Muille kertominen...

Noni nyt on kerrottu kaikille. Facessa, instassa ja blogissa julkaistiin kuvat, joista ylemmässä kuvassa isompi sisko 11v pitää pienemmälle siskolle 4v isosiskokoulua ja alemmassa tytöt seisoo ultrakuvan vieressä ja kuvassa on teksti "tulossa lokakuussa 2016". Pienempi ei hokassu kuvaushetkellä mitä oikein tapahtuu, joten kerrottiin erikseen muutama päivä sitten. Ei se ihan tainnu perille asti mennä, kun eilen vielä väitti, ettei mahassa mitään vauvaa ole:D jospa se siitä alkaisi tajuamaan kunhan maha kasvaa.
 
Meillä viikonloppuna edessä kertominen miehen ja mun vanhemmille. Haluaisin keksiä jonkin erityisen kivan tavan, koska lapsi on meidän ensimmäinen ja myös isovanhemmilleen eka lapsenlapsi (jota he ovat kyllä vuosikaudet varmasti odottaneet ja toivoneet).

Ehdottakaapa hauskoja tapoja kertoa uutinen? Miten te kerroitte ekasta lapsesta?

Ollaan jo sovittu molempien porukoiden kanssa, että tulevat viikonloppuna eri päiville kahville, kun ei olla hetkeen ehditty nähdä. Anoppi aikoo esitellä jotain heidän matkakuviaan, ja ajattelin, että näinköhän kiva tapa kertoa heille olis näyttää läppäriltä myös parit meidän talvilomakuvat, jonne voisin kuvakavalkaadin lopuksi laittaa pari tuoretta ultrakuvaa?

Mietin myös, josko käytettäis samaa systeemiä mun vanhemmille kertomiseen vai jotain muuta. Vinkkejä, vinkkejä :)

Nessu 12+6
 
Nessu, toi kuulostaa kivalta tavalta laittaa lomakuvien perään ultrakuva! Mun veli ja hänen vaimo kertoi aikoinaan tulevista häistään niin että veljen synttäreillä pyöri telkkarissa heidän lomakuvia ja viimeisenä oli ruutu, jossa luki tyyliin "Tervetuloa häihimme pvm". :) Ja hauskasti mä olin just antanut veljelle synttärilahjaksi "pikku vinkkinä" pinon häälehtiä! :D
Mun kertominen töissä meni tyyliin sivulauseena kokouksessa... Meillä oli "lähi-työyhteisön" kriisikokous ja kaikki paitsi esimies paikalla. Talossa on tyytymättömyyttä esimiestä kohtaan ja nyt meille tuli välien selvittelijä selvittelemään mistä on kyse. Monet on tyytymättömiä esimieheen sekä esimiestaidoissa että henkilökohtaisista asioista. Mulle tuli totaalisena yllätyksenä että tyytymättömyyttä oli noin paljon ja noin syvällä. Oli sit todella tunteellinen kokous, jossa useampi itki. Jokainen puhui vuorollaan ja pitkään. Mulla kyyneleet valui jo muita kuunnellessa... Aloitin sit oman vuoroni kertomalla ettei kyyneleeni johdu siitä että olisin itse tyytymätön (mulla ei ole mitään valittamista) vaan olen näin tunteellinen koska olen raskaana. Ja heti perään aloin sitten selostaa omaa kantaani koko tähän kriisiin. Meitä oli vajaa 15 hlö paikalla ja ainoastaan minä ja työparini olimme positiivisia! Kaikki muut valittivat vaikka kuinka, osittain asiallisesti osittain mun mielestä naurettavan henkilökohtaisuuksiin mennen. Mä olen seurakunnalla töissä niin lähes joka puheenvuorossa vedottiin Raamattuun... Että otti päähän osan tekopyhyys!
Mutta muut ei siis edes saanut mahdollisuutta onnitella tai kysellä mitään raskaudesta kun jatkoin juttua samantien. Jälkeenpäin pari tuli sitten juttelemaan ja onnitteli. Kokouksen jälkeen huikkasin tyyliin ohimennen porraskäytävässä esimiehellekin että olen btw raskaana. :D
 
Mä oon vähän ripotellen kertonut töissä työkavereille. Eilen tuli ehkä paras kertominen kun yks työkaveri siinä haikaili että voi kun olis ihanaa jos sais hoitaa jonkun vauvaa, totesin vaan että nooh tuut sitte lokakuussa meille hoitamaan vauvaa. Pieni hiljaisuus ja sen jälkeen "siis hetkinen! Mitä vauvaa! Teidän vauvaa?! Ihanaa!" :D Nyt töissä tietää kaikki naispuoleiset mutta pomoille pitäis vielä kertoa jossain vaiheessa :---)
 
Pikkuhiljaa vois kai kertoa pomolle (haluaisin ensin kertoa hänelle, ettei juorut leviä muiden kautta) ja sitten sen jälkeen ainakin lähemmille työkavereille. Jännittää vaan vähän että miten kerron ja miten pomo suhtautuu. :)
 
Työkaverille kerroin tiistaina vastoin periaatettani. Olin ajatellut, että ensin pomolle, sit vasta muille. Tuli sellainen sauma että käytin sen hyväkseni, etenkin kun oon ennenkin jakanut just tälle kollegalle henkilökohtaisia iloja ja suruja. Ihanan vastaanoton sain häneltä uutiselleni! Eilen ultran jälkeen sitten soitin pomolle (työskennellään eri kaupungeissa), ja kerroin että tulossa on iso elämänmuutos - ei tullutkaan eroa, tuleekin uusi vauva. Ihan asiallisen neutraalin vastaanoton sain uutiselle, ja myös onnittelut. Ihanaa, ettei tarvi enää salailla. Sihteerille soitin myös ja kysyin raskaudenaikaisten lääketieteellisten tutkimusten takia poissaoloista (saan käydä kaikki työajalla) ja hänellä meni tovi ennen kuin tajusi, että minä ihan ite oon raskaana. :D Tänä aamuna kerroin ystävälle koirien kanssa metsälenkillä ja kyllä hänkin yllättyi niin, että soitti jälkikäteen: "Taisin unohtaa onnitella!" Ai juku, näistä kertomisista tulee vielä hauskoja! Helpommalla varmaan pääsis kun täräyttäisi uutisen Facebookiin... :)
 
Minulle tuli tällä viikolla luonnollinen sauma kertoa pomolleni, kun hän kysyi syksyn suunnitelmistani, työaikatoiveista siis (teen tällä hetkellä vähän alennetulla %:lla). Kerroin sitten, että itse asiassa, minulla on vähän erilaiset suunnitelmat syksylle. Pomo onnitteli, enkä ehtinyt alkaa jännittää kun tilanne tuli eteen niin yhtäkkiä ja spontaanisti.
 
Kopsaanpas vielä tänne, mitä kirjoittelin toiseen ketjuun. Meillä siis vanhemmillekertomisrumba menossa.

Tänään kerrottiin mun äidille vauvasta. Sama tekniikka kuin isälle eilen (ovat siis eronneet), eli näytettiin parit reissukuvat, joiden perässä muutama ultrakuva.

Äiti meni aivan tiltteihin. Ensin se ei meinannut uskoa, sitten pomppasi pystyyn onnittelemaan ja halailemaan ja kirjaimellisesti hyppi ilosta. Reaktio oli kivaa kateltavaa.

Ainoa, mikä hetkellisesti meinas saada mun kierrokset nousemaan, oli kun äippä kysyi, oliko raskaus vahinko (!!!) vai suunniteltu. Mehän ei siis olla kerrottu vanhemmille aiemmin, että takana vuosien yritys ja lapsettomuushoitoja.

No, nyt kerroin ja vastasin, että ei siis tosiaan ollut mikään vahinko, ja että kannattaa noin yleisesti olla aika varovainen näissä tilanteissa, miten esittää kysymyksensä, että ovat monelle parille tosi herkkiä ja kipeitäkin asioita, meillekin. No, ymmärsi kyllä pointin.

Onneksi aika nopeasti tämän pienen valistushetken jälkeen ilonpito jatkui. Äiti alkoi heti suunnittelemaan, miten hän voi auttaa vauvanhoidossa ja vaunutella sen kanssa, jos mä haluan nukkua jne. Hyvä lopputulos ☺️❤️

Huomenna vielä miehen vanhemmat. Huhhuijaa! On tää kertomisrumba aikamoinen! Ens viikolla sitten työnantaja.

Nessu 13+2
 
Mä sain vihdoinkin Ilmoitettua töihin, että jatkan hoitovapaalta suoraan äitiyslomalle. Esimies otti uutisen hyvin vastaan vaikka sanoikin, että kovasti mua on takas odoteltu. Tuntuu hurjalta olla pois n 3 vuotta putkeen! Alallla on aika vauhdikasta ja yrityskin muuttuu koko ajan paljon yritysostojen ja henkilöstömuutosten takia. Millaiseen työpaikkaan sitä oikein edes menee takaisin ja miten sitä pääsee taas kärryille kaikesta uudesta näin pitkän tauon jälkeen.. huh.
 
Isla, kuukauden töissä oltuasi et muista koko poissaoloa... Mie olin silloin näistä kahdesta ekasta lapsesta melkein viisi vuotta pois töistä.
 
Apua Napu, niinkö nopeasti se työarki imaisee mukaansa, Kääk. :eek::D Ihanaa kyllä olla kotona kun lapset on pieniä, ja ihanaa että nyt on taloudellisesti pystynyt. Saa nähdä kuinka pian sitä pitää palata tokan äitiysloman jälkeen töihin..
 
Me ollaan kerrottu läheisille ystäville jo heti alkumetreistä, mutta suku on ollut pimennossa. Eilen äitini (isäni myös läsnä) sai onnittelukortin jossa onnea toivoi lapsenlapsensa ja isoveli ;) ..hetki siinä meni. Onneksi luki kortin ääneen, niin sai vaarikin infon yhtäaikaa :) . Isäni totesi, että nythän tästä tuli oikein juhlapäivä..niin äidin synttärithän sitä eivät vielä olleetkaan :p . Ensi viikon ultran jälkeen laitan muutamalle sukulaiselle ja kummilapselleni viestiä. Muuten en aio mitenkään ilmoitella, voivat juorut sitten vapasti vaeltaa ;)
 
Aion kertoa nyt sitten kaikille parin viikon päästä. Ihan sen takia, koska joudun töiden puolesta ilmoittamaan tuleville asiakkaille nettisivulla, ja koska useat kaverit varmasti näkevät julkaisun, niin päätän sitten samana päivänä julkaista asian omalla fb sivulla. Se miten sen julkaisen tai kerron, on itsellekin vielä epäselvää. Koska suurinosa ihmisistä ei odota minun hankkivan lasta - ikinä. Ja muutama joille kerroin jo aikaisemmin, ottivat asian huonosti. Hieman ilkeesti. Joten en vielä tiedä miten kertoisin asian. Yrityksen sivulle tein mainoksen jonka julkaisen sitten mainoksen muodossa, ja jossa käy ilmi sitten äitiysloman aika ja tilaukset.
 
Kavereille, sukulaisille ja töissä pomolle sekä muutamalle työkaverille kerrottu : ) nyt ei oikeastaan olekaan ketään kelle erikseen kertoisi, loput työkaverit näkevät sitten sitä mukaa kun napa kasvaa xD
 
Mua jotenkin kauheesti jännittää kertoo pomolle. Palasin nykyiseen työpaikkaani saatuani täältä vakituisen paikan. Neljä vuotta asuttiin pääkaupunkiseudulla. Olen siis aiemmin kyllä ollut kolme vuotta nykyisessä paikassani, mut tää vakkari alkoi vasta elokuussa... Näin jo viime yönä unta siitä, et tieto levisi töissä... Pomo sanoi joulun aikaan yhdessä palaverissa, kun oli etsimässä eräälle uudelle työntekijälle äippäloman sijaista, et toivotaan, et ei ihan heti tarvi muille näistä syistä etsiä sijaista... Musta tuo oli aika törkeesti sanottu, kuitenkin ollaan naisvaltaisella alalla ja hänellä itselläänkin on kolme lasta... :eek: Ei sitä ihan mahdottoman myöhään viitsisi lastentekoa venyttää. Enkä mä mielestäni ihan uusi työntekijä ole, kun olen palannut vanhaan takaisin. Olen kai liian tunnollinen työntekijä. :crybaby2
 
Nittah ei kannata murehtia sulla on kuitenkin vakipaikka niin ei voi mitään sanoa.Ja tottakai se on aina iloinen asia kai pomokin sen ymmärtää.
Mulla ei vakipaikkaa mutta töitä luvattu äippälomaan asti en vaan tiedä montako sopimusta joudutaan tehdä.Toivon kyllä et pystyn olla töissä äitiyslomaan saakka tai mahdollisimman myöhälle ainakin.
 
Kiitti vaveli!
Siis joo, tiedän et tää ei oo järjellinen murhe.. tunnepuolella enemmän.. Ja iloinen asiahan tämä on. Oon vaan tällainen, kun ei haluis, et on vaivaksi töissä tms...
 
Nittah86 eihän sun vielä tarvitse pomolle kertoa, jos jännittää miten hän suhtautuu. Työnantajalle pitää ilmoittaa 2kk ennen kuin jää äitiyslomalle, joten aikaa sen puolesta on. Tosin en tiedä kuinka helpoksi se kertominen myöhemmin tulee, mutta ainakin ehtisit valmistautumaan kertomiseen.

Naisvaltaisilla aloilla luulisi esimiehillä ym olevan ymmärrystä asian suhteen, mut välillä tuntuu et heidän suhtautuminen on enemmän kauhistunut kuin iloinen. Jokaisella tulevalla äidillä on kuitenkin oikeus jäädä äippälomalle ja kukaan toinen ei voi muiden puolesta päättää milloin lapsia hommataan, joten aika tökeröä sanoa että toivottavasti ei tarvitse tästä syystä hakea sijaista kellekään hetkeen.. Se sijaisen etsiminen on sen pomon murhe, ja sun pitää nyt keskittyä olemaan iloinen raskaudesta ja nauttimaan siitä.
 
Kiitti yllätys! Kyl mun massu alkaa paljastaa asiaa tässä lähiaikoina ja sit aattelin olla reilu, kun hän suunnittelee syksyn tiimejä ja tuntuu kovasti luottavan mun kykyyn ohjata muita työntekijöitä tulemaan toimeen... Ja meillä on tälläkin hetkellä kaksi huippua sijaista, joille ei ole syksylle tiedossa hommia, niin täähän olis toiselle heistä tosi hyvä juttu! :happy: Ens viikon odottelen seulan verikoetulosta, josta ei toivottavasti kuulu mitään eli kaikki olis sit ok sen suhteen. Et jos sit reilun viikon päästä kertois pomolle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top