Miten tärppäsi?

RockQueen

RockQueen

Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä on ketju pitkään yrittäneille, ja tuli mieleen kysäistä foorumilaisten lähtökohtia raskautumiseen. Oliko vauva täysi yllätys, harkittu valinta, pitkään yritetty palkinto? Käytittekö jotain apuja kuten ovulaatiotestejä, greippimehua tms?

Meidän oli tarkoitus alkaa ns. yrittämään nyt keväällä. Vauvakuume oli kuumottanut minua jo useamman vuoden. Sisäinen kelloni sai minut lopulta unohtelemaan e-pillerin ottamisen. Olin niitä 14-vuotiaasta asti syönyt orjallisen tunnollisesti ja sitten yhtäkkiä havahduin siihen että kesken kierron olen unohtanut kolmena päivänä ottaa pillerin. Keskustelimme miehen kanssa aiheesta ja päätimme siirtyä kondomiin. Ajattelin itse myös sitä että sitten kun haluamme antaa vauvan tulla, ei ainakaan tulisi ylimääräistä odotteluaikaa siitä että e-pillereiden hormonit poistuvat kehosta. Siinä lopulta menikin varmaan puoli vuotta, ihoni nimittäin reagoi pillereiden lopettamiseen ja meni yli puoli vuotta että tilanne rauhoittui ja myös että kierto taas tasaantui. En siis halunnut tulla raskaaksi ennen kuin työtilanteeni paranee, olin pätkätöiden ja työttömyyden välillä kamppailemassa ja ajattelin että vastasyntyneen äitinä työllistyisin varmasti vielä huonommin.

Viime syksystä alkaen (kun sain vakkaritöitä) aloimme käyttämään kortsua vähän lepsummin eli ns. annoimme vahingolle mahdollisuutta. Kokonaan kumi jäi pois ehkä marraskuussa. Yhdynnät eivät olleet kuitenkaan ovulaatioiden kannalta ajoitettuja vaan aika varmoille päiville osuivat. Helmikuun alussa sitten hedelmöittyi ja ilo oli rajaton :) Oli tosi huojentavaa ettei tarvinnutkaan alkaa kalenterista katsomaan milloin on ns. kriittiset työskentelyhetket :wink

Nyt olen siis 29v ja rv 9+4.
 
Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä jo teinistä asti ja vasta viime marraskuussa päätettiin että nyt (27 ja 28 vuotiaina) ollaan valmiit vauvalle. Marraskuussa jätettiin ehkäisy, enkä ollut kauhean toiveikas koska menkat ollut aina tosi omituiset. Joskus jopa puoli vuotta poissa.

Niin se vaan pääs "yllättämään" ja helmikuussa tärppäs. :smiley-bounce012
 
Meillä oli helmikuun alussa häät ja jo pitkään oltiin puhuttu, että häiden jälkeen olisi toinen tervetullut. Tammikuun loppupuolella oli kuukautiset, joiden jälkeen jätettiin ehkäisy pois ja tässä sitä ollaan. On kyllä onnekas olo! :happy:
 
Mä kirjoitikin jo tonne pitkään yrittäneitä ketjun, mutta lyhyesti: melkein kaksi ja puoli vuotta toivottiin vauvaa, ensin menkat miten sattui ja välivuotoja jatkuvasti, teroluteilla yritettiin korjata, vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin ja syy lapsettomuuteen oli mun ovuloimattomuus, lääkkeenä clomifen, josta kolmannesta kierrosta alkoi raskaus, mutta olikin rypäleraskaus, jonka seurauksena puolen vuoden raskauskielto (seurannan vuoksi). Nyt uudestaan clomit käytössä ja siitä raskaus alkanut ja toivottavasti menee kaikki hyvin loppuun asti. Sori kun tuli yhteen pötköön. :D koittakaa saada selvää.
 
Yllätys kuten esikoinen, ekasta kierrosta pillereiden lopetuksen jälkeen tärppäs. Kumpaakaan ei olla pahemmin suunniteltu vaan oon pamahtanut paksuksi. Ajatuksissa oli että esikoinen olisi syntynyt viime vuoden lopupuolella ja toinen sitten 2-3v päästä. Noh esikoinen päätti tulla puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja tää toinen nyt heti melkein perään. Ikäeroa tulee 1,5v. Vaikka molemmat ovat "vahinkoja" niin kumpikaan ei kadu tätä, mentiin ilman ehkäsyä ja molemmat tiesi riskit. Miehellä ikää 28v ja mää täytän 23v kesällä, ollaan oltu melkein 4v yhdessä ja 3v kihloissa. Kesällä ois tarkoitus mennä naimisiin.
 
Vähän ehkä vitsillä sanoin, että tehdäänkö vauva. Oltiin vasta muutama kuukausi asuttu yhdessä. Mies ei ensin sille lämmennyt, mutta hetken päästä kondomi unohtuikin. Sopivasti siinä sitten lopetettiin tupakointi ja tuli vielä yhdet menkat. Menkkatuskissani sanoin miehelle, että seuraavasta kierrosta tehdään se vauva, en kestä näitä kipuja enää. Seuraavasta se sitten tulikin eli ensimmäisestä kokonaisesta kierrosta ilman kumia. Vähän ehkä ylläri, mutta todellakin tiedostettu sellainen. En uskonut, että mitenkään ekasta tärppäisi. Nyt innolla odotetaan uutta pientä meille! :Heartred
 
Mulla oli kierukka ja oltiin suunniteltu sen poistoa vasta tähän keväälle.Mutta sitten kuume nousi kovaksi ja ajateltiin, että"kun siinä kuitenkin kestää"niin poistatetaan jo ja annetaan vauvalle lupa tulla.Joulukuun alussa sit kierukka pois ja yhdet menkat ehti tulla kun sitten olinkin jo raskaana.Että toivottu vaiva oli mutta en ihan heti olisi uskonut että raskautuminen käy noin nopeasti.Ja ovulaatiota en tikuttanut mutta yritystä ajoitettiin siihen 1-3 vko kuukautisista välille :)
 
Me yritettiin saada raskautta alulle kaksi vuotta. Mä olen haikaillut äidiksi jo vuosia, mutta miehen sain suostuteltua yrittämään silloin parisen vuotta sitten, kun hän viimein tajus, ettei me tästä nuorruta. Oltiin yrityksen alussa 28 vuoden kieppeillä.

No, hommahan ei todellakaan lutviutunut itestään. Olin ehtinyt syödä e-pillereitä 13 vuotta, ja niiden lopettamisen jälkeen kroppa oli melkein vuoden ihan sekaisin. Kierrot oli epäsäännöllisiä ja pitkiä, hirveitä vatsakipuja jne., mutta pikkuhiljaa Teroluteilla saatiin kiertoa normalisoitua.

Vuoden yrittämisen jälkeen mentiin julkiselle lapsettomuustutkimuksiin, ja siitä hitaasti hormonihoitoihin. Clomit ja Letrot tuli testattua, kun oviksessa oli häikkää, samoin limakalvoissa.

Tänä vuonna helmikuun alussa meillä oli uus hoidonsuunnittelukäynti, ja helmikuun lopussa piti siirtyä pistettäviin hormoneihin, irrotuspiikkeihin ja inssiin, ja siitä ivf:ään, jos ei parilla yrityksellä tulosta.

Kunnes sitten kaikille täytenä yllärinä olinkin ollut jo helmikuun alun hoidonsuunnittelukäynnillä raskaana (silloinkin ultrattiin, kun lääkäri halus katsoa "loppukierron" limakalvoa, mutta raskaus ei vielä näkynyt) - ja seuraavana päivänä tein elämäni ekan plussatestin.

No, oltiinhan me koko ajan yritetty vimmatusti, että sikäli ei ollut yllätys, mutta yllätys oli se, että raskaus saikin alkunsa Letrozol-kierrossa, joita siis oli alla jo puolelta vuodelta ennen tota.

Se plussa on tänään 10+4. :Heartred
 
Me ollaan naispari ja meillä on eräs kaveri mukana lapsiprojetkissa. Hänestä ei tule isää, mutta saa oppia tuntemaan lasta ja lapsi häntä miten haluavatkaan. Aloitettiin yritys joulukuussa 2014. Noin puolen vuoden yrityksen jälkeen käytiin tutkimuksissa, muuta outoa ei löytynyt kuin mulla mahdollinen huono ovulointi johon sain letrozolet käyttöön. Ne toimi hyvin, mutta plussaa ei kuulunut. Tammikuun 2016 lopussa alkoi sitten ivf-kierto, jonka ensimmäisestä tuoresiirrosta plussa tuli. Alkioita jäi onneksi myös pakkaseen, jos tämän kanssa kävisikin huonosti. Onnistunut kerta oli yk14. Epätoivon tunteet tulivat lopulta tutuiksi, mutta plussan myötä olo on rauhoittunut.
 
Meillä suunniteltu raskaus joka tärppäsi heti ensimmäisestä yrityskerrasta, emme kumpikaan olisi odottaneet minun raskautuvan niin nopeasti kun takana 10v e-pillereiden syöntiä (lopetettu vajaa vuosi sitten) ja vaikea endometrioosi. Siirryimme vajaa vuosi sitten pillereistä kumiin jotta sekaisin mennyt hormonitoiminta (söin pillereitä syklein jolloin menkat tulivat vain 4krt vuodessa kamalien kipujen vuoksi) saisi käynnistellä itseään ja keho puhdistua rauhassa. Yritimme sitten ensimmäistä kertaa tammikuun menkkojen jälkeen, jolloin tärppäsikin heti.

Tänään 11+0 :) :Heartred
 
Me tehtiin esikoista vähän kuin Iisakin kirkkoa, että kauan meni. Mutta tää toinen sai alkunsa yhdestä ainoasta kerrasta kun ei käytetty ehkäisyä. Sitkeät siemenet kun hedelmöitys tapahtunut tähän astisten ultrien perusteella 4 pv yhdynnästä. Ei suunniteltu toista ainakaan näin pian (ikäeroa tulee 1,5 v), jos ollenkaan. Mutta ei ongelmaa kun järkytyksestä toivuttiin :) Jotenkin kohtalon ivaa, että ensin ei meinata saada lasta millään ja toisen kohdalla natsaskin kerrasta ilman yritystä. Näin se on tarkoitettu, kun alkaa tiimalasistakin hiekka käymään vähiin kohta 38-vuotiaana.

Edit. Pcos ja sen aiheuttama ovuloimattomuus oli mulla probleemana.
 
Möttönen, jos oli "sitkeitä siemeniä", niin saattaa olla tyttö tulossa.
Poikasiittiöt ovat nopeampia, tytöt sitkeämpiä. Vaikka poikkeus toki vahvistaa säännön...

Me jätettiin ehkäisy viime kesänä. Helmikuussa plussasin esikoisen syntymäpäivänä.
Ovulaatiota tikuttelin aika ajoin aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisemmin. Foolihappoa ja vitamiinilisää söin koko syksyn. Greippimehuakin tuli syksyllä juotua aktiivisesti pari kiertoa. En huomannut mitään vaikutusta mutta etenkin poikani tykkäsi greippimehusta niin paljon että jäi jääkaapin vakiotuotteeksi.
 
Mun olis nyt tulevana kesänä viimeistään pitäny poistaa kierukka. Mutta se alkoi painamaan jotenkin kipeästi jo alku syksystä joten se poistettiin jo syyskuun alussa. Ensimmäinen plussa tulikin jo marraskuussa ja kkm todettiin joulukuussa.
Yhdet menkat heti tulla ja esikoisen syntymäpäivänä plussasin
 
Raskaus tuli täytenä yllätyksenä meille kummallekin, joskin oon aina toivonut vähintään kolmea lasta. Ite 40, mies 52, tytöt 8 ja 11v. Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois reilu vuosi sitten, koska oon sekoittanut omaa hormonitoimintaani 16-vuotiaasta lähtien pillereillä, kierukoilla, raskauksilla ja imetyksillä, ja nyt haluan olla lopun elämääni luomu. Ehkäisy on hoidettu kortsulla silloin harvoin kun seksiä edes on ollut. Mies on ollut tosi tunnollinen sen muistamaan, mutta yhden hauskan illan päätteeksi kortsu unohtui. Ihan teinimeinikiä. Kierto oli just puolessa, mut en uskonut että olisi osunut, kun edellisiäkin lapsia tehtiin varsin pitkästi ja ikä kuitenkin alkaa vaikuttamaan. No se oli kuitenkin kertalaakista siinä. Nyt 10+3 ja olen onnellinen, mieskin on ajatukseen jo sopeutunut.
 
Myö luovutettiin. Melkein kaikesta. Ensimmäinen raskaus oli yllätys, sillon vielä suhteen alkuvaiheissa ja toivotettiin pieni tervetulleeksi. Km:n jälkeen aateltiin et uutta vaan tulemaan perään, heti ku mahollista. Vuosi yritystä vierähti ja jossain vaiheessa aloin miettimään et tässä sitä vaan vieraan miehen kanssa yritetään. Meidän suhde siis katosi jonnekin sinne yrittämisen alle. Tuli aika päättää, mennäänkö lapsettomuustutkimuksiin ja yritettiin keskustella asiasta, mutta keskustelut oli niin vaisuja ja mitäänsanomattomia, että päätettiin jättää tutkimukset välistä ja jatkaa elämää ja parantaa suhdetta. Lopetettiin "pakkoseksi" ja alettiin huomioida toisiamme enemmän. Miulle jäi kuitenkin jokin ontto aukko, tekemisen puute tms. jota läksin täyttämään opiskeluilla puoli vuotta myöhemmin. Tein opintoja monimuoto-opintoina ja töitä samanaikaisesti. Koko syksyn tämän puurtamisen rinnalla kulki sitkeä flunssa joka kerta toisensa jälkeen yritti uudelleen päälle. Joulunpyhät meni sairastellessa, samoin tammikuun alku, silti sama tahti töissä ja koulussa jatkui.
Syystä tai toisesta parisuhde parani. Miulla ei ollut enää aikaa tehdä kaikkia kotitöitä, miehen oli pakko alkaa ottamaan osaa. Molemmat oppi arvostamaan toisen panosta elämässään enemmän. Helmikuussa jäi kuukautiset tulematta. Epätodellista. Ensimmäinen ajatus oli jättää huomiotta, jäähä odottamaan keskenmenoa (pessimisti ei pety...). Päivien kuluessa oli sitten pakko alkaa kaivella muistin lokeroita. Lääkäri lupas edellisellä kerralla ar-ultran. No mikä jottei, pitäähän sitä sen verran et käydään kattomassa onko siellä jotain elävää. Ja siellähän oli❤
 
me herättiin vähän liian vanhoina vauva-ajatukselle. Onneksi onnistui heti tokasta kierrosta kierukan poiston jälkeen (eka ovulaatiotestin plus). Tokaa alettiin yrittämään heti kun menkat alkoivat 6kk synnytyksen jälkeen, mut vaikka ovulaatiota ahkerasti testailin niin ovutestit ei plussanneet ennen kuin viidensien menkkojen jälkeen jolloin imetys oli reilusti vähentynyt. Tuosta plus ja sykekin jo nähtiin mutta km 9+0. Km jälkeen ilman uusia menkkoja kolmas ovuplus ja taas raskaaksi. Eli onneksi taidan tulla raskaaksi melko helposti. Ikää jo 40v ja tämä mun viimeinen raskaus. Toivon niin että onnistuu :Heartred Oon varmaan saanut geenit tuon osalta äidiltäni joka sai siskoni yk1 44-vuotiaana.
 
Luovuin jo ajatuksesta toisesta lapsesta. Esikoinen tuli heti kun sain vakityön ja annettiin lupa tulla kun on tullakseen, joten tulikin heti seuraavasta kierrosta. Toinen olisi saanut tulla melko pian perään, ei vaan kuulunut. Pari vuotta sitten sain Pco-diagnoosin. En halunnut kuitenkaan mitään hoitoja aloittaa. Annettiin neuvoksi pudottaa painoa. No sainkin jonkin verran pois mutta sain ne kilot hankittua takaisinkin. Viime syksynä totesin että antaa olla ja aloin hankkiutumaan vauvatavarasta eroon ja aika pitkälle pääsinkin siinä projektissa. Helmikuussa tuli ylläri sitten. Esikoinen on nyt 5v. Ja rv 12+3 ja ikää itsellä 35v.
 
Esikoista yritettiin 1v8kk kun tärppäsi joten päätettiin että joulukuun lopussa jätetään ehkäisy pois kun halusimme toisenkin lapsen ja ajattelimme että siinäkin kestää aikansa mutta Pam heti ekasta raskaaksi ja voi miten onnellinen olenkaan lapsille tulee ikä
Eroa 1v1kk :D erittäin toivottu tämäkin lapsi :) ilmeisesti kun ei hampaat irvessä ollut yritystä ja ressiä niin tärppäsi heti :) rv 14 +0
 
Meillä ikää jo 37 ja 40 ja kimpassa ollaa oltu reilusti yli 15 vuotta. Mulla vauvakuume jo pidempään, mies ei niinkään innostunut. Jätin oman hormonaalisenehkäisyn pois jo vuosia sitten ja ilmoitin miehelle, että se on sitten sen vastuulla, jos ei muksuja halua. Käytännössä ensimmäisestä virallisesta "laskelmoidusta" yrityksestä tärppäsi. Osui pieni lomareissu sopivasti toisten menkkojen jälleen tärppipäiville. Mun suuri pelko oli, että sitä lasta ei sitten ala kuulua kun sille lupa annetaan, mutta onneksi tämä alkoi aika helposti. Toivotaan, että pysyy matkassa mukana.
 
Minä lopetin e-pillerit viime heinäkuussa ja lähdettiin sillä ajatuksella että tulee jos on tullakseen. Marraskuun alkuun kierrot olikin ihan tosi sekaisin ja en tuntenut mitään ovulaatioon viittaavaa kunnes sitten marraskuun lopussa tunnistin ovulaation jolloin satuin olemaan juurikin pidemmällä reissulla yksin. Sen jälkeen alkoikin kunnon kuumeilu ja kehon tarkkailu :D Joulukuussa olin jo varma että ois tärpänny kun oli niin selkeitä oireita mutta lopulta kuukautiset alkoivat. Ne jäivät kuitenki viimeiseksi sillä tammikuun lopussa plussasin. Reilun puolen vuoden aikana kerkesi kyllä monesti iskeä epätoivo vaikka tiesi että raskautumiseen voi mennä hyvinkin vuosi. Sitä vaan kun toivoo lasta niin paljon niin on malttamaton. Nyt olemme kyllä molemmat niin onnellisia❤ nyt menossa 13+4
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top