Muille kertominen...

Ehkäpä aiemmin kirjoitinkin tähän ketjuun, että kerrotaan isovanhemmille esikoisen synttärijuhlissa nyt tulevana vkl eli 11+3.. No, päätettiin ettei kerrota vasta kun np-ultran jälkeen eli 13+3. Nyt kun on toinen tulossa, niin ei jaksa kertoa :D :D Siis jotenki tuntuu, ettei jaksa sitä "hössötystä" vaan haluaa olla ns. rauhassa eikä ole sillain mikään kiire kertoa. Esikoisesta siis kerrottiin jo 8+. Kävi meillä miehen kanssa jo mielessä, että kerrotaanko vasta ÄITIENPÄIVÄNÄ! :D Vaan todettiin, että siihen on liian pitkä aika ku ois melkein puoliväli jo :D Sitä paitsi, oon jo nyt niin turvoksissa, että joka päivä tuskailen mitä voin laittaa päälle. Mahassa on ihan järkky turvotus ja mieskin kauhistelee, että näytän ihan raskaanaolevalta jo nyt. Montakohan kertaa ehdin märistä tulevan viikon aikana ku mulla ei oo mitään päällepantavaa esikoisen synttäreille ja kaikki varmasti huomaa, että on pullat uunissa... :D
 
Mulla myös turvotusta sen verran, et pelkään pääsiäisenä jonkun perheenjäsenen kysyvän, et olenko raskaana. Haluaisin odottaa ainakin sinne 12+ viikoille, koska pelkään sen verran kuitenkin keskenmenoa. Mutta nyt tekis mieli mennä käymään yksityisellä ultrassa ennen pääsiäistä, jotta näkisi, että kaikki on hyvin ja voisi kertoa, jos joku sitä epäilee, kun eka neuvolan ultra on varmaan vasta huhtikuun puolivälissä. Tai no huomenna varmaan selviää, kun on ensimmäinen neukkukäynti.
 
Olen kertonut tähän mennessä (10+0) vain lapsemme hoitajalle ihan käytännön syistä. Sukulaisia näemme harvoin joten se ei tuota ongelmaa. Heidän kanssaan aion viivytellä mahdollisimman pitkälle. Edellisestä raskaudesta jäi sen verran "kertymää" mahaan että tuskin ihmiset heti mitään kysyvät. Eniten olen miettinyt sitä milloin kannattaisi kertoa 3-vuotiaalle esikoiselle asiasta. Tuskin ainakaan ennen nt-ultraa. Olemme vähän pohjustaneet aihepiiriä ja kysyneet olisiko kiva jos saisit pikkusisaruksen? Esikoinen pomppi tasajalkaa ja kiljui "mahtava idea"! :happy: Lähinnä haluaisin säästää häntä pettymykseltä jos jotain ikävää onkin tapahtunut. Se olisi pienelle vaikeaa ymmärtää. Ja odotusaikakin tuntuu varmasti loputtoman pitkältä.
 
Mä olen kertonut parille hyvälle ystävälle, jotka ovat tienneet meidän pitkästä matkasta. Vanhemmille ja muulle perheelle ajateltiin kertoa pääsiäisenä. Hekin tietävät että pitkään on jo lasta toivottu ja tukeneet viime kesän rypäleraskaudessa. Tuntuisi oudolle, jos tämä menisi kesken ja he saisivat kuulla vasta silloin. Eilen äidin kanssa soitellessa olisi tehnyt mieli paljastaa, mutta yritän malttaa siihen että voin kertoa kasvokkain.

Töissä kerron vasta rv 12 jälkeen mikäli pystyn pitämään salassa sinne asti.
 
Minulla tietää melkein kaikki läheisimmät ihmiset, kun jostain syystä alan itkemään rakkaiden ihmisten lähellä ihan hervottomasti. Siinä on saanut selitellä, että kaikki on hyvin ja en ole enää siinä vaiheessa viitsinyt keksiä mitään tekosyytä. Jonkun aikaa yritin vältellä kahdenkeskeisiä tapaamisia, mutta ei se loputtomiin toimi sekään.
Työpaikalla haluaisin pitää omana tietona rakenneultraan asti. Sitä, että onnistunko siinä jää nähtäväksi.
Hallitsematon itkuherkkyys on ollut hyvin hämmentävää.
 
Campanita, Minun on vaikea olla itkemättä kun kerron tärkeille ihmisille raskaudesta. Esikoisestakin oli surkuhupaisia tilanteita kun kerroin iloista asiaa ja hyvä kun puheesta saa selvää... Mutta hyvä että hormonit hyrrää. Itkuherkkyys jäi jotenkin päälle esikoisen raskaudesta eikä ole mennyt pois. Parempi kuitenkin se kuin tunnekylmyys.
 
Huomasin tänään töissä parin kollegan vilkuilevan vatsaani. :wideyed: Toivottavasti vain sitä, että onpas tuo lihonnut... En halua vielä pitkään paljastaa töissä. (9+5)
 
Kerroinpa sitten pomolle vaikka nyt on menossa vasta kahdeksas raskausviikko. (Eilisen ar-ultran jälkeen itselläkin oli parempi luotto raskauteen.) Meillä on töissä vähän erikoistilanne niin oli "pakko" kertoa. Onneksi pomo oli tosi ymmärtäväinen. Jännitin kertomista ihan simona mutta nyt olen iloinen että se on jo pois alta, olisin varmasti stressannut tästä vielä monena yönä.
 
Yksi työkaveri arvasi. Sillä on kyllä kuudes aisti näiden asioiden suhteen muutenkin. Läheisimmälle (ei lähimmälle) esimiehelle olen myös kertonut. Tarvitsen esim. ylimääräisiä taukoja, kun on ihan pakko syödä. Toivoin myös raskaimpien hommien uudelleen järjestelyä sit vähän myöhemmässä vaiheessa. Suhtautuminen oli tosi hyvä ja lupasi pitää asian salassa.
 
Kerroin heti plussattuani läheiselle työkaverilleni, jolle olen tuskaillut jo pitkään raskaaksi tulemisen vaikeutta. Kerroin saman päivän iltana myös äidilleni, joka tapansa mukaan yritti pitää innostustani aisoissa, joskin hyvin huonosti oman innokkuutensa peittäen. Nyttemmin molempien vanhemmat tietävät ja lisäksi paras ystäväni tietää myös.

Ultran jälkeen kerromme varmasti kasvokkain ystäville, mutta ajattelimme pitää somehiljaisuutta asian suhteen. Tosin voi olla, että innostun kuitenkin jossain vaiheessa... :)
 
Mä en aio myöskään asiaa mitenkään suomessa julkistaa.Muutamalle kaverille oon möläytellyt ja mun äiti tietää.Lapsille ja lopuille läheisille saadaan sit viikon päästä kertoa jos kaikki hyvin nt-ultrassa.Lapset saa varmaan kertoa isovanhemmille ja muille lähtee viestiä :)
 
Viikon päästä on eka neuvola ja pääsiäisenä kerrotaan lapsille, vanhemmille ja mun siskolle. Vähän jänskättää reaktiot, tätä raskautta ei nimittäin ei oo osannut odottaa kukaan. Sen jälkeen saan päästää tän ulos lähimmille ystäville, vasta! Oon suorastaan vältellyt olemasta yhteydessä ihaniin ystäviini, kun aina puhutaan kaikesta ja nyt en pysty kertomaan tästä tärkeimmästä kuulumisesta. Eilen yks ystävä laittoi viestin, että mitä kuuluu, ei olla melkein kuukauteen viestitelty. Hirveetä, mut onneksi kohta voin taas kommunikoida. Vähän vieraammille vaikka kiertelisi totuutta, mut näille lähimmille se on vaikeaa.
 
Mun raskaudesta tietää kaikki, joiden tarvii tietää, joten oon itekin vähän makustellut ajatusta siitä, etten kertoisikaan Facessa mitään...
Sukulaiset kuulis raskaudestani kyllä jossain vaiheessa porukoilta, jotkut tuttavat ehkä kuulis kavereilta tai näkee mut mahani kanssa kylillä, mut vielä jäis iso joukko, jotka tulis kokemaan yllätyksen lokakuussa kun lätkäisen kuvan musta ja vauvasta synnärillä :laughing002
 
Mä sain vihdoin tiedon siirrosta korvaavaan työhön.
Se on reilu viikon kuluttua.
Mulla tuolloin 10+0.
Mietittiin tuossa pomon kanssa että mitä vastataan uteluihin mitä siirrostani seuraa ja mä koen että selkeintä on kertoa totuus.
Spekulaatioita riittäisi muuten ja saa ne sen kuitenkin tietää.
Joten ensiviikon torstaina hyvästelen tän työporukan hetkeksi.
 
Mä kerroin esimiehelle melkein heti, joskus viikon 7 paikkeilla. Tiesin jo esikoisesta, että mun maha ei kyllä pysy piilossa viikolle 20 asti, kuten monessa paikassa lukee... Äitiyshousut olleet käytössä jo useamman viikon ja maha kuin jalkapallo... Normisti hyvin hoikka kun olen, niin näkyy siis jo kauas. Vanhemmille ja sisaruksille ollaan kerrottu, mutta kavereille kerrotaan huhtikuun alussa, kun ovat tulossa meille isommalla porukalla kylään. Silloin viikkoja 11+3 :). Yritin saada ultran edellisen viikon perjantaille, mutta näyttää siltä, että joutuu odottamaan seuraavan viikon alkuun. Olisi ollut kiva näyttää ultrakuvat siinä vaiheessa, kun kertoo...
 
Itse kerron esimehelle ensi viikolla, kun käyn pyörähtämässä työpaikalla. Kaikki muut saa tietää vasta ultran jälkeen, eli kahden viikon päästä :) kummankaan vanhemmat ei siis vielä tiedä :)
11+1
 
Molempien vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin kun taisi olla kahdeksas viikko meneillään ja nyt vasta kerroin muutamille kavereille ja mieskin kertonut yhdelle lähimmälle ystävälle. Sovimme, että kertoisimme sitten ultran jälkeen muille. Nyt olen saanut ultra-ajan, joka on viikon sisällä mutta minulle on tullut tunne etten haluaisikaan vielä kertoa muille :D
 
Nyt meille on miehen kanssa tunne, ettei haluta kertoa porukoille kasvokkain. Ne on niin mahdottomia hössöttämään, että me ei jakseta sitä :D Onkohan tökeröä laittaa asia kuvaviestinä?? :D Siis asutaan samalla paikkakunnalla :D Mietittiin, jos esikoisesta ja ultrakuvasta laittas kuvaviestin. Mitä ootte mieltä? Vai onko paras vaan kertoa kasvotusten? Ekasta jätettiin anopin ja apen tyynyn alle ultrakuva ja illalla viesti, että nukkumaanmennessä kurkatkaa tyynyn alle, siis ajatuksena se, että jos kovin järkyttyvät niin saavat sulatella asiaa omassa rauhassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top