Monikko odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamsu81
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vähän off topic mutta jouduin tänään saattamaan uskollisen, karvaisen parhaan ystäväni hänen viimeiselle matkalleen....15 yhteistä vuotta loppui tänään yllättäen. Miten monta romahtamista voikaan yhteen vuorokauteen mahtua....koti ei tunnu enää kodilta. Tuntuu kuin sydän olis revitty rinnasta ulos...

Nyt vähän pelkään miten tämä kaikki vaikuttaa vauvoihin...ruokaa vedän nyt väkisin alas vaikka pahaa tekee. Muutenkin ollut ongelmia ruuan suhteen koko raskauden ajan, kun mikään ei maistu.

Tiistaina onneksi seuranta, voi kyllä olla että menen aiemmin polille vaikka tunnen kyllä liikkeet...olen henkisesti ja fyysisesti niin rikki...eikä itkulle vaan näy loppua...
 
Hän oli tosiaan ensimmäinen oma lemmikkini jonka hankin 19-vuotiaana. Ollut pennusta asti minulla. Reilut 15 yhteistä vuotta ja tuli vähän yllättäen tämä, oli ikäisekseen vielä hyvässä kunnossa. Onneksi sai lähteä rauhallisesti oman perheen ympäröimänä, meille kaikille niiiiin rakas<3

Kyllä minä sitä usein ajattelin että hänestä aika jättää varmasti vuoden parin sisään ja kauhulla mietin, mitä siitä suru-ajasta tulisi kahden pienen ja yhden isomman lapsen kanssa. Siitä onnellinen että lähti tässä vaiheessa. Kaksoset ja muutto olisi voinut olla liikaa vanhukselle muutenkin....Ja tuntui kun hän olisi odottanut että minä olen raskauteni kanssa hyvillä viikoilla. Varmistaen, että minä selviän tästä, sitten hän vasta näytti sairautensa ja luovutti yhtäkkiä. Aina piti minusta niin hyvän huolen, vielä loppuun asti lohdutti minua. On tämä rankkaa.....

Varmaan loppuraskaus meneekin sitten tässä ikävöidessä ja miettiessä häntä. Nyt onneksi jo parin päivän jälkeen vähän jo aurinko paistaa ja tyhjyyden tunne alkanut pikkuhiljaa täyttymään.

Pääasia että rakkaallani on hyvä olla, ilman kipuja. Täältä me käsin rakastetaan häntä vielä, lähetetään suukkoja ja halauksia. Hän on niin iso osa perhettämme edelleen<3
 
Olin tänään ultrassa ja tytöt edelleen hyvin vilkkaita, noin 1500 g molemmat. Kaikki hyvin. Seuraava ultra onkin sitten vasta 4 viikon päästä.:( Puhuin sektiotoiveestani mutta mitään ei lyöty vielä lukkoon. Ja tämän lääkärin mukaan kaksosia ei juurikaan pidetä sisällä kuin viikolle 38+0 asti, useimmiten käynnistyy itestään jo 35-37 viikolla.

Minusta ei voi olla huomaamatta että olen itkenyt neljä päivää putkeen, lääkäri kuitenkin vakuutteli että tästä ei ole haittaa vauvoille, kunhan muistan syödä ja juoda....

Aion siis jatkossakin itkeä kun itkettää ja onneksi meillä vielä on toinen karvakuono (joka tosin kaipaa kaveriaan).

Raahasin patjan ulos ja tultiin ottamaan päikyt taivasalle. Ihana ilma<3
 
Muumimamma_84 sanoi:
Olin tänään ultrassa ja tytöt edelleen hyvin vilkkaita, noin 1500 g molemmat. Kaikki hyvin. Seuraava ultra onkin sitten vasta 4 viikon päästä.:( Puhuin sektiotoiveestani mutta mitään ei lyöty vielä lukkoon. Ja tämän lääkärin mukaan kaksosia ei juurikaan pidetä sisällä kuin viikolle 38+0 asti, useimmiten käynnistyy itestään jo 35-37 viikolla.

Minusta ei voi olla huomaamatta että olen itkenyt neljä päivää putkeen, lääkäri kuitenkin vakuutteli että tästä ei ole haittaa vauvoille, kunhan muistan syödä ja juoda....

Aion siis jatkossakin itkeä kun itkettää ja onneksi meillä vielä on toinen karvakuono (joka tosin kaipaa kaveriaan).

Raahasin patjan ulos ja tultiin ottamaan päikyt taivasalle. Ihana ilma<3
Click to expand...

Ihana kuulla että pikkuisilla kaikki hyvin. <3 otat päivä kerralla ja muistat huolehtia itsestäsi. Suruaika on jokaiselle erilainen ja se aika on surettava, kun siltä tuntuu. <3 Ruokahaluja ei varmasti kauheasti ole, mutta kuten lääkäri sanoi että on muistettava syödä ja juoda, niin pienten kuin oman jaksamisen takia.

Nauttikaa ihanasta ilmasta! Mun on pakko ottaa päikkärit (niin kun kaikkina muinakin päivinä) :D
 
Ens viikolla olis ultra ja neuvola. Perjantaina haettava ateriainsuliinit, kun palkka tulee. Ei riitä enää yks pistos iltaisin pitää sokereita kurissa. Verikokeissa olis myös käytävä, selvittävät ettei vaan ole 2-tyypin diabetes.. ehkä huomenna labraan..
 
Äitipolikäynti rv 30+0.
Verenpaine 118/81, u-prot. +/-, u-gluk. -
Molemmat vauvat virkeitä tyttöjä, molemmat rt. A oli jo kanavassa. Painoarviot A 1350g ja B 1260g. Kanavaa n. 3cm, ulkosuu auki, sisäsuu pehmennyt.
Lepoa seuraavaan käyntiin asti kotona ja jos se ei onnistu, sairaalaan osastolle. Täällä synnytystä estellään rv 34 saakka.
Seuraava käynti rv 31+6, samalla myös diabeteshoitaja-aika. Ateriainsuliinit nostettiin aamiaisen kohdalla 6ky:n. Lounaalla ja päivällisellä edelleen 4ky. Iltainsuliini 10ky on toistaiseksi ok.
 
Ihanaa Mamsu,kohta saat pikkuiset syliin.:smiley-angelic003 Itselle ainakin sektio oli ihan positiivinen kokemus, siinä ei tunne yhtään mitään kipua.Jännän tuntuista se vaan on. Ajattelin kaikkia ihania asioita jotka tekevät minut onnelliseksi:)


Tsemppiä Elea! Jotenkin hurjaa että sinulla on tavoitteena päästä rv 34 saakka ja minulla seuraava ultra vasta silloin:nailbiting: Tosin minulla oli viime viikolla kanavaa reilu 5 cm edelleen eikä mitään muutoksia.....Ja rv 36 minulla on vielä yksi seuranta jolloin sovitaan synnytystavasta...:meh: Välillä tuntuu siltä että A:n jalat ovat jo puoliksi ulkona ja supistuksetkin käyneet yhä kivuliaammiksi mutta kovin varmoja tuntuvat olevan silti että pääsen 38 viikolle...:arghh:
 
Mamsu81 sanoi:
No niin, pojat päättivät syntyä tänään :) vedet meni kotona klo 03.00 ja pojat syntyivät 7.30jälkeen. ambulanssilla tultiin Porista Turkuun pillit päällä. Kanavaa oli eilen 3cm yöllä enää 3mm ja Turussa olin 2cm auki
Click to expand...

Toivottavasti voitte kaikki neljä oikein hyvin ja vahvasti! Suuret onnittelut kolmosten johdosta <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top