Muiden äitien moralisointi...

minun johtopäätökseni on se "ettei jaksa hoitaa"
miksi muuten ihmiset juoksee töihin, jos pystyy olemaan kotonakin.
isäntäkin kertoi että työ kotona on rankempaa kuin töissä koska joudut ottamaan vastuun ihmisestä.
hän joutui kokemaan sen ihan itse.

kodinhoito mahdollistaa ettei äiti joudu töitä hakemaan työvoimatoimista.
toimeentulotukea ei makseta jos ei ole ensisijaista tulon lähdettä johon olet oikeutettu, niin kuin tämä kodinhoidontuki.
ainut mikä voi estää tämän on että on omaisuutta, niin kuin siskoni tapauksessa, juuri hommattu talo(velkoineen) ja vanhempainraha laskee kodinhoidon tuelle(koska on vakituinen työntekijä ja työt loppuisi) .
toinen on se, että lapsi voi lähisukulaiselle laittaa hoidettavaksi(lapsen kotonaan tai vastaavasti lapsen lähisukulaisen kotona työn ajan) tällä kodinhoidontuki rahalla päiväkodin sijaan, jolloin lapsenhoito keskittyy vain yhteen lapseen ja läheisemmät välit kehityksellisesti joka ei katoa ja kasvaa yksilöllisenä.

siskoni kysyi ryhdynkö perhepäivätyöntekijäksi ja kun me olemme toimeentulotulossa, jolloin meille pitäisi maksaa paljon enemmän vielä sen lisäksi, että se on meille rahallisesti kannattavaa, koska meille tuo raha on plus miinus nolla,  meidän pussiin enkä ryhtyisi ensisijaiseksi hoitajaksi koska on paljon omiakin lapsia, mutta olen ihan maksutta(muutaman tunnin) nyt muutama päivänä hoitanut, koska olen pystynyt ja ihan oman tunnon velvollisuus auttaa.
 
mutta moni ei käytä tätä kodinhoidontuen käyttämistä, onko se jotenkin vaikeaa antaa rahaa omasta toiselle?
kodinhoidontuki mahdollisuus on otettu käyttöön juuri sen takia että lapsi on kehityksellisesti valmiimpi vasta lähempänä 3 ikävuotta.

lapsen 2, 5 v. itse suosittelen lapsen harjoittamista kerholla, joka 2x viikossa maksimissaan 3 tuntia. jolloin opettelee olemaan pienessä ryhmässä ja ottamaan kontaktia muihin hoitajiin. jolloin askel päiväkotihoitoon olisi pienempi ja 3 ikävuoden jälkeen lapsi alkaa tarvitsemaan säännöllisiä kaverisuhteita.


toimeentulotuki korvaa kaikki reseptit jotka ovat sairauden hoitoon tarkoitettu, kuin myös lääkärissä kulut (ei yksityisten jos ei ole etuseteleitä)
meilläkin lääkäri kulut tältä kuulta 250 € kuin myös edelliseltä.
meillä on kaksi lasta joilla on perussairaus taustalla.
se on vain paperin pyöritystä.


loppuun voin sanoa
isäntäkin kertoi että työ kotona on rankempaa, kuin töissä koska joudut ottamaan vastuun ihmisestä.
hän joutui kokemaan sen ihan itse.
 
No ensinnäkin täytyy sanoa, että täytyyhän suurimman osan siellä töissä käydä, että pystytään sitten maksamaan näitä toimeentulotukia niille, jotka pelkästään niiden avulla elelee. Aika monelle on myöskin periaatekysymys se, että sinne sossun luukulle ei mennä maksattamaan omaa elämistä vain sen vuoksi, että halutaan olla kotona. Lisäksi monilla on ihan oikeutetusti elämässä muitakin tavoitteita, kuin hoitaa lapsi kotona mahdollisimman pitkään. Kuten esimerkiksi työ ja koulutus. Ihan hyviä ihmisiä on tullut niistäkin, jotka eivät ole kolmivuotiaiksi kotona olleet. En ota kantaa siihen kuitenkaan, kumpi on parempi vaihtoehto. Se on jokaisen perheen oma asia ja jokainen perhe päättää varmasti niin, kuin parhaaksi näkee. Ihmettelen vain tuota tuomitsemista ja "vain minun näkökulmani on ainut oikea"-tyyppistä kommentointia.
 
Suffeli80


eihän ne näy vasta kuin aikuisena(niin kuin nytkin on kasvussa masennus), moraalikin on nykynuorisolta kadonnut kokonaan uuden kasvatus tyylin myötä kun aikuiset ovat nykyään vaikeassa tilassa kun fyysinen kuritus on kiellettyä, eikä osaa ohjata lapsiaan oikeaan suuntaa johtuen lapsen lellimisestä ensimmäiset vuodet kun koetaan pahaa mieltä siitä että laitettu päiväkotiin (lapsen lähikontakti ) haetaan ensimmäisenä vuosina kuin myös kunnioitus.
ennen vanhaan lapsia peloteltiin jolloin ne ei uskaltanut tehdä pahoja ja toiset jopa käytti väkivaltaa.






mutta ei minua haittaa miten kasvatatte lapsenne jospa tekin joudutte myöhemmin laitoshuoltoon koska koette työn olevan tärkeämpää kuin toisen kasvatus oikeaan moraaliin.
olen huomannut esikoiseni lapseni kohdalla kun on päiväkodissa saan sen päiväkodin vapaampaa kasvatusta eli  kieroutta ohjata suorempaan lomilla.

nykyään on niin isot koot päiväkodissa jolloin kaikkea eivät näe hoitajat ja nykyään väkivaltaa jo harrastetaan päiväkodissa.
vanhempien moraali suojata lapsiaan väkivaltaisia pelejä kuin myös leikkejä on löyhä.

niin kuin katselin kun 4-6v lapset heitteli jääkökköjä seinään voin kuvitella sitä että ne 10v päästä jollekin epämieluisalle hylkiölle. 

lapset oppii koulun itsemme rinnalla, koska meillä koulun jalkoihin jääminen on johtunut masennuksesta, joka johtunut lapsuuden traumoista.
normaalissa lapsuudessa , lapset kasvaa yksilöinä eikä hylkiöinä tai pahoinpidellä kotona , vaan vanhempien moraalin varassa ja loogisilla ratkaisuilla.

 
oho nyt mekin tuokin kohta sekavaksi kun tässä on liikaa toimintaa lapsien nukuttamisessa.

"(lapsen lähikontakti ) haetaan ensimmäisenä vuosina kuin myös kunnioitus."
lapsen lähikontakti, ei kuulu sulkuihin vaan korostukseen.


perhana perhana kun kaikki pitää vääntää vaikeasti.
 
Suffeli80

kautta aikojen äidit ovat kasvattaneet kotona lapset, mutta nykyaikana pyritään tähän että äiditkin opiskelee eikä se ikä lopu vaikka olisit sen ensimmäiset 3v kotona lapsesi kanssa, koska sitä on normaalisti keskimääräisesti 40 v vie jäljellä työ elämää. jolloin maksat veroja ja koulutus kannattaa jos on lapsiakin enemmän.
eli jos asiat on monen kymmenen vuoden aikana tutkittu, miksei niihin faktoihin uskota.
 Lasten myötä äideillä iskee vielä suurempi halu että lapsi pärjää maailmassa.

minun lapsuuden ajalla ei ollut mahdollinen tämä kodinhoidontuki ja minua hoitivat siskoni ja minä jouduin hoitamaan vanhempana siskojeni lapsia koska minun koulutukseni ei ollut tärkeää heille.
Ei lapsi välitä jos ei vanhemmatkaan välitä koulutuksesta. 
 

Rosytar kirjoitti:

moraalikin on nykynuorisolta kadonnut kokonaan uuden kasvatus tyylin myötä kun aikuiset ovat nykyään vaikeassa tilassa kun fyysinen kuritus on kiellettyä, eikä osaa ohjata lapsiaan oikeaan suuntaa johtuen lapsen lellimisestä ensimmäiset vuodet kun koetaan pahaa mieltä siitä että laitettu päiväkotiin


En ehkä nyt ymmärrä pointtiasi, ja täytyy sanoa, että hiukan provosoidun tekstistäsi. Tulkitsen tämän niin, että lapset pois päiväkodista ja kuritetaan lapsia kotona? Kyllä musta tuntuu, että päiväkoti on parempi paikka kuin koti, jossa vanhemmat loukkaavat lasta fyysisesti.

Ja eiköhän se lapsen mielenterveys, käytös, moraali ym ym kehity suurimmaksi osaksi vanhempien antamasta kasvatuksesta oli lapsi sitten päiväkodissa alle 3veenä tai sitten ei. Huoh.

Eiköhän jokainen lastaan rakastava vanhempi haluaisi hoitaa lastaan kotona. Kaikilla vain ei ole mahdollisuutta VAIKKAKIN olen sitä mieltä, että suurelta osin sekin on valintakysymys.

Onhan toki niitäkin tapauksia, jotka eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa, vaikka mahdollisuus olisi. Silloin se saattaakin olla parempi, että lapsi saa hoivaa ja virikkeitä päiväkodissa, eikö?
 
Sun teksteistä nyt välittyy ihan sellainen kuva, että kaikki yhteiskunnan ongelmat ja pahuudet johtuu vain siitä, että lapset on laitettu päiväkotiin? Ja ilmeisesti sun kasvatustavat ja ajatusmaailma ei kannusta opiskelemaan ja tekemään töitä.. Mikäs siinä jos yhteiskunta maksaa ja se on omalle moraalille ok.. En myöskään ymmärrä sitä, kun aiemmin mainitsit, että lapset tulisi tehdä ensin ja vasta sitten opiskella ja tehdä töitä. Ensinnäkin, kaikki ei saa lapsia silloin kuin se itselle sattuisi sopimaan ja toiseksi, mitä siinä on muka jotenkin väärin, että vanhemmat ovat jo luoneet uraa ja saaneet taloutensa hyvin vakaaksi, kun niiden lasten aika on?
 
miuymauy

lueppa loppu tekstikin

"normaalissa lapsuudessa , lapset kasvaa yksilöinä eikä hylkiöinä tai pahoinpidellä kotona , vaan vanhempien moraalin varassa ja loogisilla ratkaisuilla."

ehkä tämä minun kielellinen häiriö jättää sanoja kertomatta.

normaalissa lapsuudessa , lapset kasvaa yksilöinä eikä hylkiöinä, EI pahoinpidellä kotona , vaan vanhempien moraalin varassa ja loogisilla ratkaisuilla.


ennen vanhaan fyysinen kuritus oli sallittua ja n.80 luvulla astui vasta kieltovoimaan  fyysinen kuritus kiellettyä.

siitä alkaa olemaan sen verran aikaa ,että vähentynyt on fyysinen kuritus ja uudet opit kehittynyt (esim , miettimispaikka).
osa kuitenkin uskovan väkivallan auttavan ja minä en usko, vaan uskon väkivallan lisäävän väkivaltaa.

 kun lapsia päiväkodissa, jolloin ne tappelee siellä johtuen pelien maailmasta ja rakkojen tv sarjojen kuin myös on väkivaltaisia aikuisia olemassa.

hoitajilla ei ole silmiä selässä ja ei osa edes ole ammattitaitoisia vaikka kuinka on lastentarhan opettajia.
niin kuin minun lapselleni opetettiin- hän se on se itse, jos se toinen nimittelee.
jos menet tuolla sanomaan: "itse olet varsinainen huora".
niin turpaa tulee vaikka toinen ensimmäisenä nimittelisi.

pienestä pitäen ne oppii päiväkodissa tuuppii, tönii ja raapii toisia koska he puolustautuu isompia kuin myös ikäisiään vastaan.

muista yhdessä talvi esitelmässä,missä oli ilkikurinen mukelo ja huitoi toisia kepeillä vaikka niillä piti tuoda esiin hevosen kengän kolketta.valmistuessa tämä toisia huitoi ja huusin minun taakse äidilleen
- äiti katso.
ne tädit ei ottanut pois niitä, vaan laittoi riviin soittaan ja siinä .
tuli se ihan filmille saakka.
minä olisin poistanut kapulat käsistä ja laittanut miettimään penkille -istu miettimässä kapuloilla ei saa huitoa, ettei satu muita
kun ovat muut valmiina - osaatko soittaa näillä?
ymmärrätkö, kapuloilla ei saa huitoa.


joskus voisi vanhaa oppia muistella että "joukossa tyhmyys tiivistyy"
 
Suffeli80



"Sun teksteistä nyt välittyy ihan sellainen kuva, että kaikki yhteiskunnan ongelmat ja pahuudet johtuu vain siitä, että lapset on laitettu päiväkotiin? "

ei vaan vanhempien välinpitämättömyydestä.

"Ja ilmeisesti sun kasvatustavat ja ajatusmaailma ei kannusta opiskelemaan ja tekemään töitä.."

ei, vaan mistä se on poissa jos olet sen 3 vuotta lapsen kanssa vaikka toimeentulotuella, jos ei muuten rahat riitä ja sen jälkeen opiskelet tai palaat töihin.
muuten joku toinen hoitamaan pääsääntöisesti työajoilla, jolloin siirtyy kodinhoidon tuki hänelle.
viimeisenä vaihtoehtona lapsi päiväkotiin(esim vanhemman sairauden takia, parisuhdeongelmien ymms.)
lapsen ensimmäiset vuodet ovat tärkeämpiä jolloin luodaan lapseen vahva suhde.
jos suhde on hajanainen lapsi on aikuisena vaikeaa luottaa kenenkään.huomioidaan lapsen kuuluu kasvaa yksilönä eikä ryhmässä ja lapselle se päiväkoti on työtä.
sinä jos olet sen 8 tuntia lapsi on peräti 10tuntia.

 
kun lapsi menee päivä kotiin jälkeen 3v jolloin voit jatkaa viimeistään opiskeluja. mutta totta kai kotona pitää muistaa vielä lapsen tarpeet.
päiväkodissa alle 3v ryhmässä, ei riitä käsiä kaikille lapsille.


ja kolme ensimmäistä vuotta voit lukea
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/


jossa on tietoa eri kehityksistä.
jos luetaan minun tärkeysjärjestykseni lapsen terveys menee edelle työn ja muut.

"Mikäs siinä jos yhteiskunta maksaa ja se on omalle moraalille ok.."

on se omalle moraalille ok, koska tämä on mahdollista ja minä voin itse kun pääsen työn elämää maksaa ihan hyvin mielin veroja koska yhteiskunta on auttanut minuakin tilanteessa,

itse lähen opiskeleen syksyllä ja sen lukion opiskelen etänä, että voin keskittyä myös pikkuiseen. tämä on enää viimeinen lapsi ja itse alan valmistautuu työ elämään.
lapset saa tukea toisistaan enemmän, koska heillä myös on toisensa.
itse suosittelen lapset tekeen perätysten, eikä kymmenen vuoden välein koska et kerkeä muuten omaan elämään keskittyä ja luomaan uraa.


"En myöskään ymmärrä sitä, kun aiemmin mainitsit, että lapset tulisi tehdä ensin ja vasta sitten opiskella ja tehdä töitä
Ensinnäkin, kaikki ei saa lapsia silloin kuin se itselle sattuisi sopimaan ja toiseksi, mitä siinä on muka jotenkin väärin, että vanhemmat ovat jo luoneet uraa ja saaneet taloutensa hyvin vakaaksi, kun niiden lasten aika on? ". "


alle 30 v kannattaa tehdä että jaksat vielä tukea mummuna lapsiasi tukea.
n.30v jälkeen hedelmällisyys katoaa keskimääräisesti.
omalta äidiltä voi kysyä milloin on alkanut vaihevuohet, jolloin 10 vuotta aikaisemmin alkaa vähenee hedelmällisyys(tutkittu geeniperimää)
 jonka vuoksi jälkeen 30v kun on työ vakituinen, omakoti yms muuta ja aletaan tekemään lapsia( jolloin suurempi mahdollisuus alkamaan maksamaan hedelmöitys hoidoista, jolloin vähentynyt mahdollisuudet muutenkin).

jolloin suosin itse nuorena eli jos 10v opiskelet, menee ohi pian mahdolliset lapsi haaveet.
onhan kaikki sukupuolitaudit ja muutkin olemassa.

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Paras+hedelm%C3%A4llisyys++20-vuotiaana/HS20051010SI1TL02qot


 
Kerro mulle missä on tutkittu että lapsi kärsii enemmän yli 30 vuotiaan vanhemman hoidossa kuin vaikka 18 vuotiaan vanhemman hoidossa? Musta tuntuu että sulla taitaa mennä mielipide ja tutkitut faktat vähän sekaisin. Eikä hesarissa julkaistuja tutkimuksia kannata lukea kuin piru raamattua.

Mitäs sitten siinä tapauksessa, jos ensimmäisen lapsen teet 18 vuotiaana ja viimeisen yli 30 vuotiaana, onko nuorin lapsi automaattisesti kärsivässä asemassa?

Kannattaa nyt kuitenkin huomioida se, että kaikille ei todellakaan ole mahdollista saada lapsia silloin kun itse niin haluaa. Vaikka sitten aloittaisit yrittämään jo parikymppisenä, voi se ensimmäinen lapsi syntyä vasta vaikka kymmenen vuoden päästä. Lisäksi monet löytää kumppaninsa vasta myöhemmin, jolloin lapsenteko edes on mahdollista.

Se on ihan ok, että sä itse elät omien periaatteidesi mukaan, mutta tällä ketjulla olikin tarkoitus keskustella muiden moralisoinnista, jota sä tunnut kyllä tekevän ihan huolella. Koita pliis ymmärtää, että sun tapa elää ja kasvattaa lasta ei ole se ainoa oikea. 
 
Rosytar: Juu täytyy myöntää, että en ihan aina pysy tekstissäsi perässä, pahoittelut :D

Itse haluaisin tarjota lapselleni kolme vuotta kotihoitoa, mutta sen verran tunnen itseäni, että olen aika paskamutsi ja mun pää hajoaisi, jos en pääsisi välillä aikuisten seuraan ja käyttämään päätäni. Joten luultavasti lähden osa-aikaisesti opiskelemaan ja/tai töihin kun lapsi on noin vuoden. Rakastan lastani yli kaiken, ja haluan että hänellä on myös tulevaisuudessa rakastava ja täyspäinen äiti - mitä en varmasti olisi jos vain jäisin kotiin ja mammakerhoihin. Toki toivon, ettei mua tästä moralisoitaisi, mutta luultavasti tulen törmäämään asenteeseen "miksi sitten teit lapsia jos et kerran hoida niitä kotona". Tiedän kuitenkin itse, että olen vähintäänkin yhtä hyvä äiti kuin nämä moralisoitsijat!

Toisten valintojen moralisoiminen vaan nyt on tyhmää, kun ei koko tilannetta tiedä. Kaikki on erilaisia ja that's it.

Minä saatan ihmetellä muiden ihmisten valintoja ja kysyä niistä, keskustella niin kuin järkevät ihmiset. Miksi heti pitää alkaa tuomitsemaan? Onhan maailmassa tietenkin sellaisia asioita, joista kuuluukin moralisoida, kuten tupakointi/juominen raskaana ja lasten fyysinen kuritus nyt esimerkeiksi.
 
niin.. kaikki ei niitä lapsia saa, vaikka haluaisikin eikä just silloin, kun olisi hyvä hetki, oli se sitten iän tai elämäntilanteen kannalta. oisin mäki halunnu noille meidän ipanoille pienemmän ikäeron, mut kroppa ei vaan toimi just niinku mä itse haluan :) emmä silti jaksa sitäkään uskoa, että yli kolmekymppisten äitien peli ois auttamattomasti pelattu, vaan kyllä meissä ns. vanhemmissakin äideissä on potkua vielä ja pitkän aikaa, helpottavin tekijä lienee se, että useimmiten tässä iässä kaikki muu on ikäänkuin valmiina.

enkä mä edelleenkään ole vakuuttunut siitä, että päivähoito olisi alle kolmevuotiaille huono paikka. turha varmaan sanoa, että kaikilla ei ole sukulaisia jne. lähellä hoitamaan lasta tai sit mahdolliset sukulaiset on itsekin työelämässä. ja tosiaan, jos kysyisin mun työssäkäyvältä siskolta et haluisiko hoitaa mun tyttöä ja ottaa siitä pari sataa kotihoidontukea vai käydä töissä ja tienata pari tonnia, mitäpä veikkaatte, että hän valitsisi?

no, moralisointia tulee varmaan olemaan aina, oli sitten töissä tai ei. oon tullut siihen tulokseen, että vaikken enää pystykään olemaan mun tytön kanssa kokopäivätoimisesti, tarjoan hänelle aikaani ja huomiotani mahdollisuuksieni mukaan eli laatu korvaa tässä tapauksessa määrän :)
 
Äidit moralisoivat toisiaan nyt ja ikuisesti, luulen. Syyllistyn siihen itsekin. Mutta se on kyllä aika sääli, ettei suurimmalla osalla edes pälkähdä päähän pohtia, miksei se isä jää kotiin hoitovapaalle kun äiti menee takaisin töihin/kouluun. Vai onko joku kuullut kenenkään sanovan että onpas se huono ja itsekäs isä kun ei hoida lastaan kotona vaikka lapsen äiti jatkaa opiskeluja? ;)
 
Suffeli80

"Kerro mulle missä on tutkittu että lapsi kärsii enemmän yli 30 vuotiaan vanhemman hoidossa kuin vaikka 18 vuotiaan vanhemman hoidossa?"

eihän lapsi kärsi en ole niin sanonut mutta jos viittasit tähän
"alle 30 v kannattaa tehdä että jaksat vielä tukea mummuna lapsiasi tukea."tämä lause on mielipiteeni.

äitini on päälle n.60v ja hokee jo kun ei jaksa lapsien meteliä paljon että muutaman tunnin jaksaa katsoa.
äitini on tehnyt lapsia n. 10 v välein 17v 19 v20v ,32v 33v ja 41v(iät suurin piirtein on oikein )
olen toiseksi nuorin ja ei edes kehtaa kysyä apua.
jolloin kun olen mummu tai ainakin uskon jaksavani.
j


"Musta tuntuu että sulla taitaa mennä mielipide ja tutkitut faktat vähän sekaisin. Eikä hesarissa julkaistuja tutkimuksia kannata lukea kuin piru raamattua."

olen lukenut asian ihan luotettavasta lähteestä hedelmällisyydestä mutta voin hakea sinulle vähän luotettavamman lähteen linkin mutta näyttävästi muistan tuon vaihevuoden osion väärin. vaihevuosista 10v aikaisemmin loppuu hedelmällisyys.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217700=1478402

ihan tutkimus oli mietin oliko peräti sama sivusto mutta vaikea muistaa kun haulla ei heti löytynyt.
muistan tutkineeni asiaa ihan lapsista.

eihän sille voi mitään jos ei löydy sopivaa miestä.
ei sille voi mitään ja surulliseksihan se teettää.
itse harmittelin kun tapasin 80v mummun, jolla on jo 40v ja 50v
tyttäreet mutta kummallekaan ei ole siunautunut lapsia.
nuoremman sisaren mies on menettänyt kyvyn olemaan hedelmällinen kun sairasti lasten taudin aikuisena.

ja minun tätini ei ole lapsia tehnyt ja syytä en ole koskaan kysynyt.

tunnen kodinhoitajan(jäänyt jo kauan aikaan sitten eläkkeelle), joka rakastaa lapsia mutta he ovat päättäneet , miehensä kanssa ettei tee
lapsia(  rankan lapsuuden kokemuksen kautta). luulin alkujaan että ne eivät ole saaneet.

niin kuin kirjoitin sukupuolitautien (puhun ihan niistä jotka teettää lapsettomuutta) tai yms, muu niin kuin sairauksia.
 
miuymauy

se ei ole laiskuutta vaan normaalia( aikuisen seuran hakemista).
muutenkin kun lapsi tulee hankalaan ikään, niin ei ole lapsiystävällisiä muitten asunnot joka vähentää kaveri piiriä.
oletko harkinnut perhetyöntekijää että pääsis tuulettaa vähän ajatuksia.

mutta en tiedä onko kerhoja 1v vielä kerhoja tarjolla.
avoimet kerhot ovat minusta rasittavia koska sinne tulee joskus liikaa ihmisiä että ahdistaa ja vaihtuu niin paljon väki. minua harmittaa että meillä loppui suljettu kerho(kunta säästää) jossa perhetyöntekijät auttoi äitejä ja käynnit olivat säännöllisiä ja samat naamat, joskus otti hoitoonkin lasta.


henkinen terveys pitää olla hyvä, se pitää aina muistaa. muuten lapsi voi kotona huonosti.
että todellakin pitää järki pitää mukana.
peräti neuvolalta voit saada parempaa neuvoa



"Minä saatan ihmetellä muiden ihmisten valintoja ja kysyä niistä, keskustella niin kuin järkevät ihmiset. Miksi heti pitää alkaa tuomitsemaan? "

samalailla tekstiini katsotaan tuomitsemisella, koska ihmiset olettaa jotain muuta kuin tarkoitan.
kun kirjoitan tutkitusta pohjasta.
jos aloitetaan kirjoittamaan jotain voisi luulla että perustellaan, miksi näin?
helposti tuomitaan kun ei tuo perustietoja itsestään mutta vaikeaa väliin on itseään ilmaista.
minä puolustan lapsia että huomioidaanko häntä ollenkaan kun vanhemman väsymys joskus tekee vain helpon ratkaisun ajattelematta muita vaihtoehtoja.


esikoiseni meni 2, 5v päiväkotiin(koska olin masentunut paririidoista ja väsynyt raskaudesta, riidoista yms. )ja minusta tuntui että hoito oli mahdollisemman huonoa, jolloin jouduin taistelemaan  siitäkin päiväkotityöntekijöiden kanssa.
lapseni oppi nopeasti lyömään, potkimaan ja hän oli vanhin ryhmästään,

minä vaadin että pääsisi vanhempaa ryhmään koska siellä autettiin pienempiä pukemaan yms.
mutta ei päästettiin nuorempi ja puheliaampi lapsi. vaikka lapseni tarvitsi vähän, niin kuin suullista seuraa enempi ja vanhempaa esimerkkiä
siellä ryhmässä kuunneltiin vain unimusiikkia vaikka tuossa iässä pitäisi paljon lapselle lukea.
lastani eristettiin laittamalla portin taakse pukemaan(kerran ei päässyt pihalle kun ei ollut pukenut) ja joutui yksin syömään(kun otti mallia muista sylkemällä) ei se yksin syöminen haitannut vain se ,että se pistettiin erikseen syömään vaikka mitään ei ollut vielä tehnyt ja itse jouduin viemään vielä seuraavana aamulla erikseen syömään.
hänelle ei annettu mahdollisuutta edes korjata tapojaan.
 kerran vein poikaani myöhässä,
 niin joku poika leikki yksin huoneessa(ovet ihan levällään) ja poikani oli vanhin ryhmästä, niin totta kai kyseessä oli nuorempi lapsi.
 
pyysin lastani ottamaan pojan kädestä kiinni ja vein toiseen osastoon koska tiesin että siellä oli kevät esityksen harjoittelun aika.
sanoin että - on tainut olla hajanmielinen isi jättänyt lapsen kiireissä, niin tädit tokaisi - ei se on siellä jäähyllä.
itse en kyllä luottanut koko väkeen sen koommin mutta kiitos että pojallani todettiin puheen viivästyminen, että sain vaihettua ihan koko päiväkotia pienempään ryhmään.

mutta siellä poikani koki kiusaamista, johon tädit totesi ei täällä kiusata vaikka sama poika oli vienyt kädestä pulkan ja pojalla oli toinen jalka pulkan päällä toinen veti pulkan kaatui ja löi otsansa, tikkejä laitettiin, jonka jälkeen hän ihan pelkäsi päiväkotia lähtöä ja itki että poika kiusaa.

minä otin asian puhutteluun ja kaikki vain sanoi ei täällä tapahdu kiusaamista.
 sattumoisin kun luulin yhtenä aamuna, että kyseinen henkilö joka toi lapsen(jonka poikani koki kiusaajaksi) olisi hänen äitinsä, puhuin hänelle siitä että lapseni pelkää lastaan ja sanoin -voisitko ohjastaa häntä että jos kokee että poikani kiusaa tai tulee erismielisyyksiä, menee kertoo tädeille ettei vie kädestä kun poikani ei ymmärrä ihan kaikkea,
 nyt sitten turman jälkeen on pelännyt lastasi ja tulla päiväkotiin  hirmuisesti, joka aamu jolloin tuntuu todella vaikealta tuoda häntä tänne
mutta kyseinen henkilö oli sattumoisin paikan johtaja.
jolloin sain apua että lapset oli ihan kunnolla seurannassa.

luin 6- 7 sivua päiväkoti kiusaamisesta että joskus lapsi itse ei edes tiedosta että omillaan teoillaan härnää ja kokee tulevansa kiusatuksi.
ja aikuiset ei edes huomaa asiaa koska kokee sen normaalisti nahisteluksi, leikiksi yms, muuta.


lapseni haki tukea minulta koska olen tiiviisti ensimmäiset vuodet hoitanut häntä ja hyvin tulkitsin häntä ja hän koki minuun luotettavuutta ja turvaksi.

 
Nyt en ole ihan varma mistä tämä keskustelu sai alkunsa ja mikä alkuperäinen pointti oli, ilmeisesti se, että nuorta äitiä kritisoitiin hänen halutessaan takaisin kouluun. Itse arvostan nuoria äitejä, jotka haluavat myös pitää huolen omasta kouluttautumisestaan, eli hoitaa lukion ja jatko-opinnot loppuun lapsista huolimatta. Sehän on myös oman lapsen tulevasta hyvinvoinnista huolehtimista.

Minut on kasvatettu siihen, että tukien varaan ei saa jäädä, vaan itsestään (ja perheestään) on pystyttävä pitämään taloudellisestikin huolta. Joten, itse opiskelin vuosikaudet (jolloin kyllä nostin toki opintotukeakin)  ja tapasin mieheni vasta tilanteessa, jossa molemmat olimme olleet useamman vuoden töissä, säästöjä oli, asunnot ja autot. Ja musta siihen tilanteeseen oli oikein hyvä lastenkin tulla. Minusta on hirvittävän vaikea sanoa, että missä iässä lapset PITÄISI tehdä, kun elämäntilanteet on kaikilla niin erilaiset, ja kuten moni täällä on jo todennut, lapsia ei aina niin vain tehdä.

Lisäksi mietin tuota ikäjuttua siltä kantilta, että me ollaan miehen kanssa ehditty elää ja kokea, niin yhdessä kuin erikseen, matkustella yms ja ollaan nyt todella tyytyväisiä varsin perhekeskeiseen elämäämme. Omat vanhempamme ovat noin 65-vuotiaita ja ovat aktiivisesti mukana meidän lasten elämässä, jaksavat ottaa hoitoon, yökylään yms. Ei musta 6-kymppiset vielä mitään ikäloppuja ole.

Oma hedelmällisyyskin on tuntunut iästä (36v) huolimatta säilyneen, odotan kolmatta lastamme ja raskaaksi tuleminen vei neljä kuukautta. Eli taas, ihmiset ovat yksilöitä ja kovin rajuja yleistyksiä kannattaa välttää. Suurin osa omista ystävistäni on saanut lapsensa 32-42-ikävuosien välillä. Toki kai nainen olisi hedelmällisimmillään alle 2-kymppisenä, mutta ei se lasten saaminen mahdotonta ole senkään jälkeen.

MamaDoodles, hyvä pointti isistä! Tuntuu että isät saa vaan olalle taputuksia, kun palaavat töihin/opintoihin, että voivat elättää perhettään, kukaan ei heitä siitä syyllistä.

 
me olemme päätyneet tukien varaan koska tämän kokoista perhettä ei elätetä duunari palkalla. niinkuin aikaisemmin mainittin isäntä on jo aloittanut opinnot ja itse syksyllä aloitan. eikä meidän tarvitse ottaa lainaa koska ei lasketa pääsääntöiseksi opiskeluksi. ja joutuu varmaan jatkokoulutuksessa hakea lainaa(jonka suunitelmallisesti otamme minimin ja menemme toimentulotuki kirjoihin, mutta tukee se opiskelutukikin on. itse suosin nuorempana tekemistä äitini on jo varmasti juuri tämän takia rapakunnossa koska hänellä on kohta 17 lasten lasta ja kohta 2 lapsen lapsen lasta. ja nuorimmainen menetelmällä vasta lentänyt pesästä ja hänellä ei ole ollut omaa aikaa. itse uskon täysin lapsen ensimmäisten vuosien aikoina, vanhenman läsnä olo välttämätön. kiintymysmys muodostuu ensimäisinä vuosina ja parhaimillaan tiedostat lapsen jokaisen hädänkin. äitini eiole minuun varhaisaikoina tarpeeksi kiintynyt jolloin kun hän päätti erota isästäni(ilman sanomatta mitään) vei vanhemman sisaren mukanaan ja seurauksena minä mennetin kaksi ihmistä. olin vain 4v. jolloin elelin yksin lapsuuteni koska isäni oli työnarkomani ja heti kun pärjäsin omillani, olin omillani. eli elelin hernekeitto purkeilla ja tonnikalapurkeilla ja kaurapuurolla jotka tykkäsin syödä pelkintää.koulussa söin ruuan. jakuitenkin olimme köyhiä. jonka vuoksi lapsen kuuluu saada muutakin elämää kuin päiväkodin ja koulun.
 
lisäten edelliseen, rakkautta ei osteta rahalla se on fakta. lapsi teki tänää ihan pelkästää minulle piirustuksen, jossa on paljon sydämmiä ja tuli ihan itku silmää. kuin myös kerran 4vuotiaana sanoi äiti mennäänkö yhessä katsomaan tähtiä? en ole koskaa pyytänyt mitään ja kuintenkin saan saan näin ihanaa palautetta. vanhimaiseni ei edes pidä piirtämisestä, joka on sinäänsä niin yllättävä teko.
 
Takaisin
Top