ei kehtaa kysyä..
Kerroin tänään töissä. Olivat positiivisesti asennoituneet. Suurin osa oli kuulemma jo näin vähän arvellutkin. Ei meikäläisen duunivaatteet kaikkea peitä. Päällikkö rupesi heti sumplimaan kesälomia uusiksi että saa mulle mukavimman kolon sieltä valkattua että pääsee kesälomalta sitten suoraan jatkamaan mammalomalle. Nyt voi kuitenkin työpiirissä ottaa rennosti ja höpötellä juuri siitä mitä mielessä pyörii. Eipä mun päähän paljoa vauvoja enempää nyt mahdu. Rv 14+2 :D
Rosmariiini
Oman äänensä löytänyt
Eilen kerroin töissä vain esimiehelle. Aiemmin ainoana perheettömänä olen painanut kesät todella paljon töitä ja paikkaillut muiden kesälomia. Halusin sitten ilmoittaa hyvissä ajoin, että tänä kesänä en ole käytettävissä samallalailla. Sovittiin, että jään jo heinäkuun alussa pois ja pidän ensin kesäloman josta sujuvasti mammalomalle. Keskusteltiin myös muutenkin työtehtävistä ja yleisestä työhyvinvoinnista. Oon niin positiivisesti yllättynyt ja turhaan meneyin yöuneni pomon takia, kun hän otti uutisen tosi hyvin vastaan :) olen töissä hyvin miesvaltaisella alalla (korjaamolla) ja jännitän kovin asiakkailta ja työkavereilta tulevia kommentteja..
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Me ei olla suvulle kerrottu vieläkäänn. Rv 13+1. Toisaalta ei haluaiskaan (en tiedä miksi) ja toisaaltaan haluaisi asian vaan pois alta.
Mä kerroin kans pomolle perjantaina, tuli karsee hedari ku jännitin asian kertomista. Nyt alkaa työtehtävien muokkaus ja mua ei enää laitetan riskityömaille. Omille porukoille piti kertoa tänään mutta ei ne olekaan kotona niin menee ensiviikkoon. Miehen porukoille ilmoitetaan tänään..jännää hömmaa vaikka tiedetään että kaikki tulee olemaan iloisia ilmoituksesta.
Me ollaan nyt vasta kerrottu parille kaverille, mun äidille keskiviikkona (ultra oli tällöin päivällä) ja tänään mun isälle. Miehen vanhemmille ja sisaruksille vielä ensi viikolla. Maanantaina pomolle.
Vanhemmille annoin tutit joissa kiinni lappu "moikka isoäiti! Voitko säilyttää tätä minulle, voin tarvita sitä kun tulen käymään. Nähdään syyskuussa! T: vauva"
Äitini oli ihan onnessaan ja isä yllättynyt :D
En halunnut kirjoitella tännekään ennen kuin on ultrassa käyty. Jotenkin epätodellinen olo vaikka vauva on toivottu ja oireitakin on :)
Vanhemmille annoin tutit joissa kiinni lappu "moikka isoäiti! Voitko säilyttää tätä minulle, voin tarvita sitä kun tulen käymään. Nähdään syyskuussa! T: vauva"
Äitini oli ihan onnessaan ja isä yllättynyt :D
En halunnut kirjoitella tännekään ennen kuin on ultrassa käyty. Jotenkin epätodellinen olo vaikka vauva on toivottu ja oireitakin on :)
Onnea! Se oli ultra oli mullekkin aivan mukistava kokemus. Oireita oli ollut mutta en uskonut ennenkuin omin silmin näin. Me yritettiin mennä kertomaan mun porukoille eilen mutta ne olikin mökillä...nyt ootellaan sit torstaihin astiMe ollaan nyt vasta kerrottu parille kaverille, mun äidille keskiviikkona (ultra oli tällöin päivällä) ja tänään mun isälle. Miehen vanhemmille ja sisaruksille vielä ensi viikolla. Maanantaina pomolle.
Vanhemmille annoin tutit joissa kiinni lappu "moikka isoäiti! Voitko säilyttää tätä minulle, voin tarvita sitä kun tulen käymään. Nähdään syyskuussa! T: vauva"
Äitini oli ihan onnessaan ja isä yllättynyt :D
En halunnut kirjoitella tännekään ennen kuin on ultrassa käyty. Jotenkin epätodellinen olo vaikka vauva on toivottu ja oireitakin on :)