Miehellä on ollut vauvakuume jo melko pian seurustelumme alusta saakka, mutta itse kaipasin aikaa varmistua että hän ymmärtää mihin on ryhtymässä. Edellisestä suhteesta jäi huono kokemus. Hän on ollut ihanan johdonmukainen ja ei ole halunnut painostaa, mutta on silti aikuiseen tapaan tuonut ilmi omat toiveensa. Kuulemma olisi silti kanssani, mikäli en haluaisikaan lasta tai emme niitä saisi. Hän on ottanut poikani kuin omakseen ja se se lopulta minut vakuutti. Poikani on todella kiintynyt mieheen ja oli innoissaan kun muutettiin yhteen. Kerran poika luuli ihastuksissaan että odotan vauvaa, niin se jotenkin sinetöi kaiken. Minulle oli tärkeää että poikani näytti kaikelle vihreää valoa.
Joten annettiin sitten vauvalle lupa tulla heti kun muutettiin saman katon alle viime marraskuussa. Joulukuussa jo tuli plussa, mutta se meni kesken tammikuussa. Olin yllättynyt miten romuna olin tapahtumasta, olen maatalon flikka ja siellä tottunut näkemään elämää ja kuolemaa eläinten parissa. Km jälkeen tuli yksi kemiallinen ja nyt sitten sen jälkeen tärppäsi tämän nykyisen "pallukan" kanssa
onneksemme suhteellisen helpolla on raskaudet lähteneet alulle, kun nämä kaikki tapahtui vain 4kk sisällä. En voi kuvitellakaan mitä käyvät läpi he joilla kestää jopa vuosia saati he joille ei onnea suoda lainkaan, joten kovin kiitollisia ollaan.