Muille kertominen...
- Ketjun aloittaja toinenpikkuinenko
- Aloituspäivämäärä
Napu voi olla. Mä vaan epäilen että johtuu siitä ettei edelleenkään ihan sulata mun kumppania, vaikka nykään tuleenkin hänen kanssaan hyvin toimeen ja juttelee kaikenlaista. Meinasin kyllä kysyä jotain tarkemmin, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Ehkä joskus myöhemmin. Me harvoin soitellaan puhelimella, joten menee varmaan ensi kertaan kun nähdään kasvotusten. Siihen ei varmaan hirmu kauan mene, kun mun kesärenkaat asustaa vanhempien luona.
Me lykättiin mun suvulle kertomista, kerrotaan nt-ultran/istukkabiopsian jälkeen. Saa nähdä mitä sit saa kertoa... Miehen vanhemmille kerrottiin jo ja tietävät myös ongelmista nyt.
Työparille kerroin jo aiemmin ja ens ke mulla on kehityskeskustelu pomon kanssa niin sen lopuksi kerron pomolle. Täytyy antaa samalla hänelle se viime viikkoinen saikkulappu ja siinä lukee jotain sikiöseulonnasta, eli ilmenee siitä. Kerron sit tilanteen ja sen että oon taas seuraavan viikon tiistain saikulla.
Työparille kerroin jo aiemmin ja ens ke mulla on kehityskeskustelu pomon kanssa niin sen lopuksi kerron pomolle. Täytyy antaa samalla hänelle se viime viikkoinen saikkulappu ja siinä lukee jotain sikiöseulonnasta, eli ilmenee siitä. Kerron sit tilanteen ja sen että oon taas seuraavan viikon tiistain saikulla.
Mä oon kertonut vain yhdelle ystävälleni, kun kävimem syömässä. Kiva, kun jollekin sain kertoa, ja varsinkin ihmiselle, joka oli niin innoissaan, ja omien sanojensa mukaan myös "kateellinen", useamman lapsen äiti jo itsekin.
Näin pääsiäisenä kaikkia mun perheenjäseniä, myös yhdeksänkymppisiä isovanhempiani. En kertonut kellekään. En tosin tiedä, jos mun äiti ja mummo huomasivat, kun ei noilta vanhemmilta naisilta tahdo mikään jäädä salaamatta.
En yhtään tiedä, milloin kerrotaa. Ei ole ollenkaan kiire. Lapsilleni tekisi mieli kertoa, mutta mietityttää, jos sattuukin jotain.
Mies joutuu ensi viikolla kertomaan isälleen, kun tulee mukaan neuvolaan. Että kai se olisi reilua kertoa myös mun perheelle.
Näin pääsiäisenä kaikkia mun perheenjäseniä, myös yhdeksänkymppisiä isovanhempiani. En kertonut kellekään. En tosin tiedä, jos mun äiti ja mummo huomasivat, kun ei noilta vanhemmilta naisilta tahdo mikään jäädä salaamatta.
En yhtään tiedä, milloin kerrotaa. Ei ole ollenkaan kiire. Lapsilleni tekisi mieli kertoa, mutta mietityttää, jos sattuukin jotain.
Mies joutuu ensi viikolla kertomaan isälleen, kun tulee mukaan neuvolaan. Että kai se olisi reilua kertoa myös mun perheelle.
Meillä tietää kohta varmaan koko suku. :D Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin pääsiäisenä ja kylässä oli pääsiäisen ajan myös mun eno, joten hänkin kuuli. Myös isoäidilleni kerroin, joka varmaan kyllä sisaruksilleen kertoo. No ajattelen niin ,että jos tässä keskenmeno vielä tulee, niin saavatpahan sitten itse selitellä niille joille ovat ite kertoneet. Ja muutenkin mun mielestä keskenmeno ja lapsettomuus on Suomessa liian tabuja ja niistä ei uskalleta puhua, vaikka ovatkin todella yleisiä. Me ollaan muutenkin haluttu olla avoimia meidän lapsettomuustaustausta ja siksi myös on luonnollista kertoa melko pian tästä alkaneesta raskaudesta.
Kertokaapas esikoista odottavat, mitä te varsinaisesti ootte sanoneet ja miten aloittaneet keskustelun, kun ootte kertoneet raskaudesta. Ihanko vaan kesken muiden puheenaiheiden ootte yhtäkkiä tokaisseet, että "meille muuten tulee syksyllä vauva"? Vai miten?
Mua ei jännitä niinkään lähipiirin vastaanotto vaan enemmän se, että haluaisin osata kertoa raskaudesta jotenkin tosi kivasti, se hetki jää varmasti kaikkien mieleen. Meillä tosiaan vauva on ensimmäinen lapsenlapsi sekä mun että miehen vanhemmille, ja vihjailuja ja suoranaista painostusta lastenhankintaan (jep, se onkin aina niin helppoa...) on kuunneltu jo vuosia. Siispä vastaanotto on todennäköisesti hysteerisen innostunut.
Pari viikkoa onneksi aikaa pähkäillä. Nt-ultran jälkeen aikaisintaan kerrotaan lähipiirille, ja työnantajille sekä kavereille sitten jossain vaiheessa sen jälkeen.
Nessu 10+4.
Mua ei jännitä niinkään lähipiirin vastaanotto vaan enemmän se, että haluaisin osata kertoa raskaudesta jotenkin tosi kivasti, se hetki jää varmasti kaikkien mieleen. Meillä tosiaan vauva on ensimmäinen lapsenlapsi sekä mun että miehen vanhemmille, ja vihjailuja ja suoranaista painostusta lastenhankintaan (jep, se onkin aina niin helppoa...) on kuunneltu jo vuosia. Siispä vastaanotto on todennäköisesti hysteerisen innostunut.
Pari viikkoa onneksi aikaa pähkäillä. Nt-ultran jälkeen aikaisintaan kerrotaan lähipiirille, ja työnantajille sekä kavereille sitten jossain vaiheessa sen jälkeen.
Nessu 10+4.
Nessu me kerrottiin esikoisesta yksitellen ja kasvotusten. Ekana kerrottiin miehen porukoille ultra kuvan kera, kun mentiin mökille vkl viettämään. Muille mummuille ja papoille kerrottiin isänpäivänä, kans kasvotusten ja kun ei ollut muita paikalla. Nyt aateltiin kertoa viimeistään äitienpäivänä, ostetaan esikoiselle valkoinen body johka kirjotetaan kangastussilla "isosisko". Ja tietty näytetään ultra kuva.
Mä olin ajatellut et kerron nyt pääsiäisenä mun vanhemmille, mut jotenki en vaan oo saanu aikaseks. En oikein tiä miten aloittaisin ja miten kertoisin, mikä olis hyvä hetki jne. Mulla on kyllä jo niin kauhee maha ettei varmaan oo jääny kyllä toisaalta huomaamatta, jos eivät sit oikeesti ajattele et oon lihonu näin kauheesti..
Hormiga, mä purskahdin nauruun kun luin sun jutun, siis tuleeko sun miehen isä mukaan neuvolaan? :D Ymmärsin kyllä sit mitä tarkoitit mut eka ajatus oli tuo. :)
Odotettu, me ajateltiin ihan samalla tavalla viime raskaudesta. Oltiin kerrottu avoimesti hoidoista ja tutkimuksista niin haluttiin kertoa heti ekan ultran jälkeen jo viikolla 7. Silloin tiedettiin kuitenkin että mun on mahdollista tulla raskaaksi vaikka oliskin mennyt kesken.
Viime raskaudesta kerrottiin kummankin vanhemmille ruokapöydän ääressä (erikseen). Miehen sisko oli Suomessa käymässä (asuu ulkomailla) ja kun oltiin heidän vanhemmilla syömässä mies kysyi siskoltaan pääsisikö tämä seuraavana vuonna maaliskuussa käymään Suomessa kun tarvittais häntä kummin tehtäviin. :) Mun vanhemmat kutsuttiin meille grillaamaan ja kerrottiin siinä heille.
Nyt kerrottiin jo miehen vanhemmille kun oltiin heillä yötä ja anoppi ostaa aina mulle erikseen siideriä (muut juo olutta) ja oli ollut outoa keksiä syytä miksen juo. Mun suvulle mietin että jos käyttäis tuota Yllätyksen ideaa pukea kuopukselle paita/body jossa lukee "Isosisko". Mutta se saa odottaa kaikkia testituloksia ensin...
Odotettu, me ajateltiin ihan samalla tavalla viime raskaudesta. Oltiin kerrottu avoimesti hoidoista ja tutkimuksista niin haluttiin kertoa heti ekan ultran jälkeen jo viikolla 7. Silloin tiedettiin kuitenkin että mun on mahdollista tulla raskaaksi vaikka oliskin mennyt kesken.
Viime raskaudesta kerrottiin kummankin vanhemmille ruokapöydän ääressä (erikseen). Miehen sisko oli Suomessa käymässä (asuu ulkomailla) ja kun oltiin heidän vanhemmilla syömässä mies kysyi siskoltaan pääsisikö tämä seuraavana vuonna maaliskuussa käymään Suomessa kun tarvittais häntä kummin tehtäviin. :) Mun vanhemmat kutsuttiin meille grillaamaan ja kerrottiin siinä heille.
Nyt kerrottiin jo miehen vanhemmille kun oltiin heillä yötä ja anoppi ostaa aina mulle erikseen siideriä (muut juo olutta) ja oli ollut outoa keksiä syytä miksen juo. Mun suvulle mietin että jos käyttäis tuota Yllätyksen ideaa pukea kuopukselle paita/body jossa lukee "Isosisko". Mutta se saa odottaa kaikkia testituloksia ensin...
Apua
sehän tästä vielä puuttuisi.
Työskentelevät siis yhdessä, mies ja isänsä, eikä haluta alkaa keksiä mitään valkoisia valheita, miksi miehen pitää yhtäkkiä keskellä päivää tulla mun luo yli sadan kilometrin päähän.
Tema, olis meillä ollut ultrakuva mutta koska se on viikolta 7+4, siinä ei näy kun pieni harmaa suttu. En usko että siitä olisi kukaan jaksanut innostua.
Me aloitettiin molempien vanhemmille kertominen samaan tyyliin: oletteko miettineet, millä nimellä, ukki/pappa, mummo/mummi haluatte että teitä joskus kutsutaan? Kaikille siis eka lapsenlapsi. Vastauksia ei vielä saatu, mutta omille vanhemmilleni jatkoin että kannattaa alkaa miettiä, koska nyt on niin sanotusti lähtölaskenta alkanut. :)
Vaimon veljelle lähetettiin se eka suttuinen ultrakuva, tajusi heti. Kavereista ollaan kerrottu vasta yhdelle sellaiselle pariskunnalle jotka eivät tienneet yrityksestä. He tulivat meille blinejä syömään, ja koska toivat mätiä, aloitimme kertomisen viittaamalla mun ruokavalioon. Mullekin tuntisi oudolta vain sanoa "meille tulee vauva/olen raskaana". En vielä tiedä, miten kerrotaan muille kavereille.
Me aloitettiin molempien vanhemmille kertominen samaan tyyliin: oletteko miettineet, millä nimellä, ukki/pappa, mummo/mummi haluatte että teitä joskus kutsutaan? Kaikille siis eka lapsenlapsi. Vastauksia ei vielä saatu, mutta omille vanhemmilleni jatkoin että kannattaa alkaa miettiä, koska nyt on niin sanotusti lähtölaskenta alkanut. :)
Vaimon veljelle lähetettiin se eka suttuinen ultrakuva, tajusi heti. Kavereista ollaan kerrottu vasta yhdelle sellaiselle pariskunnalle jotka eivät tienneet yrityksestä. He tulivat meille blinejä syömään, ja koska toivat mätiä, aloitimme kertomisen viittaamalla mun ruokavalioon. Mullekin tuntisi oudolta vain sanoa "meille tulee vauva/olen raskaana". En vielä tiedä, miten kerrotaan muille kavereille.
M
Muska
Vieras
Mä mietin jos laittaisin kahdelle ystävälle viestiä 1.4 heh aprillipäivänä. Siinäpä sitten miettisivät onko totta vai ei...
Meillä ei ollut tarkoitus kertoa edes isovanhemmille ennen ekaa ultraa. No, tietenkin meille sitten siunaantui kuun puoliväliin juhlat, joihin siskoni tulee paikalle. Ongelma on se, etten voi heittäytyä edes kuskin rooliin, kun siskoni ei ota yleensä ollenkaan ja lupautui heti kuskiksi kun sovittiin yöpaikkajärjestelyjä. Mä nyt mietin, että kerronko vaan siskolle ja sen miehelle silloin ja sitten seuraavana viikonloppuna käytäisiin mun vanhemmilla, kun ultra on kuitenkin sen jälkeen maanantaina. Kun mun olo on nyt aika oireeton (9+5) ja haluaisin saada varmuuden ennen kertomista. Mutta toisaalta haluaisin kertoa ensin äidilleni ennenkuin sisaruksilleni. On tää vaikeeta. :)
Mä tossa aiemmin tässä ketjussa jo kerroinkin, että ostan pienet vauvan tossut ja laitan ne johonkin lahjarasiaan ja annan sellaisen tuleville isovanhemmille. Saavat siitä sitten vetää johtopäätöksensä. Sen voi antaa vaikka sanoilla:" Mä löysin aivan ihanan jutun teille, tule isäkin katsomaan". Kunhan se esine vaan on tarpeeksi selkeä, ettei erehtymisen vaaraa ole.
Mä jo ne tossut tilasinkin ja ne saapui. Pienet valkoiset neuletossut valkoisella satiininauhalla. Vielä pitää etsiä jostain joku kaunis lahjarasia. Ainoa on, että mä pelkään purskahtavani itkuun jo ennenkuin rasia on annettu ja koko juttu menee pieleen. :)
Mä tossa aiemmin tässä ketjussa jo kerroinkin, että ostan pienet vauvan tossut ja laitan ne johonkin lahjarasiaan ja annan sellaisen tuleville isovanhemmille. Saavat siitä sitten vetää johtopäätöksensä. Sen voi antaa vaikka sanoilla:" Mä löysin aivan ihanan jutun teille, tule isäkin katsomaan". Kunhan se esine vaan on tarpeeksi selkeä, ettei erehtymisen vaaraa ole.
Mä jo ne tossut tilasinkin ja ne saapui. Pienet valkoiset neuletossut valkoisella satiininauhalla. Vielä pitää etsiä jostain joku kaunis lahjarasia. Ainoa on, että mä pelkään purskahtavani itkuun jo ennenkuin rasia on annettu ja koko juttu menee pieleen. :)
Vadelma85
Satasella mukana keskusteluissa
Eilen kerroin pomolle joka naureskellen kiroili et hitto minkä tein hänelle (meillä samalla aallolla huumori). Lopulta kun puhuttiin lomista niin yllätyin et saisinki ne niinku haluan eikä just ennen mammalomaa.. :) onnitteli toki ja kyseli vointia jne. :)
Huomiseks tein mariannejuustokakun kahvipöytään ja kortin missä ultrakuva ja takana teksti: "Toive suuri toteutuu, kunhan koittaa lokakuu. Salaisuus ei pysy kauaa, meillä odotetaan vauvaa. Hyvää huhtikuun ensimmäistä päivää. T. Mun nimi"
Katotaan mitä porukka sanoo.. :)
Huomiseks tein mariannejuustokakun kahvipöytään ja kortin missä ultrakuva ja takana teksti: "Toive suuri toteutuu, kunhan koittaa lokakuu. Salaisuus ei pysy kauaa, meillä odotetaan vauvaa. Hyvää huhtikuun ensimmäistä päivää. T. Mun nimi"
Katotaan mitä porukka sanoo.. :)