Muille kertominen kauhistuttaa..

M

Marie90

Oman äänensä löytänyt
Minulla on takana yksi keskeytys viime vuodelta. Olin silloin asunnoton sekä oma äitini ei tukenut yhtään silloista raskautta, vaan painosti tekemään abortin.
Nyt kuitenkin olen taas raskaana, avopuolisoni kanssa yhteinen asunto yms. ja ollaan molemmat päätetty, että lapsi pidetään.
Kuitenkin pelottaa kertoa varsinkin omalla äidilleni, kun tiedän ettei häneltä saa mitään tukea.

Oletteko kertoneet monellekin jo raskaudestanne?
Miten siihen on suhtauduttu?
Onko työpaikalla suhtautuminen teihin muuttunut mitenkään raskauden takia?
 
Töissä kerroin aika alussa jo, kun oli huonovointisuutta ja ei jakanut keksiä mitään tekosyitä. Siellä on suhtauduttu hienosti. Odottavat innolla minun kanssa ja seuraavat vatsan kasvua.
Vanhemmille sekä sisaruksille kerroin heti kun raskaustesti oli positiivinen ja parhaalle kaverille.
Nyt ähisuku tietää sekä kavereista useampi.
Kaikki sen ovat ilolla ottaneet vastaan.
Kyllä luulisi että äitisikin ottaisi uutisen iloisesti vastaan. Varsinkin kun nyt on asiat varmemmalla pohjalla. Hän varmasti ajatteli sitä mikä on järkevintä siinä tilanteessa. Mutta ei se mukavalta varmasti tuntunut..Tsemppiä!
 
Eiköhän äitisi sua ajan mittaan alkaisi kuitenkin tukemaan. Ehkä ensijärkytyksen jälkeen ainakin... Itse kerroin omalle äidilleni heti plussattuani ja jo yritysvaiheessa. Ei varmaan ole kovin montaa mummoa, joita ei ollenkaan kiinnostaisi oma lapsi ja lapsenlapsi. Tsemppiä kertomiseen kyl se siitä!! Kerran se vain kirpaisee, etkä sitten kadulla tule häntä vastaan maha pystyssä!! [:)]
 
[:)]haikein mielin näitä vanhoja keskusteluja luen[&o]
 
Ihanaa oli kaikki se alkujännitys, kertominen yms.[:)]
 
Mua ahdisti kertominen muille, sujuvasti pistin omalle äitille isälle ja veljille tekstiviestit yhtäaikaa ja odotin kännykkä kädessä kuka soittaa ensimmäisenä. Ja mulle nousi puna poskille kun joku "uus" sai tietää ja kommentoi asiaa jotenkin. Muuten en oo koskaan punastunu [8|]
 
Mä kans äitille samana päivänä soitin kun testin tein, jännitti hirveesti, mutta tässä sitä ollaaan[:D][:D]
 
Mä vasta sillon kun käytiin ultrassa. Joulukuun alkupuolella, Tatun nimipäivänä [:)] (Pojastahan olis Tatu tullu, jos poika ois tullu... ) Lyötiin sillon ultrakuvat anopin käteen nii ajattelin että sama kai se on omalle porukalle kertoo samaan syssyyn.
Nyt on vähän semmone olo, että jos uudestaa raskaaks tulisin nii ei siitä tarviis varmaa kellekkä ees kertoo. Huomaavat sitte ku huomaavat, eiköhän se toinen raskaus oo aika odotettavaa eikä niinkään enää yllättävää. Onhan siinä 40 viikkoo aikaa huomata ja pohtia, että onkohan toi paksuna [:D]
 
meillähän kävi nii,että ensimmäinen sai tietää vahingossa[:D] Kaveri kävi kylässä  ja meillä oli ekan ultran kuvat jääny tietokonepöydälle,eikä kumpikaan meistä tajunnu,että ne siinä nökötti..no tää kaveri istu miehen kanssa tietokoneella,ja ja sit siinä vaiheessa huomasin ne kuvat ja huomasin myös tän kaverin kattovan niitä[:D]..se siinä vähän aikaa oli ihan hiljaa,ja otti kuvat käteensä.mies sit kysy että tiiätkös mitä ne on? toinen vaan että tiiänhän minä,onko nää ihan oikeita[:D][:D]heh.. Äipälle soitin ite marraskuussa ja mies kertoi omille vanhemmilleen.Mun sukulaisille laitoin joulukortteihin terv.minä,mies ja tuleva perheenjäsen 20.6.2010[:)]saivat siitä ite pähkäillä mitä on luvassa[:D][:D] 
 
ja just oon sitä mieltä kanssa että pikkukakkosesta en kerro kellekään..kyllä ne sen tulee huomaamaan itekin[:D][:D]
 
muakin pelotti kertominen sillon niin pirusti[:D][:D] meillä oli vähän sama juttu ko mohomahalla[:D] joulukuun alkupuolella pistettiin miehen kans yhtäaikaa tekstarit porukoille ja sitten naamat punasina kännykät kädessä odoteltiin että kuka vastaa ekana ja mitä[:D][:D] en kyllä ikinä unohda sitä, se hetki jäi jotenkin niin mieleen, koskaan aiemmin ees jännittäny niin paljoa[:D] meillä kun oli vielä se että kun ei puhuttu koskaan lapsista porukoille niin ei tiedetty miten ne suhtautuu ja haluaako ne ees lapsenlapsia jne[:D] mutta kivi vierähti sydämeltä kun molempien vanhemmilta tuli niin ihanat vastausviestit[:)]

mä oon taas ajatellu niin että seuraava kun tulee niin kerron varmaan heti enkä pimittele tietoja niinkun nyt[:D] oikeestaan kaikki tietää tulevan nimenkin jos sattuu tyttö tulemaan[:D]
 
Me annettiin ultrakuvat joulukorttien välissä ja toimitettiin kortit henk.koht. Anopin reaktiota jännitin eniten, se kun oli vielä vähän aikaa sitä mieltä, ettei ihan vielä mummiksi tahtois[:D] Saatiin se sitte itkemään, tosin ilosta. Oli itellä pikkasen vaikeeta ja tais siinä iteltäkin itku päästä[:D] Ja miehen pikkuveljet oli kanssa ihan että hääääh, toinen 15 ja toinen 12[:)] Oma äiti ei ollu ihan niin herkkis, mutta vähäsen liikuttu sekin. Se taas oli kokoajan hössöttäny, että hänestä saa tehdä mamman hetinyt, joko, joko[:D] Siihen vauhkoomiseen nähden oli aika jalat maassa reaktio, mutta kun viikkoja tuli lisää niin sekin uskals olla innoissaan
Oma veli taas löys jonkun possuflunssa lappusen raskaana oleville, ja heitti sitte läppänä että mulla on pullat uunissa[:D] En jaksanu sitte alkaa mitään selittelee, sanoin vaan et joko ootte kahvinne juonu et saa ton loppukahvin heittää menee, ennenkun tarvii alkaa laattaamaan sen hajusta[:D]
 
Mun miehen pikkuveli, silloin myös 15v, sanoi että MÄ JOTENKIN ARVASIN [:D] Se oliki ainoo joka noin sano. Ja halas tietty [8D] Oma äitee sano kans joskus meille ettei halua mummoks ennenku täyttää 50, no sehä täyttää sen ens vuoden lokakuussa [:D] ja viimeks kun puhuin sen kans nii se sano että "en mä teitä tuu kattomaan, vaan sitä likkaa ku se kasvaa niin kovaa vauhtia, mitä mä teistä välitän" [:D]
Kyllä se vaan kauhistutti tonki takia kertoo sille sillon...
 
Mä oon kyllä molemmista kertonut melkein heti kaikille.. Oon niin huono pitää mitään isoja asioita salassa että mun äiti ainakin heti näkee jo naamasta että nyt on jotain tekeillä [:D]
Esikoisesta kerroin jo ennenku olin saanut kunnollista plussaa tikkuun, kerroin äidille että nyt tuntuu siltä että mahdollisesti on vauva tulossa ja äiti ei meinannut pöksyissään pysyä kun oli niin innoissaan [:)] Tästä pienemmästä sovittiin miehen kanssa ettei ihan heti kerrota, se sopimus pysyi ehkä 2 tuntia kun olin jo lähettämässä äidille tekstaria [:D] Äiti oli taas ihan täpinöissään. Meillä on tuo äiti se joka on sitten hoitanut infoomisen muille sukulaisille ja on siinä kyllä pelottavan nopea, aina on jo seuraavana päivänä ollut kaikilla sukulaisilla, tutuilla ja varmaan tutun tutuilla ollut tiedossa että vauvaa odotetaan [8|]
 
Kaikki muut on aina olleet iloisia uutisista mutta miehen isän uusi nainen on kyllä ainoa joka on aina onnistunut pilaamaan iloiset uutiset. En tiedä mikä sitä naista vaivaa, ei edes ole mitään sukua meille, mutta silti pitää olla aina neuvomassa ja aukomassa sitä päätään [:@] Tytöstä kun kerrottiin niin vastaus oli että jaa, suurperheenkö meinaatte pistää pystyyn, onhan teillä jo tuo poika eikai nyt vielä tarvii lisää hommata..! Mitä hittoa se sille kuuluu vaikka me hommattais kymmenen lasta, vähemmän mulla on lapsia kun sillä muijalla [:'(]
 
Sori, pieni purkaus [:D]
 
tollasia "ilonpilaajia" on aina[:@][:'(]
ymmärrän, että sua ottaa aivoon tommenen, mutta ian toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos[:)][:)][:)]
 
Meillä oli ensimmäinen ultra 18.12, viikko ennen joulua. Sieltä saaduista ultrakuvista otettiin kopioita ja laitettiin pieniin kehyksiin. Annettiin kehyksien kanssa marimekon tuttipullo ja tuttisetti (ainoastaan kylläkin mun vanhemmille). Kehyksien taakse kirjoitettiin "Elämän kokoista joulua -Tania, Timo & Pähkinä" Ojensin siis paperikassista ensin tuon kehyksen nurin perin niin että lukivat tuon tekstin ja sitten nuo oheistuotteet kun olivat kehyksen kääntäneet ja nähneet kuvat Mies lähti sinä vkl käymään äitinsä ja puolen sukunsa asuinpaikkakunnalla viemään "Elämän kokoista joululahjaa" ultrakuvan muodossa!

Noin siis kerroimme vanhemmillemme!

Omat vanhempani itkivät onnesta lähes kaksi tuntia! Appivanhemmista anoppi oli myös ollut onnesta soikeana ja appiukko kyseli konjakkipaukun perään (vitsaillen) -sen saatuaan pystyi ajattelemaan kuulemma selkeästi ja onnessaanhan tuokin oli! Kuulutti heti kavereillensakin

Eli vastaanotto tiedosta tulevasta lapsenlapsesta oli lämmin ja osittain odotettukin! Kaikille isovanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi. Hössötys ollut hurjaa kaikilta tahoilta, mutta kivahan se oli!
 
meillä kans iskä sanoi että "ei halua" vaariksi ennenku 50 on mittarissa...ja kerkeshän se sitten viiskymppiset juhliakin ennen vaariksi tuloa.. [:)] meillä oli tarkoitus kans kertoa silloin jouluna, mutta mulla oli niin karsee se pahoinvointi että pakko oli äitille kertoa ennen..ja sehän rupesi itkemään ilosta ja meinasi ajaa ojaan (autossa kun kerroin) [:D] ja sitten se oli kertonut uutisen meiän iskälle niin iskä vaan tuumas että "pöh, valehtelet!" ja meni oitis pesemään kolme autoa [:D] mutta leveät hymyt ja tärinät sieltäkin tuli kun vihdoin uskoi että totta se on... [:D]

no sitten sovittiin että miehen perheelle kerrotaan vasta jouluna...mutta miehen veli soitti yks ilta miehelle että susta tulee ens kesänä setä...ja tottahan mies sanoi siihen että niin sustakin... ja sittenhän oli pakko kertoa uutiset anoppilassakin...ja anoppihan meni ihan onnesta sekaisin, samaten kun tottakai appiukko ja miehen siskokin [:)] 
 
meneeks viel hormoneitten piikki? ...poraan tääl teijä ihanille kertomuksille...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top