Miten vauva sai alkunsa?

Mustikkatäplä sanoi:
Ensimmäinen rektioni oli paniikinomainen "voiko tän laittaa pauselle ja palata asiaan sitten kun on oikeasti valmis?" Mutta nyt olen jo innoissani ja kiitollinen siitä, että homma oli ainakin toistaiseksi helppoa.
Click to expand...

Meillä kävi vähän sama, kun tärppäsi heti, eikä homma ollut varsinaisesti suunniteltuakaan. Edelleen tuntuu niin epätodelliselta ja epäilyttää koko raskaanaolokin (unohdan sen välillä). Mutta pikku hiljaa alkaa innostuskin hiipiä. Ja synnytyspelot ynnä muut. :smiley-ashamed004
 
Jotenkin tosi mielenkiintoista lukea miten erilaisia kokemuksia on, kun tästäkin ryhmästä löytyy näitä ääripäitä :Heartpink
 
Aloitettiin yrittäminen 1/2018. Pidettiin marras-helmikuu nyt vuoden vaihteessa taukoa yrityksestä ja heti kun jatkettiin tärppäsi :love7 Todella pitkältä tuntuu koko yritysaika ja kaikkien tuttujen ja tuntemattomien vihjailut perheenlisäyksestä kun ollaan oltu yhdessä jo teineistä asti. Onneksi nyt vielä ollaan raskaana ennenkuin toisin todistetaan :hello2

Outoa yrittämisestä teki sen että lopetin pillerit 12/2016 ja siitä lähtien menkat on olleet Super täsmälliset ja oon oppinut tunnistamaan ovulaation ja kaikki erilaiset PMS oireet. Kropalla meni yllättävän kauan silti palautua kun raskauden aikaan saaminen kesti niin kauan.
 
Multa otettiin ehkäisyimplantti pois 3.10 ja siitä pari kuukautta kuukautiset heitti häränpyllyä ja tuli miten sattuu kierrot vaihdellen 6-30 päivää. Yksi 6 päivän jos sitä kierroksi voi kutsua ja sen jälkeen olikin normaalia pitempi kierto. Tjottailtiin ja helmikuun kuukautisten jälkeen päätin että yritetään kunnolla ja se sitte tärppäsikin.
 
Mä uskaltaudun nyt mukaan tänne keskusteluun. Meillä yritys alkanut 05/2016. Takana neljä keskenmenoa: kkm 01/2017, km 09/2017, kkm 01/2018 ja 08/2018. Syyskuussa 2018 mentiin yksityiselle ja viidennestä lääkehoidollisesta kierrosta tuli plussa, nyt viikot 8+1. Tämä raskaus tällä hetkellä pisimmälle edennyt. Kaksi kertaa käyty jo ultrassa ja nyt näyttää kaikki etenevän kuten pitääkin. Toivottavasti tästä viimein saatais vauva syliin asti :)
 
Viime elo-syyskuun vaihteessa jätettiin pillerit pois, ja päätettiin alkaa yritykseen. Ajateltiin, että 6 kierrosta yritetään iteksemme, ja sitten lääkäriin jos ei ole tärpännyt, kun ikää kuitenkin on niin ei aikaa ole rajattomasti. No, se raja tuli täyteen, mutta halusin kuitenkin vielä yhden yrityksen, ja niin se yk7 sitten tärppäs. Nyt sitten toivotaan, että pysyy matkassa :)
Ovikset on tikutettu alusta asti, ja olen kiinnittänyt enemmän huomiota vitamiineihin yms. mutta noin muuten luomuna mentiin.
 
Mustikkatäplän tavoin todella helposti sai alkunsa täälläkin tämä ensimmäisen lapsen odotus.

Muutimme yhteiseen kotiin marraskuun aikana, ja joulun jälkeen puhuttiin, josko yhdessä koitettaisiin yksi tai kaksi pienokaista saada. Emme ole synnynnäisiä vanhempia, eikä lapset ole kuuluneet meistä kummankaan "pakollisiin" suunnitelmiin, mutta nyt aika tuntui oikealta. Ja alkoihan tässä myös minulla ikä painamaan vaakakupissa, että jos joskus niin olisiko nyt.

Tammikuussa annoimme vauvalle mahdollisuuden, vaikka mitään yrittämistä tai suurempia ajoittamisia emme aloittaneet. Maaliskuun alkupuolella tajusin, että kuukautisia ei näy. Hailakka viiva oli aluksi niin epätodellisen tuntuinen, että lähdimme samoin tein myöhään lauantai- iltana kauppakeskuksen apteekkiin ostamaan testiä, jossa lukee selkeästi, että raskaana tai ei raskaana. :laughing002

Ja tässä sitä nyt odotellaan.. Olo on onnellinen, mutta vieläkin epätodellinen. Ja tietenkin varautunut, että meneehän kaikki hyvin.
 
Jätettiin 5/2018 ehkäisy pois ja kahdeksannesta kierrosta tärppäs. Mulla on pitkä ja ajoittain aika epäsäännöllinen kierto, mutta koska useimmiten tunnistan ovulaationi niin on vähän helpottanut yritystä. Tosin tässä tärppikierrossa en tuntenut ovulaatioo, joten nyt ei sit oo kunnon käsitystä millä viikoilla mennään :joyful:

Oon lapsen syntyessä ”jo” 33-vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi, ja rupes jo tossa yritysaikana tuntumaan että meiltä loppuu aika kesken. Varsinkin kun haluttais sit joskus toinenkin lapsi. :happy:

Tällä hetkellä vaan odotellaan, ihmetellään ja toivotaan että kaikki menis hyvin loppuun asti.
 
Me aloitettiin yrittämään vuoden alusta. Helmikuun puolen välin jälkeen oltiin lomailemassa Kanarialla ja siellä tuli tunne että on ovulaatio, eli espanjan hedelmä täällä. :) oli yllättävää että näin nopeasti tärppäsi kun kakkosta yritettiin 2v ja siinä oli 2 keskenmenoa ennen pysyvää plussaa.
 
Meillä hormoneja ja ivf takana. Kolme raskautta, kesken menneet. Lopetimme lopulta yrityksen(mun ikä oli siinä vaiheessa jo 41) Ja nyt yllätyksenä luomuplussa kun ikä 42. Katsotaan tää loppuun ja sit kierukka, kun ei näitä keskenmenoja kestä pää enää.
 
Meillä oli yllätysraskaus viime syksynä, jonka todettiin 12+0 np-ultrassa keskeytyneen jo 8+4. Takki oli aika tyhjä ja olo vähän petetty, kun 7+0 varhaisultrassa kaikki oli todella mallikkaasti. Olin seurannut vauvan kasvua puhelinsovelluksesta ja muutenkin yritin olla hirveän kartalla vauvan kehityksestä, ja sitten ultrassa näkyikin eloton pieni pallo. :sad001 Olin ollut tuon raskauden ajan melkeinpä hysteerisen tarkka ruokavaliosta ja välttelin meidän (sisä)kissaakin toksoplasmoosin varalta, niin tuo ultran tulos kyllä veti ilmat pihalle! Mitä siitä opin, oli että stressaaminen ei auta yhtään, keskenmeno tulee jos on tullakseen, ja kaikelle on syynsä sitten elämän suuressa mittakaavassa! :) Kyllä se keskenmenokin tuntui tosi luonnolliselta käänteeltä sitten alkushokin hälvettyä. Ajattelen että ehkä sen syy oli, että nyt ymmärrän keskenmenon kokeneita paremmin ja voin olla kavereille tukena jos heille joskus km tulee.

Kun sain plussan tähän raskauteen, olisin luullut että syksyn keskenmeno olisi pelottanut tai kummitellut enemmän. Päätin kuitenkin jo syksyn keskenmenon aikana etten anna sen vaivata, vaan jos raskaaksi uudestaan tulen, olen kiitollinen joka päivästä kun olen raskaana. Meni sitten kesken tai ei. Ja kummasti kyllä on ollu todella rauhallinen olo nyt! Plussan nähtyäni ainoa ajatus oli, että tämä on se raskaus josta meille vauva tulee :)

Luottavaisin mielin! :cat:
 
Lopetin ehkäsyn 5/18. Mies vähän niinkun aloitti keskustelun about vuos sitten ja lämpesin sitten asialle. Alunperin piti odottaa että koulu tulokset tulee mutta eipä maltettu. Ennen juhannusta sitten yllärinä sain tiedon että pääsin opiskelemaan. Se oli vähän katkeraa koska olin jo siinä kohdin kääntänyt kelkan niin etten halua kouluun vaan haluan vauvan. Laitettiin yritys tauolle mut kuiteskin sit elokuun alussa plussasin. Alusta asti oli varma olo että kesken menee ja se raskaus aika oli tosi ahdistavaa. Muistan kun pyöräilin töihin ja itkin matkat kun mietin vain että tää raskaus menee kesken. Varhaisultrakaan ei helpottanut kun siellä oli 2 viikkoa pienempi. Oliko kasvu hidastunut vai ovis oikeasti yhtäkkiä 2 viikkoa myöhässä, en tiedä. Rv 8+1 tuli hetkellisesti tosi kova kipu vatsaan ja varasin ajan ultraan kahden viikon päähän. Ehkä surullisinta jälkeenpäin mietittynä oli se, että kirjotin listaa ihmisistä jotka ties raskaudesta, jotta muistaisin jälkeen päin kaikille kertoa keskenmenosta. Vielä siinä ultrakin pihalla sanoin mielessäni "ole pliis elossa" vaikka aavistin että ei ole. Törkeä mies lääkäri näytti kuolleen sikiön ja kysyi "no miltä tää susta näyttää" ja sitten vaan sanoi että "tää on ihan liian pieni, sori, oot nyt 1/5 kelle näitä tapahtuu. Ei muuta kun siittiöt taas matkaan jahka tän saat pihalle". Se hetki oli painajaismainen ja en edes tiedä miten sain miehelle soitettua.
Masennuin tosi kovin tosta kun elämässä oli muutenkin vaikeaa nii Toi oli sitten oikein vika isku kaikkeen.

Jatkettiin heti yrittämistä ja kaikenlaista viivanpaikkaa matkan varrelle mahtui ja aina päättyi itkuun. Ekat kierrot oli tosi pitkiä. Kun yk5 alkoi, löystin vähän ohjaksia ja suuntasin ajatuksia muualle. Oviksen tikutin ja hyödynettiin ja tässä sitä sit ollaan. :) km pelko oli ihan kamala aluksi ja tuo veren vuoto ei asiaa auttanut mutta nyt on jo helpottanut. Tokihan se tulee välillä uniin ja ajatuksiin, mutta toi dopler on ollut tosi hyvä. En olis uskonut vuos sitten millanen matka meillä on edessä mutta sen oon ainakin oppinut että mulla on älyttömän hyvä mies <3
 
Meillä raskaus sai alkunsa heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Alunperin olimme miehen kanssa sopineet lopettaa epillerit vasta toukokuussa, mutta lueskelin netistä, että raskautuminen voi kestää aikansa. Niinpä ehdotin miehelle, että lopettaisin aiemmin. Se onneksi sopi, vaikkei mies alkuun ollutkaan kauhean innoissaan mahdollisesta loppuvuoden vauvasta! :love017 tässä ollaan nyt kuitenkin onnellisena!
 
Meidän kuopus on syntynyt viime vuoden helmikuussa ja heti on ollut lupa tulla seuraavalle. Tulinkin jokusen kuukauden yrityksen jälkeen raskaaksi joka päättyi keskenmenoon 10+0. Nyt ollaan kuitenkin uudelleen raskaana ja viikkoja yli 12 niin uskaltaa ehkä vähän huokaista. :)
 
Me ollaan noin vuosi oltu ilman ehkäisyä mutta ajateltu että raskautuminen todella epätodennäköistä lapsettomuustaustan vuoksi ja makuuhuoneen puolella aktiivisuus ollut aika heikkoa. Ihme kuitenkin tapahtui ja tässä sitä raskaana ollaan.

Molemmat raskaudet on tulleet kyllä niin puskista. Aloitettiin 1v lapsettomuuden jälkeen lapsettomuushoidot. Eka raskaus alkoi IVF:n jälkeen mutta meni melkein heti kesken. Ei ehtinyt kun yhdet omat menkat olemaan välissä ennen kuin olin uudelleen raskaana.
 
Rauhoitettiin stressintäyteinen elämä kertaheitolla. Olin enemmän ja enemmän myönteisempi raskaudelle ja aloin todella haluta jo sitä (ja iski pieni kateus odottavia äitejä kohtaan..) Ikinä ei olla ollut vauvantuloa vastaan. Niinpä ensimmäistä kertaa latasin sovelluksen josta voi laskea hedelmöittymispäivät. Seurasin sitten päiviä ja sanoin miehelleni ekaa kertaa tosissani vaikkakin vähän leikillä että "Nyt tehdään vauva" ja niin siinä sitten onneksi kävi.

Oon jo puoli vuotta ehtinyt kelailla vauva/raskausjuttuja koska viime syksyllä tuli kohdun ulkoinen raskaus ja se laittoi mietityttään. Koko juttu yllätti koska siihen aikaan en ollut ajatellut yhtään mitään raskausasioita.

Mut nyt ehkä kroppa ties olevansa valmis. Hauska vaikka ehkäisyä ei ole ollutkaan niin vasta kun todella tosissaan sitä halusi niin se tapahtu.:)
 
Pillerit lopetin lokakuussa ja yrittäminen alkoi tammikuussa eli kolmannella kierrolla nappasi ovistestejä ehdin käyttää kaksi kiertoa. Olin kyllä valmistautunut siihen, että yrittämiseen voi mennä paljon kauemminkin koska kaikilla kavereilla lähiaikoina on ollut ainakin 6kk yritys takana.
 
Me ehittiin yrittämään yli 1.5 vuotta ja käytiin yksityisellä estaamassa josko tässä on jotain hedelmällisyysongelmia. Niitä on ja sanoivat että on erittäin epätodennäköistä että voitaisiin saada lapsi omin neuvoin ja IVF olisi se mitä suositellaan. No, meillä oli jo aika varattuna julkiselle puolelle kun sitten tulinkin raskaaksi. Oli kyllä kiva yllätys.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top