Muille kertominen kauhistuttaa..
- Ketjun aloittaja Marie90
- Aloituspäivämäärä
Gibsoni
Näppärä viestien naputtelija
Kieltämättä pelotti kertoa muille...
Munhan ei pitänyt voida tulla raskaaksi. Jo seurustelun alkuvaiheessa kerroin tästä miehelleni ja kysyin, että onko ok jos ehkäisyä ei käytetä (ei mulla ollut mitään todistettavasti tutkittu, mutta näin lääkärit vähän epäilivät). Miehelle se oli ok... Haaveilin kyllä aina vauvasta, mutta jotenkin elin sen mukaan, että en voi sitä koskaan saada [:(]
Aina kun ne kuukautiset alkoivat olin tavallaan surullinen. Sitten niitä ei kuulunutkaan. Meni viikko, kaksi (mulla oli aina todella epäsäännölliset). Sitten tulikin se kaksi viivaa...
Aluksi se oli aikamoinen shokki. Pelotti... Tavallaan kun olin vähä suunnitellut elämää ilman lasta niin nyt se olikin sitten tulossa. Eli voidaan sanoa, että tämä oli ODOTETTU vahinko [:D]
Sanotaanko,että elämänsuunnitelmat menivät ihan uusiksi! Olin juuri ennen raskautta aloittanut koulun (kesti vain puolivuotta), uusi ammatti ja tietty oli tarkoitus aloittaa toiminimellä työnteko heti valmistuttua. No, ne saivat nyt jäädä vielä vain haaveeksi... [:D] Koulun suoritin kyllä loppuun (valmistuin siis tammikuussa 2010).
Omalle äidilleni kerroin heti! Äitini ensikommentin muistan vieläkin... puhelimessa
"Hyvänen aika... odotas nyt vähän... mummin täytyy istahtaa.... TÄMÄ ON IHANA UUTINEN!"
Äitikin tiesi "tilanteeni".
Itsehän en voinut olla kertomatta tätä asiaa. Niin onnellinen olin... Lähimmät sukulaiset tiesivät jo heti alkuvaiheessa tästä.
Näin jälkeenpäin olen kuullut, että sukulaiseni olivat ihan ääneen miettineet, että mitenkähän tämä äitinä olo mahtaa sujua. Joo, olen ollut kaikkea muuta kuin äidillinen ihminen... Nyt sitten minulle on suoraan sanottu kuinka muuttunut olen.
Olen onnellinen!
Munhan ei pitänyt voida tulla raskaaksi. Jo seurustelun alkuvaiheessa kerroin tästä miehelleni ja kysyin, että onko ok jos ehkäisyä ei käytetä (ei mulla ollut mitään todistettavasti tutkittu, mutta näin lääkärit vähän epäilivät). Miehelle se oli ok... Haaveilin kyllä aina vauvasta, mutta jotenkin elin sen mukaan, että en voi sitä koskaan saada [:(]
Aina kun ne kuukautiset alkoivat olin tavallaan surullinen. Sitten niitä ei kuulunutkaan. Meni viikko, kaksi (mulla oli aina todella epäsäännölliset). Sitten tulikin se kaksi viivaa...
Aluksi se oli aikamoinen shokki. Pelotti... Tavallaan kun olin vähä suunnitellut elämää ilman lasta niin nyt se olikin sitten tulossa. Eli voidaan sanoa, että tämä oli ODOTETTU vahinko [:D]
Sanotaanko,että elämänsuunnitelmat menivät ihan uusiksi! Olin juuri ennen raskautta aloittanut koulun (kesti vain puolivuotta), uusi ammatti ja tietty oli tarkoitus aloittaa toiminimellä työnteko heti valmistuttua. No, ne saivat nyt jäädä vielä vain haaveeksi... [:D] Koulun suoritin kyllä loppuun (valmistuin siis tammikuussa 2010).
Omalle äidilleni kerroin heti! Äitini ensikommentin muistan vieläkin... puhelimessa
"Hyvänen aika... odotas nyt vähän... mummin täytyy istahtaa.... TÄMÄ ON IHANA UUTINEN!"
Äitikin tiesi "tilanteeni".
Itsehän en voinut olla kertomatta tätä asiaa. Niin onnellinen olin... Lähimmät sukulaiset tiesivät jo heti alkuvaiheessa tästä.
Näin jälkeenpäin olen kuullut, että sukulaiseni olivat ihan ääneen miettineet, että mitenkähän tämä äitinä olo mahtaa sujua. Joo, olen ollut kaikkea muuta kuin äidillinen ihminen... Nyt sitten minulle on suoraan sanottu kuinka muuttunut olen.
Olen onnellinen!
