Miten koronavirus vaikuttaa elämääsi?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Viimeistään nyt kun valtio lisäsi selvästi toimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi se vaikuttaa varmasti suurimman osan elämään. Miten se vaikuttaa sinun elämääsi? Oletko etätöissä? Onko lapsesi kotona koulun tai hoitopaikan sijaan? Oletko hamstrannut vessapaperia? (Jos olet, valaisisitko minuakin että miksi?)

Meidän(kin) poika on nyt sitten kotona. Ei ole pakottavaa tarvetta viedä häntä hoitoon. No meidän jaksaminen voi olla tiukilla, mutta eiköhän tästä selvitä. Mies on kuntoutustuella ja itse etätöissä muutenkin niin siihen se ei vaikuta. Muutoin kuin sen työajan ja -rauhan löytymiseen lapsen ollessa kotona. Niin ja olen nyt ollut pienen lämmönnousun takia visusti sisällä eikä oteta vieraita (tai lapsenhoitoapua) vastaan ennen kun olen parantunut. Kaikenvaralta etten tartuta muita, jos nyt sattuukin olemaan korona. Mummiani en toki kävisi missään nimessä katsomassa kipeänä, mutta senkään takia se ei onnistu (edes parannuttuani), kun hän asuu palvelutalossa, johon ei nyt vierailijoita oteta.
 
Olen hoitovapaalla, ei tarvitse miettiä hoitoon viemistä. Isommat jäävät koulusta kotio ja saa nähdä kuinka paljon hermoja ja patistelua se vaatii. Harrastukset ovat tauolla. Ajattelin, että leivotaan nyt enemmän ja tehdään retkiä lähiluontoon.
 
Toivoin kyllä että tämä päätös koulujen sulkemisesta tehtäisiin, eli hyvä niin!
Mutta kyllähän se vaikuttaa... ykkösluokkalaisen kanssa samalla jää kotiin myös päiväkotilainen. Ja voin tehdä etätöitä, mutta mietityttää kyllä oma jaksaminen, kun alkuraskauden etova ja väsyttävä olo alkaa puskea päälle... kuitenkin pitää tehdä useammin ruokaa ja setviä lasten kinasteluja varmasti kun eivät näe kavereita pitkään aikaan - kyllä tässä varmaan ehtii hermot mennä :) Mut parempi näin.
Täytyy tosin työnantajan kanssa keskustella, että en kyllä pysty ihan 100% tekemään noiden lasten kanssa töitä. Enempi stressaa varmaan se, että itse yrittää ja sitten ottaa siitä paineita. No, eipä niitä minun töitä kukaan muukaan tee, eli pitänee vain laskea rimaa! Ja pitää harkita jos pitäis ihan jonkun päivän lomaakin, niin ei tarviis edes yrittää tehdä töitä joka päivä. Kyllä tästä selvitään! Itsellä tilanne ainakin hyvä, kun tämä kotona oleminen on mahdollista. Tsemppiä kaikille!
 
Vastasyntyneen kanssa ollaan sopivasti kotona molemmat, mutta esikoisen kerho on peruttu. Miehen harrastukset peruttu myös. Kaupassa yleensä ollaan käyty monta kertaa viikossa, nyt on ollut isommat ostokset ettei tarvitsisi.
 
Mä en nyt tiedä mikä meininki Suomessa on,paitsi uutisten ja kuulumisten perusteella. Täällä Portugalissa julkiset yhteydet toimii yhtä hyvin, kuin ennenkin. On vaan aavemaisen hiljaista ja tuntuu et kaduilla saa kävellä ainakin rauhassa. Ekaa kertaa huomasin lähikaupassa, että ihmiset on hamstranneet tuotteet hyllyistä tai sitten niitä ei täytetä yhtä usein, tiedä sitten. Apteekissa alkoi myyjä nillittää ettei sais olla kuin yksi henkilö kerrallaan asioimassa. Maskit päällä näkee hysteerisiä ihmisiä kaduilla. Koulut, kirjastot, uimahallit, museot jne. pitävät ovensa kiinni. Musta tää ylireagointi menee jo ihan överiksi. Tietysti mietin, mitä tää voi aiheuttaa näin raskaana ollessa, mutta eiköhän ihan normi hygienialla selviä pitkälle. Ruokakaupat on alkaneet rajoittaa ihmisten pääsyä kauppaan muttei sentään mitään poikkeuslakeja päällä. :). Eikä meistä kukaan kuulu riskiryhmään. Ei mies, minä, eikä poikani. Mä kun oon päivät muutenkin kotona, ei Vaikeuta mun päiviä muuten kuin että kaupassa saa jonottaa pidempään. Kahvilassa käynyt tänäänkin normaalisti jne näkemässä kaveria ja makutuomarina asunto esittelyssäkin. Mies käy muutenkin enemmän kaupassa isommilla ostoksilla kotimatkan yhteydessä töistä. Kavereiden työpaikoilla ne mittailee kuumeista ja suunnittelevat siirtymistä etätyöhön, jos tää hysteria pahenee. Toivotaan että pöpön eteneminen saatais pysäytettyä, mutta eiköhän tää oo yleistä flunssakautta muutenkin ja en ihan jokaisesta flunssaoireesta ole panikoimassa. Pari frendiä töiden puolesta joutuu flunssapotilaita kohtaaman päivittäin. Ei käy kateeksi.
 
Muokattu viimeksi:
Nuorimman kerho on kiinni, harrastukset loppuvat kokonaan, isommat lapset otetaan pois päiväkodista, erityislapsen terapiat perun nyt ainakin hetkeksi, miehellä on työpaikalla yt:t koronasta johtuen, omien töiden aloitus tällä tiedolla todennäköisesti siirtyy ja yritetään suojata perheen riskiryhmään kuuluvia nyt kaikin järjellisin keinoin. Itse pelkään, ettei itse virus ole edes se pahin, vaan maailman taloudellinen tilanne ja mitä siitä on jäljellä sen jälkeen, kun virussota jossain vaiheessa voitetaan (jos voitetaan).
 
Lapsi jäi nyt pois päiväkodista, vaikka haluaisi sinne mennä. Vähän on kyllä haasteellista ottaa hänet mukaan äitiysneuvolaan.

Mies tekee töitä työpaikalla, jossa ei kuulema ole juuri ketään, koska iso osa hänen työpaikaltaan on jäänyt etätöihin.
 
Ei vaikuta juurikaan, koska olen vanhempainvapaalla. Esikoinen ei pääse tarhaan, mutta on muutenkin ollut usein tarhasta pois astmansa takia, kerhot on peruttu, mutta ei esikoinen niitä muista. Isoin muutos on se, ettemme käy ollenkaan isovanhemmilla, mutta tämä alkoi jo kuukausi sitten kun koronan saapuminen Suomeen alkoi olla selvää. Lapsi soittelee mummolaan videopuheluita.
 
Koululainen jää kottiin tai jäi jo tänään vaikka vielä olisi voinu kouluun mennäkin. Eskarilainen ja päiväkotilainen (puheterapeutin lähetteellä on ollut päivähoidossa) jäi jo eilenä kotiin. Nää nuoremmat ei oikein ymmärrä miksi ei pääse hoitoon ja eskariin, eivät käsitä että päätös ei ole meidän vanhempien vaan hallituksen, joka sekin tietysti täysin vieras käsite vielä 6- ja 4-vuotiaille. Ruokaanhan nyt menee tietysti enemmän rahaa. Ja edelleen odottelen mitä etäopetus tuo tullessaan ja millasia järjestelyitä se tulee vaatimaan.Vielä ei vaan ole tullut koululta siihen mitään ohjeistusta. Vielä en tiedä myöskään peruuntuuko puheterapeutin aika ja entä mun neuvolalääkäri ens kuun alusta. Muuten ei kummemmin vaikuta elämään koska olen ennestään hoitotuella ja kohta äitiyslomalla, mies on työkyvyttömyyseläkkeellä.
 
Ei vaikuta muuten kuin, että vapaa-ajalla tulee oltua vain kotona ja kaupassa tulee käytyä harvemmin. Lapsi on perhepäivähoitajalla, vaikka tuli mietittyä myös mahdollisuutta, voisiko itse jäädä kotiin. Töitä on nyt vain niin paljon itsellä ja mies toimii yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisellä alalla. Nyt voi vain olla onnellinen siitä, että töitä on, kun monella päinvastainen tilanne. Mutta vastaavasti myös pelko ja syyllisyys siitä, ettei lapsi ole kotona. Joka päivä mietin, pitäisikö minun olla kotona lapsen kanssa.
 
Pesen käsiäni paljon enemmän ja katselen lamaantuneena uutisia :whacky011 Maailma tuntuu muuttuneen silmänräpäyksessä.
 
Terapiani on nyt ainakin tällä viikolla etänä. Siitä en ole ihan kartalla onko tämä käytäntö nyt pidempään vai vain tällä viikolla, koska lämpöni on koholla. Positiivista kuitenkin että terapia järjestyy kaikesta huolimatta. :) Varmasti ihan jo omani ja ehkä terapeutinkin (jos tämä on tarttuvaa) terveydelle parempi näin.
 
Eipä oikeastaan mitenkään erityisesti. Ainoastaan kauppareissuja olen vähentänyt, mies käy töistä tullessaan kaupassa. Poika imeskelee sormiaan nykyään jatkuvasti niin en hänen kanssaan halua lähteä nyt ihmisten ilmoille. Mies työskentelee alalla, jossa koronavirukseen sairastuminen on mahdollista niin siksi pyritään pitämään edes toinen terveenä.
 
Lapsen kehitysviivästymän tutkimukset keskeytyivät. Puheterapia keskeytyi. Tukiviittomaopetus järjestetään etänä.

Itse olin viime viikolla munasolupunktiossa, mutta alkionsiirto voidaan tehdä aikaisintaan elokuussa.

Teen myös tällä hetkellä harjoittelua, tarkoituksena on valmistua opettajaksi tänä kesänä. Nyt 2/5 harjoittelusta tulee tehtyä etäopetuksena, eli varsinainen luokassa toimiminen ja ryhmänohjauskokemus jää mulla aika pieneksi.

Mies on täysin etätöissä ja lapsi kotona. Kuntoutumisen kannalta päiväkoti olisi hänelle hyväksi, mutta näillä mennään nyt. Paljon negatiivisia asioita, mutta onneksi sentään toimeentulon kanssa ei ole huolta.
 
Vaikuttaa siten, että lapset (3) nyt ainakin kuukauden päiväkodista kotihoidossa, ja minä niiden kanssa kotona kun olen lomautettuna.
Oma kuntosali meni kiinni, joten aikaa tai paikkaa omille harrastuksille ei ole. Mies taas painaa töissä 12-14h päiviä ja sai lomautusvaroituksen. Ei vielä varmuutta tuleeko koko lomautusta, mutta on puolustusvoimien virka-apujoukoissa, joten sinne saattaa käskyä myös tulla.
 
Siinä määrin vaikuttaa, että lasten kanssa ollaan kotona 24/7 ja omat työt hoidan etänä. Toki mulla oli vain keikkahommia ja lapset hoidossa sen 10pv/kk mutta vaikuttaa sekin kun normisti ei tarvinnut näin paljon tehdä kotoa käsin töitä. Muutenhan me ollaan paljon kotoiltu muutenkin. Harrastusten sijasta yritetään keksiä jotain erilaista puuhaa ja naapurin lapsi käy esikoisen kanssa ulkona leikkimässä satunnaisesti, sisään ei ole asiaa. Kivaa on että mieskin on kotona kaiket päivät, otti sitten pääsiäiseen asti isyyslomaa kun ei ollut kriittisiä hommia töissä odottamassa. Yritetään ottaa tästä yhdessäolosta kaikki irti. Mun piti palata osa-aikaisesti omiin töihin huhtikuussa mutta kattoo nyt tuleeko siitä mitään...
 
No ainakin sen verran, että ahdistaa hieman. Miehen töihin ei ainakaan vielä tällä hetkellä vaikuta. Ja omatkin työllistymismahdollisuudet ovat hyvät vanhempainvapaan jälkeen, koska on "kriittisen alan koulutus" ja työkokemusta.

Mutta aika pitkästyttävää välttää kaikkia kontakteja. Vauvan takia en uskalla nähdä ketään ja kaikki paikat on kiinni. Juuri kun uskalsi enemmän kyläillä vauvan kanssa ja kutsua porukkaa käymään, niin tuli tämä :wink Ei uskalla käydä perheen tai ystävien luona, koska he työskentelevät ihmisten parissa ja voivat sitä kautta altistua koronalle. Nimiäiset peruttiin kokonaan.

Ja tietysti käsien peseminen, harventuneet kauppareissut ja uutisten jatkuva lukeminen. Ei oo tullut käytettyä ruokakaupan ja apteekin lisäksi muita palveluita. Ois aika paikallaan joku ihmiskontaktivapaa kolmenkeskinen mökkireissu, voisi eri seiniä katsella :shy:
 
Muokattu viimeksi:
Ehkä ihan typerä ajatus, mutta kun synnytyksen H-hetki lähestyy ja tämä koronahässäkkä vain pahenee, niin mietityttää, että
A) Jos synnytyksessä tarvitaan yllättäen leikkausta, riittääkö henkilökuntaa ja /tai paikkoja?
B) Jos ”oireeton” kätilö/lääkäri ei olekaan sitä?

(Esikoinen menee joka tapauksessa isovanhemmille synnytyksen/sairaalajakson ajaksi, kun häntä ei voi mukaankaan ottaa)
 
Vähän alkaa nyppimään tämä kotosalla olo. Ennen koronaa saatoin viedä lapsen isovanhemmille ja lähteä yksin kauppaan, mies kävi lapsen kanssa uimassa ym. Nyt vaan möllötetään kotona. Iso piha (asutaan maalla) on koluttu läpi moneen kertaan, potkulaudat ja jalkapallot on kaivettu varastosta esiin.
Alkaa ruokakin maistumaan kaikki samalta.
 
Takaisin
Top