Muiden äitien moralisointi...

lethalpoison

lethalpoison

Oman äänensä löytänyt
Olen parikymppinen äiti pohjois-karjalasta. Minulle syntyi syksyllä esikoinen ja olen nyt ollut muksun kanssa kotona. Minulta jäi lukio kesken (abivuosi käymättä). Ajattelin syksyllä palata lukioon, kirjoittaa ylioppilaaksi ja hakea yliopistoon, jossa opiskelisin luokanopettajaksi. Kävin muutamissa perhekahvila jutuissa, jossa kysyttiin että mitä meinaan tehdä. Ehdin kertoa jopa siihen asti, että olen palaamassa lukioon kun muksu on 9kk. Ja voi helve*** sitä moralisoinnin määrää. Lapsestani kasvaa kuulemma kiero paska, jos en elä tämän kanssa kotona vähintään siihen asti, kun lapsi on esikouluikäinen. ( meanwhile tämän täydellisen äidin noin 2v lapsi yritti puhua äidilleen. Ja tämä äiti ei vaivaudu kääntämään päätään saatikka vastaamaan lapselleen; ironista) Itse olen ajatellut tulevaisuuteen, kun päätän jatkaa opiskeluja. Sitä paitsi eniten jurppii se et nää pullan tuoksuiset kodinhengettäret eivät ole kouluttautuneet mihinkään, eivätkä vaivaudu ajattelemaan myöskään sitä, että jotkut elävät minimi tuilla, joillain ei ole toista osapuolta nettoomassa 4000 e kuukausituloja ja jotkut haluavat turvatun toimeentulon. Sekin ärsyttää et osan muksuista oli oikeita kauhukakaroita, eikä vanhemmat puuttuneet mihinkään. Kahvittelivat vaan rauhassa. Kuitenkin varaa moralisoida muita?
 
No, niinhän sinäkin teet, ja niin varmaan kaikki tekee jossain määrin. Minä ainakin, joskin yritän pitää mölyt mahassani. Puolensa kaikessa - jos lapsi saa riittävästi huomiota ja rakkautta, kuten tekstistäsi päätellen sinulta, niin lapselle tekee myös hyvää nähdä, että äidilläkin on tavoitteita. Intohimoja, päämääriä elämässä. Näin lapsi oppii itsekin, että aikuisena täytyy pitää huolta itsestään, jotta voi pitää huolta muista.

Minulla myös tiedossa, että "pitäisi" opiskella, mutta kiinnostus nolla edes opintoihin hakemisen suhteen. Urasuunnitelmat on samat samoilla suunnilla, ties vaikka päädyttäisiin samoille kursseille ;) Haluaisin olla kotona ja murehtia niistä opinnoista sitten myöhemmin, mutta pelkään näyttäväni huonoa esimerkkiä - toisaalta en itse tunne, että "tyytyisin" kotiäidin elämään, vaan se on juuri, mitä olen itse aina halunnut. Toisaalta ura kenties ulkomaillakin houkuttaisi, mutta en jaksaisi nähdä vaivaa asian eteen, varsinkin, kun sydän olisi kotona. Helppoja päätöksiä ei ole varmasti kenelläkään ja jokainen yrittää parhaansa niillä eväillä, mitä heille on annettu...
 
Äidit on varmaan pahimpia moralisoijia ja siihen varmaan syyllistyy jokainen jossain vaiheessa, suoraan tai selän takana. Totuushan on kuitenkin se, että jokainen itse päättää omasta elämästään. 

Mulla jää kanssa koulu kesken, mutta en ole vielä päättänyt milloin jatkan sitä. Varmaan siinä vaiheessa, kun motivaatio palaa. Luulen, että meidän perheessä moralisointia aiheuttaa isin linnaan lähtö. Sen takia siitä ei ole ihan hirveesti tullut puhuttua.. ja mainitsen jo nyt, että ne jutut on tapahtunu ennenkun vauvasta tai edes meidän suhteesta oli tietoa.
 
On ehkä maailman ärsyttävintä kun muut äidit ja lapsettomat arvostelee omia päätöksiä. Lapsettomien nyt ymmärtää kun ei ne voi tajuta miten asiat menee. Paha juttuhan tässä on se että kyllä sen huomaa miten itsekkin arvostelee ja moralisoi muitten perheiden toimia, mutta se on elämää, aina ei voi ymmärtää toisten tilanteita ja ajatuksia ja varmasti jokaiselle perheelle on parasta se tapa mikä tuntuu hyvältä.

Itsellä myös opiskelu jäi kesken, ei voisi kiinnostaa tippakaan lähteä nyt opiskelemaan tai ainakaan samaa alaa. Töihin lähden mielelläni, kun äitiysloma loppuu heinäkuussa jos vain saisin töitä, mutta se on aika vaikeaa kun ei sitä ammattia itselle ole saanut. Kerroin näistä suunnitelmista neuvolassa muutama päivä sitten, ja uusi neuvola täti oli selkeesti sitä mieltä että minun tulisi jäädä ainaki kolmeksi vuodeksi kotiin vaikkei sitä ihan näin sanonutkaan. Rupes kyllä tympiin. Kyllähän mulle se kotona oleminenki käy ihan hyvin jos ei hommia löydy. Tekee vaan aika tiukkaa olla minimi tuilla ja laskut ja lainan lyhennykset pitäis maksaa. Miehen rahoilla tässä suurinpiirtein eletään kun kaikki omat menee hetikö tulee, eikä oo yhtään kivaa.
 

Tuohan kuulostaa tosi hyvältä suunnitelmalta! Monissa maissa palaavat neljä kuukautta vanhojen vauveleiden äidit töihin, koska yhteiskunnan tuet ovat heikot. Aika monet minun ikäiseni (80-luvun alussa syntyneet) menivät hoitoon vuoden tai kahden vanhoina ja ihan ok-ihmisiä meistäkin joistain tuli.

Nykyään on tuo kotiäitiys suuressa huudossa Suomessa, mutta aikaisempina vuosikymmeninä etenkin työväenluokkaiset äidit palasivat työelämään lasten ollessa neljän - viiden kuukauden ikäisiä. Jos lapsia oli paljon ja asunto oli pieni, saatettiin vanhin lapsi lähettää mummolaan. Ei minun mummini ole koskaan ollut kotiäiti. Tätini kasvoi vanhimpana lapsena naapuripaikkakunnalla mummolassaan ja meni siellä kouluun. Ei ollut ukkinikaan mikään koti-isä, koska kirvesmiehenä oli töissä missä milloinkin. Äitiäni, tätiäni ja kahta enoani kasvattivat etenkin mummot, joista toinen asui äitini lapsuudenkodissa niin pitkään kuin terveys salli. Ihmettelen kovasti myyttiä keskiluokkaisista 50-luvun kotiäideistä, koska keskiluokkaisia perheitä oli etenkin Suomessa 50-luvulla erittäin vähän.

Ja kannustusta sinulle, lethalpoison! Opettamistyö on raskasta, mutta erittäin antoisaa! Opiskeluvuodet tulevat olemaan erittäin intensiiviset, tiedän omasta kokemuksestani, olen itse tehnyt aineenopettajan opinnot.  Pärjäät varmasti ammatissa, onhan sinulla omakin lapsi tuomassa kokemusta lapsen maailmasta :)

Paha mieli niistä muiden kommenteista tulee ja kaikille niitä tuputetaan iästä riippumatta. Meidän vauveli ei ole vielä tullut maailmaan, mutta huono oloni on saanut osakseen loputtoman kommenttien sarjan. Pahoitan mieleni kyllä yhäkin miltei joka toinen päivä, mutta täytyy sitä silti eteenpäin porskuttaa! Ei sitä koskaan voi tehdä sellaisia valintoja elämässään, jotka muille aina pureksimatta kelpaisivat.

 
Kannattaa lukea Anu Silfverbergin uusi kirja: Äitikortti-ajatuksia lisääntymisestä, siinä puhuttiin juuri tuosta moralisoinnista. Itse suosittelisin kuitenkin olemaan ensimmäisen vuoden kotona vauvan kanssa, jotta kiintymyssuhde äidn ja lapsen välillä ehtii lujittua tarpeeksi. Ja ehdottomasti etsimään perhepäivähoitajan, sillä päiväkotien lapsiryhmissä alle 3-vuotiaan tarpeisiin ei kyetä nykyjärjestelyillä vastaamaan. Isossa ryhmässä toimiminen ei kuulu sen ikäisen kehitystehtäviin. Suosittelen lukemaan myös Keltikangas-Järvisen Pienen lapsen sosiaalisuus. Tarkoitukseni ei ole arvotella ja kantani kotihoito-päivähoito taisteluun on se, että päivähoidon laatu pitäisi järjestää sellaiseksi, ettei äitien tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa, päätyivätpä he mihin ratkaisuusn tahansa.
PS: Teen aiheesta opinnäytetyötä, siksi tartuin aiheeseen näin innolla :)
 

Tuo moralisointi on jännä homma. Itsekin siihen syyllistyn, tunnustan heti, mutta teen sen yleensä omassa pienessä päässäni tai korkeintaan miehen kanssa kotona neljän seinän sisällä. Kyllähän sitä joskus näkee tilanteita, joita ei voi kuin ihmetellä äidin ja lapsen välillä, mutta mieleenikään ei tulisi mennä sanomaan tai puuttumaan asiaan millään tavalla. Toki selkeä väkivalta jne. on täysin eri juttu, mutta näissä kasvatusasioissa en ala muita neuvomaan. 

Ja kiistanaiheitahan löytyy; koska mennään töihin vai ollaanko kotona, perhepäivähoito vai päiväkoti, perhepeti vai omaan sänkyyn, täysimetys vai kiinteitä ruokia, kestovaipat vai kertisvaipat jne jne jne jne. Fakta on kuitenkin se, että jokainen ihminen ja perhe on erilainen ja se mikä toimii yhdessä ei vaan yksinkertaisesti välttämättä toimi toisessa. Ja sitten on niitä asioita, joihin et aina vaan voi vaikuttaa. Ystäväni haki lapselle perhepäivähoitopaikkaa, mutta koska yhtään paikkaa ei ollut vapaana, hän "joutui" viemään lapsensa päiväkotiin.

Pääasia on, että kaikilla on hyvä olla ja lapsi tuntee olevansa rakastettu ja turvassa. Jokainen järjestää nämä olosuhteet omalla tavallaan ja hyvä niin. Eihän se olisi ollenkaan mukavaa, jos kaikki maailman ihmiset olisivat samanlaisia ;)

 

Ramsi: Todella hyvin kiteytetty! Kaikenlaisia valintoja mahtuu maailmaan.

SillySusie: Olen jo lukenutkin arvosteluja Silfverbergin kirjasta, toivottavasti kerkiän sen tässä kevään aikana lukemaan. Pakko sanoa, että juuri aineenopettajan opinnoissa olivat monet kanssaopiskelijat pienten lasten äitejä. He sitten aina tiesivät kaiken just jetsulleen, ei ollut lapsettomilla nuorilla naisilla mitään nokan koputtamista.

Itseäni arveluttaa kovasti vaatia erivapauksia raskauden perusteella, kun en halua langeta tuohon korttikategoriaan. Pohdin usein kovasti kehtaisinko pyytää ruuhkajunassa tai -bussissa istumapaikkaa. Sairauslomistakin tulee aina vähän huono omatunto. En haluaisi vaatia itselleni erivapauksia vauvan perusteella, vaan olla täysivertainen kansalainen.

 
Paljon mahtavia vastauksia (: siis tottakai itse moralisoin myös. Mut ehkä tässäkin asiassa vaikuttaa se, että olen nuori äiti ja nyky yhteiskunnasa on jokin outo käsitys että lapsia hankitaan vasta kun ura on hoidettu ja mies käy töissä. (Hah mullakin oli joskus tällainen käsitys) Ei kukaan minun ikäiseni varmaan ala lapsia tarkoituksella tekemään kun koulut on kesken jne. Mut mulla kävi maailman ihanin "vahinko" enkä ole päivääkään katunut. Rahallisesti koko tilannehan on perseestä ; saan pienintä äitiystukea/vanhempainrahaa ja mieskin on opiskelija. Tottakai paras lähtökohta lapselle on vakaa ja turvattu talous. Mut toisaalt lapsi tarvitsee enemmän hellyyttä ja rakkautta kuin kalliita leluja ja vaatteita (:: Olisin mielelläni pojun kanssa kotona monta vuotta, mut näillä tuilla ei tulla toimee :/ nytki hittovie joudun ottaa syksyl opintolainan. (Olis muute hyvä jos tää lainapakko poistuis perheellisilt)
 
mä moralisoin myös, tosin keskenäni vain tai joskus miehelle, jos se jaksaa kuunnella :D

viimeksi syyllistyin töihinlähdöstäni, kun kaikki sukulaisia myöten alkoi jakamaan ohjeita et miten mun pitäis lapseni päivähoito järjestää. lähdin siis töihin 1,5kk sitten ja vein mun 1v. tytön päiväkotiin, missä hän on ikävä kyllä pitkää päivää, vaikka hoidetaankin viemiset ja hakemiset puoliksi miehen kanssa, mut mitäpä kaksi päivätyöläistä voi. teen itse 30h työviikkoa sillai et olen 4 päivää töissä ja yhden kotona tytön kanssa. oisin kai mä voinut kotiinkin jäädä, mut se nyt on varmaan selkeä asia, ettei kotihoidontuella ja miehen palkalla ja kahden lapsen lapsilisällä (+ toisen lapseneläkkeellä) makseta asuntolainaa ym. menoja, vaan munkin palkka tarvitaan. me ei saatu edes hoitolisää, koska ollaan ns. "hyvätuloisia". mä mietin asian sillai, et pyrin olemaan hyvä vanhempi kotona ollessani ja ehkä näin päin on parempi, että lapsilla on tällaiset vanhemmat kuin rahatilanteesta stressaantuneet.

mä en menisi sanomaan, missä iässä lapset kuuluu tehdä, sain oman biologisen 32-vuotiaana. olisin halunnut hänet jo aikaisemmin, mutta lapsia ei niin vain tehdä ja jos olisin tiennyt, että sairastun endometrioosiin, olisin varmaan yrittänyt saada lapseni jo parikymppisenä. mulla on tietty tähän ikään mennessä jo ehtinyt olla ammattiin valmistumiset ja työurakin (jos tätä työtä voi uraksi sanoa :D ) on kestänyt 11 vuotta, mutta jos olisin tiennyt, miten vaikeaa mun tulee olemaan raskautua, olisin varmasti lykännyt niitä myöhemmäksi. oon sitä mieltä, että ihmisellä on elämä aikaa opiskella ja tehdä töitä, lisääntymisaika on ainakin meillä naisilla vain pieni lyhyt pätkä elämästä :)
 
voin sanoa sen, jos tekee lapsia, olisi hyvä että hoidattaa sinne 3 ikävuoteen kotona. jos tietäisit lapsen kehityksestä , niin tietäisit mikä on lapselle parhaaksi.
minua ärsyttää juuri tämän kaltaiset ihmiset jos kuvittelee että yhteiskunta hoidattaa paremmin lapsesi kuin oma vanhempi.


saahan opiskella kunhan hoidatat edes päänsääntöisellä hoitajalla esim, lapsen isällä tai lähisuvulla.
jolloin lapsen kehitys ei vaarannu.


minulla on nyt sellainen käsitys, että ensin lapset ja sitten opiskelu ja työ.
(kunhan lapsi hoidetaan kotona 3 v, )

minä aloitan etälukion syksyllä jolloin, minun ei tarvitse olla päänsääntöisesti koulussa.
jakson aikana n, 3 kertaa/oppiaine käydä koulussa iltaisin , joka ei ole edes pakollinen käyminen ja saan apua äidiltäni lasten hoitoon.

juu me eletään minimi tuloilla ja olemme köyhiä, isäntä myös opiskelee etälukiossa. mutta itse olen ihan jo imettänyt ja synnyttänyt putkeen jo 7v. nyt toukokuussa on laskettu aika, kun lukiosta valmistaudun lapsi on valmis päivähoitoon.


jos koulu ei onnistu, aloitan vasta kun lapsi on valmis hoitoon.
lapsieni terveys menee elintasoni edelle kun nykyään se on mahdollista mutta ei helppoa.
lapseni ovat saaneet kaiken vaikka omani vaatteeni eivät ole ehjiä tai en ole saanut kemikaaleja(meikkejä, hiusten väriaineita, dödöjä yms, muita turhia aineita ) kehooni kuin tarvittavan pesun.  
enemmän se teettää töitä kotona jos elää vähemmällä rahalla.




 

Rosytar: Huomauttaisin opiskelusta, että etenkin etälukiossa itsenäisen työn osuus on korostunut. Ajatustyö vaatii oikeasti aikaa ja tilaa, vaikkei kiitettäviä arvosanoja aina itseltään vaatisikaan. En ole vielä kuullut ihmisestä, joka on opiskellut ja hoitanut samalla aikaa lasta. Opiskelevat vanhemmat laittavat lapsensa hoitoon, jos aikovat opiskella samalla aikaa. On näitä opiskelevia vanhempia kaikilla koulutusasteilla. Useakin tuntemani ihminen on suunnitellut opiskelevansa lastenhoidon ohessa, mutta kukaan heistä ei ole aiheessa suuremmin menestynyt laittamatta lastaan vähintään puolipäivähoitoon. Saahan sitä tietysti yrittää hoitaa lasta kotona ja opiskella siellä samaan aikaan, mutta vaikeaa voi olla. Jos sattuu olemaan meluisa lapsi, niin rauhaa ei ainakaan omassa kodissa välttämäti ole tarpeeksi, vaikka mies sitä kerrostaloasunnon toisessa huoneessa hoitaisi.

Mitä tulee opiskeluun, niin pitkä tauko opiskelusta kostautuu usein. Jos täytyy neuropsykologiasta puhua, niin ei aikuisenkaan pääkopassakaan kaikki ole jatkuvasti käyttövalmiina. Tietoa pitää käyttää, jotta se pysyy toimintakelpoisena kopassa.

Köyhyyttä on monenlaista. Pääkaupunkiseudulla ja muutamissa muissa kaupungeissa vuokrat ovat karanneet sellaisiin mittoihin, että lapsiperheen voi olla vaikea selvitä molempien vanhempien käymättä töissä. Vaikkei asunto olisi edes kovin iso, uusi, hienosti varusteltu tai sijaitsisi kaupungin keskustassa, niin asumiskulut voivat silti vaatia niin paljon, että töissä on vain pakko käydä. Että pystytään elämään edes köyhästi, mutta mielummin ilman leipäjonoa. Täällä on miltei mahdotonta löytää esimerkiksi 70 neliön asuntoa alle 900 euron. Useimmat maksavat jo 1000 € tai enemmän. Asumislisää ei saa KELA:lta, jos pariskunnan tulot ylittävät 1600 €. Sosiaalitoimi laskee lapsilisät vanhempien tuloiksi. Kaupungin asuntoihin on vuosikausien jonot. Ja tunkua etenkin halpoihin asuntoihin riittää. Olen ollut kaksion näytössä Mellunmäessä, yli 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, 50 muun asunnonhakijan kanssa. Eivätkä ne palkat täällä niin ihmeellisiä ole, vuorotyötä lisineen on tietysti tarjolla ja sitä monet joutuvat tekemään.

Huomauttaisin myös, että tässä threadissa oli tarkoitus keskustella moralisoinnista, ei moralisoida muita.

 
Rosytar toi esiin just sen perus tyyppiesimerkin moralisoinnista eli kotiäidit vs. työäidit (vierastan sanaa "ura", koska en pidä työtäni minään uraputkena). asiasta ei varmaan tarvii enempää kirjoittaa, luulen, että tätä vastakkainasettelua tullaan käymään ajalla meidänkin jälkeen eikä kukaan ole koskaan tyytyväinen ns. vastapuolen perusteluihin.



 
Polkulainen puhui niin asiaa. Tympiihän se kun itse ei saa minkäänlaista tukea, jos puoliso käy töissä. En itse tykkää olla riippuvainen puolisosta rahallisesti, mutta eipä tässä paljon vaihtoehtoja ole, kun oletetaan että puolison tulisi elättää koko perhe yksin. Juuri tämän takia haluan töihin.
 
Itse sorruin tuohon moralisointiin tai muiden arvosteluun vielä reilu kuukausi sitten ennen kuin esikoiseni syntyi.Nyt tajuan,että jokainen tekee miten parhaaksi katsoo,ei ole yhtä ainoaa oikeaa ja väärää tapaa.Jokaiselle perheelle sopii se oma valitsema tapa toteuttaa asioita aina tilanteen mukaan.

Eli yritän olla arvostelematta muita äitejä/perheitä.Otan heidän neuvot vastaan ja päätän itse sopiiko ko. tapa meille.Yritän myös itse olla antamatta neuvoja jos niitä ei kysytä.
 
En nyt mitenkään halua ilkeä olla, mutta kun tästä lapsen kehittymisestä on kyse, niin lapsen kehitykseen vaikuttaa paljolti sekin, että millaiset ovat lapsen tempperamenttipiirteet. Se on lähtökohta johon vaikuttavat sosiaaliset tapahtumat ja vuorovaikutus, ympäristö jne. Osa lapsista sietää vanhemman hetkellistä poissaoloa paremmin kuin toiset. Ihmiset tosiaan ovat erilaisia. Ja kiitos kysymästä voisin olla lapsen kanssa kotona vaikka 10 vuotta, eka pitäisi vaan voittaa lotosta. En todellakaan oleta että kunta hoitaa paremmin kuin minä. Lapselle olen isän kanssa aina ensisijainen hoitaja, mutta meille tosiaan jää 700e vuokran maksun jälkeen 250e rahaa käteen+lapsilisä niin kyl on pakko mennä töihin tai kouluun. Lukion jälkeen saatan hakea takaisin kassalle töihin jos rahat ei riitä. Se on myös aika tärkeää et lapsi saa syödäkseen (; Menen siis opiskelemaan abi vuotta ja kursseja mulle jäi käytäväksi 12 (: joten en kyllä kauaa päivittäin koulussa ole. Lukuloman luen lapsen kanssa kotona.
 
polkulainen

olen sitten ensimmäinen(jota en usko).
meillä isäntä käy etä- ja lähitunneilla, aloitti viime syksynä(miehellä arvosanat on 9 ja 10)
aloitan nyt syksyllä etänä jolloin mies tukee minun opiskelua.
meillä on 3 ihanaa pirpanaa ja tulossa nyt 4 toukokuussa ja me eletään ihan sossun tuilla.
me ei edes olla oikeutettuja opiskelija tukeen, koska se ei ole pääsääntöistä opiskelua( ei tarvitse ottaa opintolainaa).
perhetyöntekijäkin on ihan mahdollinen päivisin, jos tarvitsee lukea ja vielä sen takia kun meillä on liian pienet tulot(jolloin ei peritä maksua) ja pieniä lapsia.


monien syyhän on tässä lapsen hoitaminen on rankkaa, jolloin poissa kotoa ja töissä on paljon helpompaa.
asioitten hoitaminen vaatii paljon, ja kun meidän tilanteessa on iso perhe, niin duunari palkalla ei elätä tätä perhettä(kokeiltu on, menee henkinen terveys) ja isukkia tarvitaan myös kotona.
helppoahan se lapsen hoitaminen olisi, jos joku muu siivoisi ja tekisi ruuat valmiiksi.


meillä ei ole mitään omaisuutta.
minä olen nähnyt tämän väsymyksen siskollani kun samaan aikaan opiskelee kuin myös mies opiskelee.
lapsen henkinen terveys on aika epävakaa.
näitä ongelmia koin lapsiväkivaltainen,ilkeä, ei usko mitään.
vanhempien väsymyksestä(keskenään riitelee, puhuu lapsen nimeä käyttäen) kun koulun jälkeen pitää siivota, hoitaa lapsi ja kaupassa käydä.

eli mitä siitä opittiin,  opiskelut käyty, töihin, lapsi maailmalle, laina talosta,ei voi siirtyä kodin hoidon tuelle kun ei ole varaa vaan täytyy mennä vuorotyöhön tai laittaa lapsi hoitoon päiväkotiin.
olen nyt muutamana päivänä hoitanut sitä pikkuista muutaman tunnin kun yön jälkeen pitäisi lapsen kanssa olla ja lapsen äii  pärjätä muutamalla yö tunnilla ja isäntä itkuisen lapsen kanssa yöllä ja aamulla mennä töihin.



minusta on erittäin pahaa tekee pakko tilanne.




yksi asia kerrallaan, saa hoidettua kaikki hyvin.
ihmiset tekee valintansa ja minä olen tehnyt jo, omani harkinnalla tässä vuosien aikana.
lapsien kehitys on tutkittu monesti ja juuri sen takia kodinhoidontuki päättyy vasta 3v.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/

tuolta saa tietoja tilanteisiin, kehityksiin ja kasvatukseen
paljon myös muutakin


itse käytin erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla, tätä sivustoa.






 
lethalpoison:


kopioin tähän tuolta lapsen kehitys sivulta.
 tietolähde on kyseinen linkki jonka annoin
Viestinumero:18
"Vierastaminen on yksilöllistä

Suunnilleen 6–9 kk:n iässä lapsi alkaa pelätä vieraita ihmisiä ja eroa omista läheisistä, puhutaan vierastamisvaiheesta. Lapsi ymmärtää, että äiti tai isä on hänestä erillinen yksilö, joka oikeasti voi kadota. Aiempi mummin kulta voi nyt itkeä katkerasti mummin sylissä ja haluta vanhemman syliin. Lapsi voi kaiken kaikkiaan muuttua itkuisemmaksi ja ärtyisämmäksi. Vauvat ovat kuitenkin yksilöitä: vierastamisen voimakkuudessa ja ajoittumisessa on vaihtelua.

Päivähoidon aloittaminen voi olla lapselle rankka kokemus, jos se ajoittuu vahvimpaan vierastamisvaiheeseen. Vanhempien läheisyys, lämpö ja hellät kosketukset ovat tässä iässä erityisen tärkeitä ja viestivät lapselle, että hän ja hänen kehonsa ovat hyviä. "


jos raha tilanteenne on noin tiukka, miten teidän toimeentulotuki menee, oletteko oikeutettuja?
meidän kaupungin sivuilta löytää laskurit, jolloin pystyy laskee tämän asian.


löysin vain tämän, mutta en tiedä onko kummempia sivustoja?
https://epalvelu.pohjoiskarjala.net/web/palvelukanavan-tukimateriaali/tietoa-palvelusta


mutta ehkä olette varmaan, jo huomioinut tämän mahdollisuuden?


me emme häpeä köyhäilyä ja meistä tulee vielä veron maksajia jolloin koemme hyvää mieltä maksaa veroja vain sen takia että olemme itsekin joutuneet toimeentulotuen varassa nousemaan.
lapsemme oppii meidän rinnalla opiskelun olevan hyväksi ja heistä on isompana enemmän tukea toisistaan.
nytkin ne vie salaa hedelmiä toisilleen, kun heille iskee makean himo.
jolloin löytyy joskus omenoita,joista on puraistu muutama palanen.
joskus yritetään lisäksi olla omatoimisia, jolloin wc-pyttyyn on vedetty paperia täydeltä tai mehut ohi mukien.
ihanan yllätyksellisiä lapsia.


ja tämä musiikki video on niin ihanan täydellinen kuvaamaan asian laitaa.
http://www.youtube.com/watch?v=j8xcBmj1sn8

mies aikoo kouluttautua historian proffaksi ja minä kätilöksi, koen etten kielellisyyden häiriön takia, pystyisi parempaan.
koska opiskelu tulee varmasti olemaan minulle haasteellinen.





 
mä en usko, että aikaisen päivähoidon aloittamisen syy olisi siinä, ettei jaksa hoitaa lasta kotona, vaan haluaisi hänet jonnekin muualle jonku muun hoidettavaksi. tai en ainakaan omalla kohdallani suostu allekirjoittamaan :) näin 1,5kk lapsi päivähoidossa-minä töissä-kokemuksella voin sanoa, et rankempaa se kyl näinpäin on et meillä on iltaisin kovin vähän aikaa ja lapsi on väsynyt ja kiukkuinen. monesti kyl mietin, mikä järki tässäkään hommassa on, et oon töissä, mut muistan sen kyllä sit hetimiten, et rahaa tässä tarvitaan, hoitorahalla ja kuntalisällä (joka meidän kaupungissa sitäpaitsi loppuu siihen, kun lapsi täyttää 1,5v, tää kaupunki tekee kyl niin viisaita ja lapsiystävällisiä päätöksiä :/) ei elätetä perhettä. eikä me mitään toimeentulotukea saataisi, kun mies on töissä ja meitä on "liian vähän" ja yhteenlasketut tulot huomioiden meille naurettaisiin vain päinnaamaa et myykää auto, asunto ja koiraakaan ei ole pakko pitää. no, en mä kyl ammattiinkoulutettuna enää minnekään sossuun menisi, jos mulla kerta on mahdollisuus olla töissäkin ja tienata vaikka sitten vähemmän, kun olen näin perjantait kotona.

 
Takaisin
Top