Miten tapasitte...

Lähdin viihteelle n. 3 vuotta sitten veljeni ja hänen ystävänsä kanssa. Lintsasin koulusta, koska veljeni yllytti minua. Illalla sitten tutustuin veljeni kaveriin hän oli mitä komein mies mitä olin nähnyt. kyselin häneltä kaikki asiat, jopa sen että oliko hän varattu vai vapaa. Ilta muuttui aamu yöksi ja veljeni ystävä oli jo nukkumaan meno kunnossa. kannoimme hänet nukkumaan minun huoneeseeni jonne olimme levittänyt kolme patjaa.

Aamulla heräsimme sitten järjestyksessä niin että; veljeni kaveri oli ottanut minut kainaloonsa ja piti toisella kävellä rinnastani kiinni. veljeni nukkui selkäni takana ja piti meistä molemmista kiinni. Herättyämme kunnolla ja juteltuamme asiat päätimme tuosta noin vaan ruveta seurustelemaan, noin 4kk sen jälkeen muutimme yhteen ja menimme kihloihin. rakkautta on kestänyt tähänkin asti, sitä olemme jakaneet jo myös 2-vuotiaalle koirallemme joka nukkuu uskollisesti meidän sängyn jalkopäässä, ja pian jaamme rakkauttamme omalle lapsellemme joka syntyy helmikuun alusta :D

THE END
 
Lyhyesti vastaan kyselijöille: Prätkän päällä tutustuttiin.
 
Mutta pitemmän kaavan mukaan se meni joteski seuraavasti:
 
Keväällä -05 lähdin prätkällä (Kawasaki KLE 500) ajelemaan kohti kerhotiloja, joissa en ollut vielä aiemmin käynyt, ja olivat pois muuttamas. Ajattelin itekseni, että pitäähä ne tilat katsastaa ennenkuin kerho vaihtaa tiloja. Sinne pöllähti sitte pari miestä, joita en muistanu ikinä ennen nähneeni kerholla ja toinen oli komea uros, ruskea silmänen, treenattu kroppa... mutta silmäni iskeytyi siihen toiseen... siististi leikattu parta, sinertävät silmät, tukevahko... sellanen jota en ollut ikinä ajatellut itelleni. Mutten saanut silmiäni irti hänestä. Menin sitte ihastelemaan hänen kilocebariaan ja navigaattoria, mutten viitsinyt liiaksi näyttää uteliaisuuttani, etten vaa jää heti kii ihastumisesta.
 
Kesällä nähtii kokoontumisajossa ja vähän juteltii.
 
Sitte ei nähty... salapoliisia leikkien sain selville sukunimenkin ja sähköpostiosoitteen jne. Pikkujoulujen lähestyessä rohkenin sitten kirjoittaa hänelle sähköpostia: "Oletko menossa pikkujouluihin, ite en pääse". Sähköposteilu jatkui, sitten nähtiin ja toisenkin kerran ja... loppu on historiaa. Myöhemmin kuulin, että vaikka naamani ei ollut ekan kerran tapaamisen jälkeen oikein mieleen jäänyt,, niin sähköpostiin hänen oli vastattava, ku ei hän ennen ole saanut kutsua jonnekin, johon kutsuja ite ei pääse [:D]
 
Luulimme molemmat, että kyseinen kevät oli eka kerta ku nähtiin, mutta valokuvat todistavat toisin. Esim. vuonna 2002 olimme samoissa kokoontumisajoissa, jossa minä lähetin häntä hidasajokilpailuun ajanoton merkeissä. Hänen ystävänsä ottava valokuva todistaa sen.
 
 
Meiän tarina. Tän jälkeen moni varmaan pitää mua hirveänä ihmisenä mutta kerrompa kummiskin.

Joulukuussa 2008 Kaverini (nykyään kyllä entinen kaveri) kysyi lähtisinkö Tammikuun 2009 alussa laivalle. No mähän sitten suostuin ja no laivalle oli menossa entinen kaveri, sen entinen poikaystävä ja nykyinen avomieheni. En tuntenut vielä tätä neljättä ihmistä, enkä ollut ikinä nähnykkään. No sinä päivänä ku piti laivalle mennä niin ei päästykkään. Laivayhtiö oli munannut vähän (oli loppiainen) ja ei meillä kaikilla ollutkaan ikää silloin laivalle. no saatiin se siirrettyä parin yön päähän.. Mentii sitte kaikki pariksi yöksi tälle entiselle kaverille yöksi ja siellä sitten tutustuin avomieheeni. Ensiksi olin ihan kaverimielessä ja olin että laivareissun jälkeen en enää ikinä tuu tapaamaan tätä henkilöä. Hän oli silloin naimisissa joten siksi tämä ajatus. Menin sitten ihastumaan tähän ihmiseen ja toivoin ettei laivareissu loppuisi koskaan, koska meillä synkkasi niin hyvin. no kävipä sitten niin että avomieheni rakastui minuun. meni vajaa kuukaus kun avomieheni ilmoitti että jätti vaimonsa, ja että voiko tulla luokseni kun ei porukoillensa voinut mennä. no ajattelin että no pariks päiväks voi tulla yöpymään. ja silloin se viimeks on mun luo tullu. tänne se on näköjään jääny. En tunne ylpeyttä siitä että periaatteessa sain avioliiton rikki. Tosin mitä olen kuullut avomieheni suvulta niin koko avioliitto oli täys fiasko ennenkuin alkoikaan. En kyllä syytä itseäni, enhän minä valinnut.

Ja niin me olemme reilu 10kk yhdessä oltu. Elokuussa mentiin kihloihin. En ole ikinä tuntenut tällaista tunnetta ketään muuta ihmistä kohtaa kuin avomiestäni. Ja tunne on niin vahva että uskoisin vaikka tiellemme tulisi mitä niin pysymme ikuisesti yhdessä. Ja olemme yrittäneet lasta yhteisellä päätöksellä siitä lähtien kun olemme virallisesti ruvenneet seurustelemaan.
 
No tämä on nyt sitten tämä tyypillinen baari-juttu, tosin ei nyt niinkään bilebile-meinigeissä tavuttu toisin kun ehkä vaikuttaa.

Eli siis olen itse ravintola-alan ihmisiä, joten niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin minun "kanta-kapakkani", jossa käydään "yksillä", sattui olemaan pahemman luokan luola-yö-kerho [:D]
Sitten eräänä tammikuisena torstai yönä, työ-vuoron jälkeen satuin oleman kantiksessani ilta-olusella kollegani ja hänen avecinsa kanssa, kun hän tupakki-reissullaan törmäsi vanhaan tuttuunsa. No ei siinä sitten, the more the merry'er ja tämä hieman kovemmassa maistissa oleva herra sitten liitettiin seuraamme. En niinkään kiinnittänyt sen enempää huomiota tähän outoon, hiljaiseen ja huojuvaan tulokkaaseemme. Päätimme sitten joukolla lähteä jatkoille, jotka päättyivät n. 20min kun kaikki neljä nukahdimme kylki-kyljessä kahden hengen sänkyyn. Aamulla sitten tämä salaperäinen tulokas suureksi hämmästyksekseni osasikin puhua, tosin lyhyehkönlaisin lausein...
Huomasin etten yksin osannut kyseisestä kaupungin osasta kotiin, joten tämä herra tarjouti lähtemään kanssani samaa matkaa.
Keskustelu oli hyvin ankeahkoa, jos sitä edes keskusteluksi kykeni sanomaan. Itse olen kova puhumaan ja alkuun hieman ujona höpöttelen puuta-heinää, kun taas mieheni ei turhia ole koskaan jaaritellut, eli näin ensi tapaamisen kannalta ei ehkä mikään maailman paras yhdistelmä (ensimmäisen 5min. jälkeen olin varma että saataja-parkani oli luultavasti diagnosoinut minut jonkin sortin avo-hoito-potilaaksi..). Ratikassa sitten köröteltiin kylki kyljessä paljoakaan sanomatta (olin lopettanut hokemasta "Ai kamala, ihan hirveetä jos olisin pähkinälle allerginen mä kun niin rakastan suklaata, ai kauhea, ai kauhea", mies kun sattui olemaan allerginen hassel-pähkinälle..) ja juuri ennen pysäkkiäni, hän tunkee kännykkänsä käteeni, ei uskalla edes katsoa silmiin, ja murahtaa "tossa". Katselen tyhmänä vuoroin puhelinta ja vuoroin jörön näköistä parta-veikkoa ( ai että mun ukolla on muuten ihana punainen viikinki-parta[;)]), kunnes tajusin pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyä, että "ai niinku häh?". Tunsin itseni hieman tyhmäksi kun mies joutui selventämään kuin lapselle "että laita numeros, jos nähtäis tai käytäs ulkona, tai jotain.. soiteltas tai..." Ja juuri kun tultiin minun pysäkilleni ja nousin lähteäkseni niin sehän kaappas kiinni ja mojautti sellasen suukon suulle että!! [:D] Niin että kyllä sitä oli sitten ihan pakko suostua edes kerta kahville lähteä katsastamaan että minkäslainen tämä ukon köriläs nyt sitten oikeasti onkaan...

Tästä on nyt parisen vuotta kun yö-kyläilyt muuttivat joka öisiksi ja päätettiin sitten virallisesti pistää hynttyyt yhteen.
Nyt on eka yhteinen asunto ostettu, muuttoa odotetaan vielä vuoden verran (täytyisi kuulemma olla ensin se itse talokin rakennettu että voi tavarat sisään kantaa..[:D]) ja nyt sitten päätettiin kokeilla jos saatais kissojen lisäksi sellainen plussan oloinen yllätys-lahja vaikka jo tammikuiselle vuosipäivälle [;)]
 
Pakko kommentoida Artemiksen tarinaa. Ihana juttu! Suomalaiset miehethän ovat usein vähän juroja, eivät turhia puhele jos ei ole pakko tai ei ole asiaa, oma isäni on siitä hyvä esimerkki. Hauska osoitus juuri siitä, että turhia ei puhella, mutta sinun miehesi silti vain otti ja pussasi! Mielestäni se on ihanaa [:D] Ei tarvitse itse vihjailla ja huulet supussa kiehnata vieressä [:D]
 
Vastaan aina uteliaille lyhyesti, että olemme tavanneet bussipysäkillä.

Pidemmin tarina menee kutakuinkin näin:

Olin vasta muuttamassa uuteen kaupunkiin, ja olin tullut tuomaan tavaroita uuteen kämpääni. Asunnossa oli vain patja ja jotain pientä tavaraa, jotin päätin aamulla lähteä ostamaan sinne jotain kaupungista. Bussipysäkille tullessani näin tumman miehen, jossa kiinnitin ensin huomion hänen kamalanvärisiin kenkiinsä ja isoon nenäänsä. Mietin, että mikä iso D:n tumma versio tuo on - enkä siis yhtään hyvällä.

No, jotenkin jäin häntä katselemaan ja hän minua. Bussissa sattui olemaan pikkulapsi vaunuissaan. Huiskuttelin ja hassuttelin lapselle ja aina välillä vilkaisin tätä miestä. Ihan kiusallani flirttailin katseellani, minulla ei ollut aikomustakaan alkaa mihinkään sen vakavampaan, edes juttusille. Jälkikäteen mieheni on kertonut, että juuri se, että leikin lapsen kanssa, sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että minuun kannattaa tutustua. Niinpä kun hyppäsin bussista, mies lähti juoksemaan perääni ja pyysi kahville. Aluksi olin vastahakoinen, mutta lähdin kuitenkin. Näin siis lapset ovat meidät yhdistäneet alusta saakka.

Tästä se sitten lähti. Aluksi en ollut halukas tapailemaan, mutta mies oli todella sitkeä. Yritin lopettaa tapailemisen vaikka kuinka monesti, mutta mies ei vain tuntunut uskovan. Lisäksi välillämme oli valtava fyysinen vetovoima, jonka takia oli vaikea pysytellä poissakaan hänen luotaan. Aina eroa vannottuaan sitä taas löysi itsensä hänen sylistään. Syvemmät tunteet tuntuivat vain puuttuvan. Minua vaivasi kamalasti se, että mies ei ollut suomalainen, hän oli reippaasti minua vanhempi (vaikkei siltä näytäkään) ja kertaalleen eronnut, kun minulle hän taas oli ensimmäinen vakavampi juttu. Nämä asiat kadottivat merkityksensä, kun hän puolen vuoden päästä lähti ulkomaille kuukaudeksi, jolloin tajusin, kuinka tärkeä ihminen hän minulle onkaan.

Nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä yli 5 vuotta, joista naimisissa melkein tasan 3. Joka päivä rakkaus tuntuu vain kasvavan molemmin puolin.
 
Ihana tämmönen aihe! :)
 
Meidän yhteinen taival alkoi melko ikävissä merkeissä, muutin nimet tarinassa. 
Oli perjantai-ilta, olin kuskina silloiselle poikaystävälleni Joonalle ja hänen ystävilleen. Alkoi olla jo tosi myöhä, ja ajattelin että nyt lähdetään sitten kotiin nukkumaan. Joonan vanhempieni luona oli jonkinsortin juhlat, missä oli kiitettävästi porukkaa. Heitin porukan paikanpäälle, pyörähdin sisällä heittämässä heipat appivanhemmilleni ja starttasin auton ja kurvasin kotiin 20 km päähän. Sisällä käydessäni silmääni pisti eräs itseäni huomattavasti nuorempi tyttö. En tiedä mistä ikävä fiilis tuli, mutta jostakin se tuli ja se kaiversi mieltäni koko kotimatkan ajan.
 
Kotiin päästyäni istahdin tietokoneen ääreen. Pian kännykkäni soi, ja huomasin soittajan olevan Joonan isoveli. Vastasin, ja langan toisessa päässä olikin Joonan isoveljen hyvä ystävä Mikko. Mikko kyseli kuulumisia, ja sanoi ettei voinut soittaa omasta puhelimestaan, sillä hän oli kadottanut jokin aika puhelimensa, jonka mukana minun puhelinnumero sitten katosi. Ihmettelin miksi Mikko puhui niin mahdottoman hiljaa. Asiaa kysyttyäni Mikko vastasi että hän soittaa salaa, ja että minun olisi parempi olla näkemässä jotakin. Ihmettelin kovasti, ja tivasin Mikolta mitä siellä tapahtuu. Mikko sanoi vain, että minun olisi nyt parempi olla paikanpäällä. Suljin puhelimen. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta.. onko käynyt taas niin, että minua petetään. Päättäväisesti hyppäsin auton rattiin, ja kurvasin viereiselle paikkakunnalle. Matkalla Mikko soitti, ja kysyi kuinka voin ja missä olen. Sanoin että kaikki on ok, kunhan ajelen siellä täällä, selvittelen ajatuksia. En halunnut kertoa että olin tulossa, jos Mikko olisi vaikka kertonut Joonalle tulostani.
 
Saavuin paikalle, ja ryntäsin sisälle. Joonaa ei näkynyt missään. Lopulta hän tuli makuuhuoneesta, ja oli ihan pöllämystynyt:" kulta, mitä sinä täällä teet?". En sanonut mitään, vaan syöksyin appivanhempieni luo ja tivasin mitä täällä on tapahtunut. Appimuorini sanoi vaan että eiii täällä mitään ole tapahtunut.. appiukkoni puolestaan pahoitteli. Juoksin sitten ulos ja huusin pää punaisena Joonalle. Olin niin vihanen että en tienny miten päin olisin. Onneksi sain pidettyä itseni kurissa, enkä tehnyt mitään peruuttamatonta. Joona nauroi vaan, ja sanoi että mitään ei ole tapahtunut. Lopulta iso osa porukasta, Joona ja tämä pikku tyttö mukaan lukien, pakkautuivat autoon ja olivat lähdössä baariin. Revin kihlasormuksen Joonan sormesta, ja sanoin että huomenna hän voi tulla pakkaamaan tavaroitaan.
 
Itse hyppäsin autoon, ja Mikko tulikin siihen ja kysyi voisinko heittää hänet hänen vanhempiensa luo. Mikko oli tullut viikonlopuksi 400 km päästä, ja yöpyi siksi vanhemmillaan. Suostuin ja Mikon vanhempien pihassa Mikko kysyi haluaisinko tulla teelle. Kieltäydyin, ja sanoin etten viitsi, kun hänen vanhemmatkin ovat kotona. Kysyin puolestani, haluaisiko Mikko tulla luokseni. Mikko suostui, haki tavaroitaan sisältä ja sitten lähdettiin.
 
Sinä yönä ei tapahtunut mitään, Mikko piti minua lähellään ja lohdutti. Tuntui hyvältä. Podin huonoa omaatuntoa, kun "vieras" mies oli niin lähellä. Aamulla ensimmäisenä Mikko suuteli minua ja toivotti hyvät huomenet. Ajattelin, että tää on varmasti unta. Aamutoimien jälkeen heitin Mikon vanhemmilleen, ja sovimme että menemme molemmat sinä iltana pikkujouluihin, että tapaamme sitten siellä.
 
Joonaa ei näkynyt tavaroitaan hakemaan. Ajattelin että sillä on varmasti niin kiire sen uuden heitukansa kanssa. Joonan toinen isoveli vaimoineen järjesti pikkujoulut, johon meidät kaikki oli kutsuttu.
 
Mentiin sitte pikkujouluihin. Joona yritti selitellä, ja pyytää anteeksi. Pikkutyttöä ei näkynyt enää missään. En kuunnellut lainkaan. Ilta meni tosi mukavasti, Mikko osoitti kiinnostustaan hyvin avoimesti. Illan päätteeksi päädyttiinkin sitten Mikon vanhempien luo. Edelleen minulle tuli huono omatunto, vaikken enää ollutkaan yhdessä Joonan kanssa. Yöllä ei tapahtunut mitään, mutta aamun valjetessa taivas avautui :). Päivällä tuli Mikon aika palata kotiinsa, 400km päähän. Sovittiin että soitellaan. Ja niin soiteltiin ja viestiteltiin ja käytiin vuorotellen toistemme luona 3kk ajan, jonka jälkeen välimatka alkoi olla liian vaikea kestää. Mikko pakkasi kamansa, ja muutti luokseni.
 
Että tämmöinen on meidän alkutaival :)
 
Luin Riinuliinun tarinan tippa linssissä! Olisin varmaan itkenyt ääneen jos en olisi ollut töissä [:D] Minua on jotenkin aina hirveästi koskettanut pettämiset. Minua ei ole ikinä mitenkään pahemmin petetty, enkä tiedä mistä se johtuu, mutta en siedä yhtään tarinaa pettämisestä. Reagoin pettämiseen jotenkin tosi voimakkaasti.. Heti tulee paha mieli ja ajattelee vaistomaisesti itsensä siihen tilalle. Mieheni saakin aina kestää sitä, kun vollotan hänelle, jos vaikka tv-sarjassakin joku pettää jotain, että hyi kamalaa jos hänkin tekisi niin tai näin [8|][:D] Mutta sanotaanko, että "onni onnettomuudessa" oli sinun kohdalla [;)] 
 
Me tavattiin Tampereella, yökerho Semaforin tiskillä mun avomiehen kanssa. Kahen kaverin kanssa olin liikenteessä ja aateltiin ensin että ei todellakaa mennä Semaforiin kun tulee siellä niin useesti käytyä. Jonotettiin sit johki ihme baariin, en muista kyseisen baarin nimeä. Mutta tuntu ettei se jono edenny yhtään ja sit kyllästyin jonotukseen ja sanoin et lähen Semaan, kaverit katto mua hetken ja kysy et ootko tosissas ja sanoin et oon ja nyt tuntuu siltä että voisin mennä sinne. Ne oli sillain et no, kai me sit sinne mennään ja sit juotiin pullot tyhjiks siinä kun Semaa kohti käveltiin. Olin juuri muutamia viikkoja sitten sillon jääny sinkuks kun petin ex- avokkiani, kyllästyin meijän neljän vuoden suhteen aikana siihen et olin nyrkkeily säkkinä. Tuli sit vaannottua kavereille et tänä iltana eikä enää koskaan tule mulle minkäänlaista vakavaa suhdetta, en jaksa niitä enää. No, Semassa oltiin ehitty olee joku n. tunti ja oltiin juotu jonkin verran paukkuja. Sit aattelin et lähen käymään tiskillä ja kaverit anto rahaa et tuon molemmille juomat siihen pöytään. Olin justiisa siinä juomat tilannu kun mies mun vieressä sano et taitaa olla neidillä hieman jano. Sanoin vaan et joo, vähän jano iski niin oli hyvä et tilasin sit kerralla enemmän. Miestä nauratti ja sanoin ei vaan, kaks näistä menee kavereille. Sit vaan höpöteltiin ja käytiin tupakalla monta kertaa sen illan aikana. Pusuteltii ja halailtiin. Sit joskus vähän ennen pilkkua olin lähössä. Sovittiin et seuraavana päivänä mennään kahville ja vaihdettiin numerot. Sit sunnuntaina mentiin kahville ja pusuttelu ja halailu jatku vaikka oltiin selvinpäin ja viihdyttiin todella hyvin toistemme seurassa. Siitä se lähti. Eli elokuun 16 päivä tavattiin, maarraskuussa 22 päivä muutettiin yhteen ja vuosi oli 2008. Maaliskuussa 30.3.2009 mentiin kihloihin ja nyt ootan meille vauvaa ja laskettu aika on 29.3.2010 [:D]. Ihana mies ja voitti mun luottamuksen ja rakkauden. Alussa pelotti et meneeköhän tääki suhde siihen että saan turpiini vähän väliä mitä ihmeellisimmistä syistä. Mut onneks toi pelko oli väärä ja nyt suorastaan nautin siitä mitä mulla on. Näin onnellinen olin joskus lapsena, mut tää onni on jotain erilaista [:D]. Ihana mies ja pikku prinsessa syntyyki sit maaliskuussa ja sit onki kaikki mitä oon ikinä uskaltanu toivoo [:)]. Alussa mies sano jonkun muutaman tapailu kerran jälkeen et ihankun oltais tunnettu aina, molemmista toinen tuntu niin tutulta ja jotekin turvalliselta ja mikä tärkeintä sai olla täysiä oma ittensä ja silti mies välitti ja välittää yhä vaikka meillä molemmilla on joitain tapoja josta toinen ärsyyntyy, mutta jos niitä ei ois, niin ei se olis se johon rakastuin ja jota nyt rakastan [:D]. Oli ihana taas muistella tota iltaa kun tavattiin, välillä muistellaan miehen kanssa sitä yhdessä [:)]. Mies on sanonu monta kertaa et ei ois voinu parempaa naista itelleen saada ja eikä aijo enää ilman elää, eikä päästä mua täältä kun tänne oon kerran tullu [:D].
 
Tässäpä meän tarina..

Oli tylsä lauantai-ilta kotosalla ja aikaa tappaakseni surffailin internetin ihmeellisessä maailmassa. Siellä sitten tapasin Hänet. Juteltiin niitä näitä ja tultiin hyvin juttuun. Pari tuntia laiteltiin viestiä ja mies käski laittamaan itteni peli kuntoon ja tulemaan jonkun ajan päästä läheiselle huoltoasemalle. (ah, niin romanttista) :) meillä ei siis ollut välimatkaa kun reilu kymmenen kilometriä. Menin siis sovittuun aikaan (klo 23 muistaakseni :) sovittuun paikkaan ja ajattelin että 'no, eiköhän tästä hengissä selviä'. :> Juteltiin pari tuntia ja mies pyysi luokseen kattomaan vuokraamansa leffaa. Lähdin tietysti, koska juttu luisti ja halusin nähdä mitä tästä tulee. Kello oli tässä vaiheessa n. yksi yöllä. Katseltiin yön aikana parikin leffaa ja mentiin kiltisti nukkumaan seitsemän jälkeen aamulla. :)
Pari seuraavaa päivää oltiin tiiviisti yhdessä, kunnes mies lähti sitten joulunviettoon pohjoiseen vanhempiensa luokse. Tiivistä viestittelyä oli joulu+pyhät.
Tapaamisesta oli kulunut viikko, kun oli minun valmistujaisjuhlat. Mies oli myös kutsuttu. Juhlat oli porukoitteni luona, heti siis joutui sukulaisten ja vanhempien syyniin. :)
Uusivuosi vietettiin yhdessä ja huhtikuussa muutettiin virallisesti yhteen. Epävirallisesti asuttiin yhdessä jo heti ensitapaamisesta asti. Mies kun on reissuhommissa niin kaikki aika vietettiin yhdessä mikä vain suinkin oli mahdollista.

Kohta on siis vuosi ensitapaamisesta ja vauvasta on puhuttu enemmän tai vähemmän vakavasti. Nyt ollaan omaa taloa ostamassa. Rakkaus vain vahvistuu päivä päivältä.
 
Tapasin mieheni kesän alussa 2007 pikku paikkakunnan ainoassa baarissa. Sisareni pyysi minua seurakseen, kun hänen miehensä serkku lauloi karaokea ko.baarissa. No, tämä serkku pyysi paikalle kaksi sinkkuystäväänsä, kun tiesi, että olin tulossa. Olin tuolloin eronnut (syynä ex-mieheni väkivaltaisuus ja pettäminen) ja juuri pari viikkoa aiemmin myynyt parisänkyni, koska uutta miestähän minulle ei tulisi. Poikani oli 8-vuotias ja yksin pojan kanssa olin ollut 3 vuotta.
Baarissa sitten tanssin toisen sinkkumiehen kanssa, itseäni 9 vuotta vanhemman. Mies oli mukava ja tanssi tuntui luontevalta. Mieskin lauloi karaokea ja kertoi harrastavansa myös näyttelemistä. Hän suositteli, että tulisin poikani kanssa katsomaan kesäteatteria, jossa hän näytteli. Mies lupasi ottaa minuun yhteyttä myöhemmin.
Viikot kuluivat, eikä mies soittanut. Olin vähän pettynyt, mutta toisaalta helpottunut, enhän halunnut vakavaa suhdetta elämääni. Sitten parin kuukauden päästä ensikohtaamisestamme mies soitti, hän oli kuulemma kerännyt rohkeutta, että uskaltaisi soittaa niin kauniille naiselle kuin minä hänen mikelestään olin. Puhuimme kaikkea puhelimessa maan ja taivaan väliltä. Sovimme, että tulisin poikani kanssa katsomaan kesäteatteria, jossa hän oli.
Teatterin päätyttyä menimme poikani kanssa juttelemaan tälle miehelle ja poikani oli heti ihan myytyä. Samoin mies ihastui poikaani. Ja minä rakastuin.
Aika nopeasti muutimme poikani kanssa miehen luokse asumaan, ihanaan omakotitaloon, jossa remontti oli vielä kesken. Mieheni oli eronnut exästään 7 vuotta sitten, minä 3 vuotta sitten. Loksahdimme yhteen ikään kuin palapelin palat. Nyt tiesin, miltä tuntui tavata SE OIKEA. Naimisiin menimme toukokuussa 2008.
Heti suhteemme alussa mieheni ilmoitti, ettei hänen kanssaan saisi sitten lapsia. Ajattelin, ettei se haittaa, koska minulla oli jo poika. Söin vielä pillereitä, mutta jätin ne pois, koska en voisi kuitenkaan tulla raskaaksi...Melkein heti tulin raskaaksi. Miehelläni on 25 prosentin mahdollisuus saada omia lapsia, joten mitä ilmeisimmin me sovimme yhteen - edellisen vaimon kanssa viiden vuoden ehkäisyttä olo ei ollut tuottanut tulosta. Valitettavasti tuo raskaus meni kesken 12. vkolla. Ja vielä seuraava keskeytyi 7. vkolla. Nyt odotamme kuitenkin onnellisina yhteistä lasta, josta poikanikin iloitsee ja hän pitää miestäni myös omana isänään.
En ollut ajatellut haluavani lisää lapsia, mutta kun mieheni astui elämääni ja pieni ihme tapahtui, tajusin tämän kruunaavan onnemme. Osaan todella arvostaa tätä suhdetta ja sitä, että olen löytänyt elämäni miehen. Yhdessä odotamme ja remontoimme samalla tätä taloa ihan valmiiksi. Onnellisempia emme voisi olla!
 
Ihania tarinoita täällä,[:)]

Minä ja ukkoni tutustuttiin tylsästi baarissa yhteisen kaverimme kautta.
Jokunen viikko meni ennen kuin nähtiin seuraavan kerran uudestaan eräillä festareilla. Tämän jälkeen oikeastaan olemme olleet erottomattomat, vaikkakin vakavan seurustelun alkamisessa meni oma aikansa, :)

Elämäni miehen olen kyllä itselleni löytänyt ja rakkaus vahvistuu päivä päivältä,[:)]
 
Hah. pakko itsekkin kertoa minun ja rakkaan mieheni tapaaminen.
Se oli vuosi sitten vappuna baarissa. Ensin höpöteltiin niitä näitä tupakkakopissa (nykyisin molemmat onnistuneesti lopettanut!) ensimmäisessä baarissa ja myöhemmin illalla näin hänet toisessa baarissa, silloin pakko oli mennä kertomaan miten hän ihmisenä oli vaikuttanut minuun ja jäänyt mieleen. Baari oli juuri sulkeutumassaniin päätimpä pyytää mukaani ja siitä se sitten lähti meidän yhteiselo nopella tahdilla etenemään.. Eipä ollut hukkareissu
 
Me tavattiin netissä :D

Suomi24:n treffeillä mies oli nähnyt profiilini ja pyysi kahville. Olin paljon ihmisiä tavannut netissä ihan ystäviäkin, joten ei tunnu kovin erikoiselta tuo meidän tarina. Metallimusiikki meitä yhdisti ja sen puitteissa ekat keskustelutkin käytiin. Ja jo ekan tapaamisen jälkeen leijuin pilvissä ja jotenkin tiesin vain että tämä on nyt Se Oikea. Ja siltä yhä vaikuttaa <3
Ja nyt ilmeisesti odotetaan ekaa lastamme, ollaan molemmat tosi innoissamme siitä.
 
Me ollaan myös tavattu netissä. Ei tosin ihan perinteisen treffipalstan kautta, vaan yhteinen lajifoorumi meidät alunperin yhdisti. Mies laittoi kyseisen foorumin treffipalstalle ilmoituksen, että etsii ystävää. Jo aikaisemmin olimme kirjoitelleet samoihin ketjuihin, joten henkilö oli sillä tavalla tuttu. Jotenkin ilmoitus kolahti täysillä ja elämäni ensimmäisen kerran vastasin treffi-ilmoitukseen.

Siitä seurasi lähes yhdeksän kuukauden mittainen tutustuminen yksityisviestien, myöhemmin sähköpostin ja lopulta tekstiviestien ja puhelimen välityksellä. Mies on niin kovin paljon kärsivällisempi ja välillä hitaampi toimissaan kuin minä ja ujo myös, että olisi varmaan jatkanut etäältä yhteydenpitoa vielä pitkään. Kuitenkin ilmoitin kesälomallani, että nyt lähden tapaamaan miestä tai en koskaan. Tämä tyttö hyppäsi junaan (mies asui toisella puolella Suomea) ja jännityksellä odotin, että minkälainen ihminen siellä sitten todella on vastassa. Kyllähän me kuvia oltiin jo aikaisemmin vaihdettu, mutta kuitenkin ihmiset on niin erilaisia kasvotusten kohdattaessa. Saavuin sitten miehen kotikaupunkiin ja erääseen kahvilaan. Mies oli kuitenkin myöhässä, ei tunnin vaan kolme tuntia[:@]. Ajattelin jo, että otan seuraavan junan takaisin kotiin, mutta sitten mies kuitenkin tuli (on edelleen pahoillaan, koska työesteen takia tuolloin ensitreffeiltä myöhästyi, joten annoin anteeksi).

Oikeastaan sillä tiellä tämä tyttö on. Alkuun asuttiin useiden satojen kilometrien päässä toisistamme ja nähtiin viikonloppuisin puolin ja toisin. Puhelinlaskut oli alkuun päätä huimaavia. Sitten noin yhdeksän kuukauden kuluttua ensi tapaamisestamme, muutimme yhteen. Kun olimme asuneet yhdessä noin yhdeksän kuukautta, onnellisen vahingon seurauksena, sain plussan raskaustestistä. Ja nyt reilusti alle yhdeksän kuukauden kuluttua meitä onkin jo sitten kolme[:)]
 
No Helmikuussa 2007 nykyinen avopuolisoni alkoi kirjoittelemaan minulle internetissä kaikkea ja kysyi koska minulle sopisi että tavattaisiin.Hän oli silloin vielä armeijassa ja sovittiin jokin viikonloppu milloin nähtäis.Me kummatkin olimme muutama kuukausi silloin eronneet ja me edettiin nopeesti että aloimme seurustelemaan heti ensimmäisenä tapaamis iltana ja tässä sitä meillä on 16.3.2010 ollut yhteistä elämää jo 3v ja kaikki mennyt hyvin riidoista huolimatta ja rakastavaisia olemme yhä ja olemme puhuneet tulevista häistä yms.[:)] Toista lasta yritetään ja hän on niin ihana..Avopuoliso yleensä ostaa punaisia ruusuja jos on ollut riitaa tai hän on sanonut jotain tyhmästi ja välillä hän ostaa ihan ilman mitään syytä..[:)] 
 
Töiden perässä olin ajautunu helsingin suunnille, baareissa en paljoa yksin kulkenu.

Joten häpeillen laitoin suomi24.seen profiilin, kävin paljon kahvilla ihmisten kanssa ja tekstailin ym, yhtien jälleen onnettomien treffien jälkeen tuli soitto "ehtisitkö tavata nyt, pääsin ennemmin töistä", no mietin ettei mulla ollu mitään menetettävää, tämä oli aika paljon pitäny minuun yhteyttä, mutta hänen kuvansa perusteella jännitin hieman mitä tuleman pitää.
No sieltä tuli vastaan komea nuorimies koiransa kanssa, tehtiin pieni lenkki(minä korkkareissa, nahkatakissa ja kovassa flunssassa)

Tästä nyt aikaa 4-vuotta ja edelleen sama mies on rinnallani :) Mies oli juuri minun makuuni ja luonne kultaa.
Tämä herra oli tullut myös pieneltä paikkakunnalta töiden perässä, joten yhteinen tulevaisuutemme oli taattu maalla :D
 
Meillä onkin vähän vähemmän romanttinen tuo tarina siitä miten ollaan tavattu: oma äitini oli pahasti alkoholisoitunut erottuaan isästäni ja hän istui usein iltaa paikallisessa baarissa. Siellä hän tutustui paikallisiin ihmisiin ikään tai sukupuoleen katsomatta. Joukkoon kuului myös nykyinen aviomieheni. Baarista sai myös pizzaa, jota tilasin usein äidiltäni ja kävin sitten hakemassa sen baarista. Olin 16-vuotias kun istuin odottamassa pizzaani äidin pöydässä. Samassa pöydässä oli tämä nykyinen mieheni. Se oli kai rakkautta ensisilmäyksellä sillä siitä päivästä lähtien kyselimme kumpikin aina äidiltäni mitä toiselle kuuluu ja onko toista näkynyt :D Itse olin kuitenkin alaikäinen vielä silloin, nykyinen mieheni oli 21, joten juttu jäi vielä silloin ajatusasteelle. Ehdin tulla täysi-ikäiseksi ja olla avoliitossa toisen miehen kanssa. Erosin kuitenkin siitä miehestä hiukan ennen 21-vuotissyntymäpäivääni ja viikkoa ennen eroa olin törmännyt nykyiseen mieheeni baarissa ja vanhat tuntemukset heräsivät. Aloimme soitella ja tekstailla ja 2 viikkoa avomiehestäni eroamisen jälkeen seurustelin jo nykyisen mieheni kanssa :D Eli lyhykäisesti sanottuna: olemme tavanneet äitini kautta joka istui ryyppäämässä samassa baarissa mieheni kanssa..
 
Ihania kohtaamisia. :)

Tässä omani:
Olin ollut sinkku noin puolivuotta ja aina kun baariin olin lähtenyt niin pieni haku päällä olin ollut. Olin ostanut Pelikonsoli Wii:lle Guitar Hero pelin ja päätimme ystäväni kanssa pitää Lauantaina vain koti-illan pelaillen ja juoda muutama olut (joo aika mihekäs ilta) eli miehisten sanoin kalsarikännit. :D Siinä muutaman juotuamme päätimme kumminkin lähteä kaupunkiin, kotoani ei ollut kuin pieni kävelymatka keskustaan. Äkkiä meikit ja hiukset kuntoon ja kivat vaatteet päälle.

Menimme meidän suosimaan paikkaan ja ystäväni tokaisi nyt tekis mieli saada jotain sutinaa! Vastasin että niinpä ja drinksut kädessä menimme tanssilattialle. Meillä oli todella hauskaa. Ja kuten normaalistikkin olin jälleen pieni "haku päällä". Jotakin miehiä siinä pyöri ympärillämme, mutta ei mitään varteen otettavia.:D
Käänsin pääni olkani yli ja katseeni kohtasi erään miehen kanssa joka tanssi yksistään siinä samassa mies lähti tulemaan minua kohti. Tanssimme jonkin aikaa kunnes sanoin kaverilleni että käydään tupakilla. Menimme pois päin ja sanoin vielä että mennään mielummin ulos tupakille kuin tunkkaiseen röökikoppiin.
Siinä tupakit poltettuamme tanssilattialla ollut mies tuli ovesta ulos ja pyysimme hänet meijän kanssa juttelemaan. Selvisi että mies on ollut joskus aikaisemmin naimisissa ja tämä exvaimo oli kuollut syöpään. Ja selvisi myös että mies seurusteli tälläkin hetkellä jonkun kanssa.Yllättävää kylläkin se ei minua haitannut koska olihan ystäväni sanoin mies aika nallekarhu.  Hän oli jo meinannut lähteä kotiin mutta päättikin tulla vielä yhdet juomaa kanssamme.
Menimme taas tansimmaan kaikki kolme. Hetken vain toisiamme tuijottaen mies kysyi, Mitä haluan elämältäni?
Vastasin: Haluan vaaleanpunaisen omakotitalon, 2lasta, koiran ja kissan, hyvän työn, ihanan miehen, ja terveen elämän.
Mies heitti jatkokysymyksen että haluatko vielä naimisiin?
Vastasin: Tottakai! sehän jäi puuttumaankin listastani. :)
Mies: JESSSH!!!
Ei mennyt kauaakaan kun vaihdoimme numeroita ja sanoin miehelle saa soittaa. ;)
Minä ja ystäväni lähdimme baarista pois koska olin seuraavana päivänä menossa iltavuoroon. Mies tuli vielä ulos saattamaan meitä pienen matkan ja vaihdoimme pikku pusutkin siinä. Ja toistin vielä itseäni että saa ottaa yhteyttä. :)

Kotiin kun päästiin ystäväni kanssa oli kauhea into laittaa miehelle viestiä. Mutta pidättelin ja en laittanut. Seuraavan päivän työpäivä alkoi aika hilpeissä merkeissä.
Mielessäni oli koko ajan tuo söpö nallekarhu. Olin tauolla ja menin katsomaan puhelintani, 1 saapunut teksiviesti ja se oli Nallekarhulta eli Tonilta (nimi muutettu).
Lähdetkö kanssani kahville joku päivä?
Ja tottakai lähdin. Kahvilla Toni kertoi että olin tehnyt häneen tuona Lauantai iltani niin suuren vaikutuksen, että seuraavana päivänä hän jätti tämän tyttöystävän ja pyyti häntä muuttamaan pois Tonin kotoa. Vaikka Toni ei ollut yhtään varma tulisiko meistä mitään.
Mutta niin tuo tanssilattialla kaikunut mieheni JESSSH huuto sai meidät yhteen. Nyt onnellisesti yhdessä ollaan oltu 7kuuukautta ja esikoista ootellaan.
Ja toivottavasti tuo Jessh huuto kantaa meidät tulevaisuudessakin pitkälle yhdessä. :)

 

Me tutustuttiin alkujaan netissä, Irc-galleriassa :D Mies mut sieltä bongasi vuonna 2004 tai 2005 ja siellä sitten viestiteltiin jonkin aikaa, kunnes siirryttiin mesen puolelle. Tutustuttiin aina vaan paremmin, mutta sitten kesällä 2006 meillä oli pitkä tauko, ettei juteltu laisinkaan. Kesän jälkeen sitten ryhdistäydyttiin ja vaihdettiin pitkästä aikaa kuulumisia. Mulla oli silloin vähän "sutinaa" toisen miehen kanssa, mutta se ei sitten päätynyt mihinkään. 

Sittenpä mies rupesi vihjailemaan, että olisi mukava tavata ihan kasvokkain. Asuttiin samalla pienellä paikkakunnalla, mutta ei oltu koskaan törmätty. Kumpikin opiskeli ja mies vietti aina viikonloput kotipaikallaan toisella paikkakunnalla. Itse epäröin tapaamista jonkin verran, mutta lopulta suostuin. Niin eräänä syksyisenä iltana nousin miehen auton kyytiin. Mua jännitti ihan kamalasti ja olin tosi hiljainen. Kun mies lopulta toi mut takaisin kotiin (käytiin vain ajelemassa keskustassa), olin varma, etten kuulisi hänestä enää mitään, mutta miespä otti yhteyttä vielä samana yönä :)

Siitä sitten seuraavalle viikolle sovittiin valokuvausreissu (yhteinen harrastus) kivoihin maisemiin ja samaisena päivänä pääsin käymään myös miehen kämpällä. Sen jälkeen vietinkin miltei kaikki iltani siellä miehen luona. Harmi vaan, kun viikonloppuisin mies tosiaan aina lähti kotipaikalleen. Seurusteluksi meno muuttui n. kolmen viikon jälkeen :) 

Vaikka "tuntemattoman" miehen kyytiin hyppääminen myöhään syrjäisellä kujalla ei välttämättä ollut fiksuin veto, en kadu sitä laisinkaan. Hyvin kävi kaikin puolin. Ja tässä sitä ollaan, yhteistä "historiaa" on miltei viisi vuotta takanapäin, asumme yhdessä, olemme naimisissa ja odotamme esikoistamme :) 

 
Takaisin
Top