Miten kerrotte/kerroitte läheisille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Wii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Wii

Wii

Näppärä viestien naputtelija
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita nyt kun maaginen 12 rv lähestyy jo kovaa vauhtia.

Minä olen menossa 9+2 ja olemme kertoneet mieheni kanssa vain muutamille läheisille ystäville. Juhnnuksena ajattelin kertoa vanhemmilleni ja anoppilassakin ehkä.

Mieheni muotoili asian vanhemmille kertomisesta: Vauva on todella ihana asia, rakastan sinua ja vauvaa, mutta en jaksa äitin hössötystä vielä. Voitaisiinko siirtää kertomista, että voisin henkisesti valmistautua hössötykseen?
Minä: Onko sua alkanu jännitään tai kaduttaa tää tilanne?
Mies: ei missään nimessä, mutta tiiäthän äitin, tuun hulluksi, me ei saaha olla rahassa 10 seuraavaan vuoteen. nautitaan vielä hetki kahen kesken <3<3

voi olla, että anoppi ei saa tietää vielä juhannuksena[:)]
 
Me kyllä kerrottiin melkein heti minun vanhemmille ja siskolle, sekä miehen siskolle. Lähestulkoon kaikki tutut kun tietää, että ollaan yritetty lasta yli vuoden, niin olisi kuitenkin tullut kyselyjä. Vähän myöhemmin kerrottiin miehen vanhemmille (miehen äiti on soittanut jo koko suvun läpi) ja muille sukulaisille (mummot ja ukki, serkku, sisarukset) ja muutamalle kaverille. Mies ei ole malttanut pitää suutaan kiinni baarissa, joten nyt lähes koko kylä tietää. Ja pienellä paikalla juttu leviää nopeasti, on tullut jo "ulkopuolisilta" kyselyjä. [8|] Joillekin olen kieltänyt, joillekin en. Mutta kyllä tästä nyt vähän liian moni tietää, eikä todellakaan minun halustani.

Edellisessä raskaudessa en kertonut kuin siskolle ja äidille ja keskenhän se sitten meni. Nyt on jotenkin paljon varmempi olo, että tämä pysyy loppuun asti.

Niin ja minusta kuulemma huomaa jo. Sisko sanoi. Vaikka viikkoja on vasta 8+2. Varmaan olemuksesta tai jotain...
 
Siskolle kerroin heti, hänkin oli vielä silloin raskaana mutta heillä meni valitettavasti kesken.
Muutamalle kaverille kerrottiin myös heti, ei tarvinnut salailla miksi en juonut iltaa istuessa.

Työkaverille kerroin kun hän kertoi odottavansa, meillä onkin mainiosti sama LA. [:D] Hän oli kertonut töissä joten itsekin kerroin esimiehelle joka otti uutisen vastaan loistavasti.

Mun vanhemmat sai tietää pari viikkoa sitten, olivat vähän hämmentyneitä että 'Oikeastiko?' ja 'Miten sun selkä?'. Olen perheen nuorin, kuitenkin jo 30v mutta silti tais olla vähän ylläri [;)]. Toipuivat kuitenkin nopeasti kuudennen lapsenlapsen tuloon.

Sisko oli kertonut toiselle veljelle kun olivat puhuneet keskenmenosta, tämä tavallaan ok vaikka olisinkin halunnut itse kertoa. Veli oli tuumannut että onpa silläkin jo sitä ikää... [8|]

Toisen veljen vaimolle pitäisi soittaa, taas pyörittelen puhelinta tässä kun ei millään jaksaisi. Siis en ole soitellut moneen viikkoon kenellekkään kun en yksinkertaisesti jaksa. Mutta pitää nyt koittaa saada sen verran energiaa ettei nekin kuule jo muualta [:D].

Miehen äidille kerrotaan joskus ultran jälkeen, mies tuumasi että eikö se riitä kun ristiäisiin kutsutaan [:D][:D][:D]. Minun puolesta toki mutta anoppi saattaa olla eri mieltä. Miehen isälle kerrotaan jossain vaiheessa kesän aikana, eivät ole kuin pari kertaa vuodessa tekemisissä niin sillä ei tunnu olevan hoppua.

Muut kaverit ja tuttavat saa sitten tietää jotenkin, facebook tosin edesauttaa tässä.
 
itselläni ei tiedä ku muutama kaveri ja sukulainen asiasta. vanhemmilleni ja anopille laitetaan sitte ultran jälkeen kuva pienestä jonka taakse kirjotetaan jotain kivaa :) appiukolle sanotaan sitten jossain vaiheessa kuha nyt joskus ees kyselee kuulumisii meiltä.
 
ite kerroin heti vanhemmille ja yhdelle "luotto" työkaverille (on jotenkin kiva että töissä joku tietää niin jos jotein käy niin voi joku sitten selitellä )nyt tässä sitten joskus vko 10? rupesin lähimille ystäville kertomaan ja nyt tietää töissäkin jo vähän useampi kun olen saikulla tiputtelu verenvuodon takia ja kuitenkin fyysinen työ niin tietävät ettei laita minulle esim kuorman purku päiviä kun on vähän suurempi riski keskenmenoon jos on vuotoja..mutta tähän asti kaikki vielä hyvin <3

Tarkoitus oli odottaa ihmisille kertomista siihen 30.6. kun on se eka virallinen ultra, mutta tieto on nyt vähän levinnyt tässä "ongelmien" myötä.. sukulaisille kerron sitten synttäreitten yhteydessä 30. pvä jälkeisenä viikonloppuna niin saan hyvillä mielin mennä mamma osastolle kaupassa. Ellei ne nyt pistä mua jo johonkin vuode lepoon..[&:] nyt lähinnä yritän piilotella vaan neljän seinän sisällä ja olla antisosiaalinen ettei tieto enemmän levisi vielä.
 
En ole kertonut kuin yhdelle ystäväpariskunnalle
ja pikkuveljelle.

Juhannuksena olisi tarkoitus kertoa vanhemmille
ja kaveriporukalle, kun juhannuksena tätä on aika
vaikea mökkeillessä salata. :)

Tämä lapsi tulisi olemaan molempien
vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi
ja myös pappani ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.

Ja tämä on varmasti todella suuri yllätys,
joten reaktiot jännittävät paljon :P

Olen 22v. ja mieheni 24v. ja molemmat valmistumassa pian.
Miehellä on tiedossa jo työpaikka, mikä tuo mukavaa varmuutta tähän
odotukseen.
Mutta pelottaa silti, että reaktiot ovat negatiivisia.

Neuvolatäti oli ihana ja sanoi että nuorenahan ne lapset täytyykin tehdä :)

Ja moni ikäiseni on jo saanut lapsia, mutta eivät ole käyneet kouluja.

En usko että tältä lapselta tulee puuttumaan mitään vaikka
ei olekkaan kaikkea vielä valmiina :) (asunto, työ itsellä tms.)

Suunnittelin aluksi että kirjoittaisin ultrakuvaan viestin
"hei mummi ja ukki, nähdään tammikuussa!"
mutta kävin ultrassa kahdeksannella viikolla ja pieni näyttää
vielä pavulta :)
Niin ehkä se ei olekkaan niin konkreettista :)
 
Bubble! Itse sain esikoisen sinun ikäisenäsi ja toisen kaksi vuotta myöhemmin. Ikinä ei mitään oleellista puutunut, mutta toisaalta elintaso ei ollut liian suuri, että olisi suurta pudoustakaan tullut. En ollut ennen raskautta töissä, joten sain minimiäitiysrahaa jotain 300e kuussa. Kun kotihoidontuki alkoi, se olikin enemmän, noin 400e kuussa ja tuloni siis nousivat. Olin innoissani, kun taas vanhemmat äidit kauhistelivat tulojensa romahtamista äitiysrahakauden loppuessa. Ja kaiken lisäksi pystyin olla monta vuotta lasten kanssa kotona, kun ei ollut kiirettä töihin. Nyt on ihan toisenlaiset kuviot menossa, ja haikailen kyllä noita kymenen vuodentakaisia aikoja. Nauti siis odotuksestasi täysin siemauksin!
 
Kiitos sanoistasi tikaro

vaikka kuinka toistelee itselleen,
että lapselta ei varmasti puutu mitään
ja että töitä ehtii tekemään vielä
vauvan saamisen jälkeenkin,
niin aina negatiiviset ajatukset käyvät mielessä.
Etenkin kun ajattelee että muut ajattelevat negatiivisesti.

Pari ensimmäistä kk vauvan syntymän jälkeen pitää elellä opintotuella
ja äitiystuella + syksyn säästöillä.
Sitten varmaan maaliskuussa mies pääsee aloittamaan työt ja
rahaa tulee enempi :)

Ja nyt on tosiaan tottunut elämään sillä opintotuella
josta jää käteen 140e kk ja opintolainalla.

Syksyksi olisi ehkä tiedossa työpaikka, jos saisi tuota äitiysrahaa
vähän nostettua :)

ja eihän lapsen saamisella koskaan rikastu :)
 
Meillä vanhemmat arvas heti kun lopetin tupakoinnin. Pakkohan se niille sit oli myöntää :)
Sama homma oli aika monen kaverin suhteen.
 
Miehen on pizzeriayrittäjä (ja ihan palijasjalakanen oululainen, vaikka asummekin "etnisten" pitserioitten valtakkunnassa Oulussa [:D]).

Hän oli siivoamassa ravintolaa yhtiökumppaninsa kanssa ja he huomasivat, että lasten syöttötuoli oli hajonnut.
Yhtiökumppani oli tuumannut, että pitä käydä ostamassa uusi.
Mieheni kommentoi tähän, että ostetaan samalla kaksi.
Yhtiökumppani: No, sama kai se on ostaa varalle jo uusi, kun kyllähän niitä menee aina rikki.
Mieheni: Eiku vien sen kotiin.
Yhtiökumppani: okei....

ja vasta hetken kuluttua: Mitä? Tarkottaako tämä, että teille tulee vauva?

Näin sai yhtiökumppani ja hyvä ystävä tietää asiasta [:)]
 
Me kerrottiin aika pian uutisten selvittyä molempien vanhemmille, heti kun päästiin käymään kasvotusten kertomassa. Samalla kuuli sisarukset. Ajateltiin että vaikka tulisi alkuraskauden keskenmenokin, oma perhe on sellainen jolla on "oikeus" asiasta tietää, niin voivat sitten olla tukenakin. Appiukko sai tietää kun en ottanut vastaan alkoholipitoista drinkkiä, ja oli sitten kertonut asian myös anopille. Mun vanhemmat kyseli mun kesälomista ja kerroin samalla että voipa olla pidempikin loma tuossa tulollaan.

Kerroin parin viikon sisällä myös muutamille ystäville, jotka asuvat muualla ja heistä tiesi että tieto ei tule leviämään ennen aikojaan ainakaan minun työpaikalle tai muuten täällä ympäri Oulua [:D] Nyt tietää jo moni muukin kaveri, mutta työpaikalle ja lopuille kavereille kerron vasta kun ultrassa on selvinnyt kaiken olevan ok ja maha alkaa pullahtaa ulospäin [:D] Ja senkin kerron varmaan vasta jos asia tulee muuten "ilmi".
 
Minen malttanut odottaa. Nyt tietää koko maailma. [:D] Laitoin nimittäin facebookiin ultrakuvan.
 
Meillä menee nyt rv 13, eikä kukaan vielä tiedä.

Se, että olemme molemmat 21 vuotta, ja minä vielä opiskelija ja tuleva isä töissä voi varmaan vaikuttaa läheisten reaktioon ehkä negatiivisesti, mutta se ei ole isoin huolenaiheeni eikä se häiritse minua ollenkaan...

Vuosi sitten meillä meni suht aikasin kesken, jolloin äitini suorastaan huokaisi helpotuksesta ja yritti selittää että "ei ollut nyt vielä sen aika". Noh, eipä se pahemmin harmita enää.
"Pahin" on nyt siskoni. Tsemppailevat IVF-hoitojen kanssa, toinen yritys tehty. Siskoni on sanonut ettei kestäisi jos joku läheinen tulis raskaaksi, ja ettei haluisi olla missään tekemisissä tutun raskaana olevan kanssa.

Apua! Jos heillä menee taas kesken, minulla ei ole sydäntä kertoa!
Jos heillä onnistuu, tuntuu että joutuisin kuitenkin odottamaan kertomisen kanssa, etten "varasta heiltä huomion". Meillähän raskaus etenee koko ajan, ja vaikka kuinka vääntäisin niin olemme pidemmällä kun he. Pelkään myös "miksette ole aikasemmin sanonut mitään"-reaktiota kun odotamme näin kauan...

Myönnän, tämä "ongelma" vie minulta suuren osan odottamisen alkuonnesta! En pysty olemaan onnellinen, koska mietin vaan mitä muut (siskoni) sanoo. Tuleva isää tukee minua ja odottaa että minä olen valmis kertomaan....
 
käpyläinen uskon kyllä että stressaa kertoa varsinkin jos on tuollainen tilanne. Mutta sinuna en kyllä ajattelisi tässä asiassa muita! Totuus kuitenkin on että teille tulee vauva, ja siskosi sais kyllä mennä itseensä tosi paljon jos se sinut siitä "tuomitsee". Ei se häneltä ole pois vaikka kaikki ympärillä olisivat raskaana. Kuitenkaan se ei enää kauaa pysy salassa..Ja äitillesi kanssa että on täällä nuorempiakin äitejä tulossa ja opiskeluistahan on helpompi pitää taukoa kuin töistä.

Itse pelkäsin samaa kertoa ystävälleni jotka jo jonkun aikaa ovat yrittäneet ja mitään ei tapahdu. Tutkimuksiin matka vissiinkin käy. Ystäväni kyllä myönsi että on onnellinen muiden puolesta (muutama muukin hänen kaverinsa on raskaana), mutta myöntää että alkaa vi***taa ja pelkää että alkaa katkeroitumaan muihin. Sovittiin niin että en hänelle hehkuta raskaus ajan onnea ja iloa ja että keskustelen muustakin kuin kasvavasta mahastani. Että kyllä sen ymmärää että varmasti harmitta mutta ei me olla tahallamme tätä tehnyt muita loukataksemme. Rohkeasti vain kertomaan ja jos vastaan otto on karmea niin anna ajan kulua..jos sekään ei auta niin jätä asiat omaan arvoonsa ja nauti läheisyydestä niitten ihmisten kanssa jotka voivat sinua tukea ja olla onnellisia puolestasi. Turhaan sä omaa onneasi pilaat toisten mielipiteillä.
 
käpyläinen: Inhottava tilanne, mutta helpommalla pääset mitä nopeammin kerrot. Jos muut eivät voi olla onnellisia puolestasi niin voit jättää heidät ihan omaan arvoonsa ja iloita niiden kanssa jotka siihen pystyvät. [:)]
 
käpyläinen pomppasin helmikuisista sulle kommentoimaan. Itsellä oli samanlainen tilanne päällä reilu vuosi sitten, ainoastaan että olin se toinen osapuoli. Tarinani lyhyesti, oltiin silloin oltu ukon kanssa jo 5v, naimisissa ja kaikkea, yritetty liki vuosi, takana juuri erittäin rankka KM. Olin ihan rikki asiasta. Sisko (minua nuorempi) oli uudessa suhteessa, olleet yhdessä ehkä puolisen vuotta. Tulivat raskaaksi "vahingossa". Kyllä se tieto minua kirpaisi aluksi. Olivat tunteneet samoin, pelänneet kertoa minulle. Ja myönnän, olin aluksi tosi katkera ja kateellinen mutta hyvin nopeasti se muuttui iloksi. Se vie aikansa. Eli kerro vain. Ei sun raskautes ole häneltä pois, vaikka alku saattaakin olla hankalaa suhtautua. Mulla oli ihaninta kun pääsin siskon mukaan ultriin ja muihin, sain osallistua. Nyt olen maailman kauneimman 2,5kk prinsessan täti<3 Ja itse raskaana[:)]
Iloitse vain ja kerro, voi olla että vähemmän se sattuu mitä nopeammin kerrot. Voi olla että loukkaantuu jos on koitettu "salailla". Hänestä voi myös tuntua, että koko maailma kaatuu, ettei hän kestä. Niin musta tuntui, mutta se helpottaa kyllä ! Usko minua !
 
Siinä vaiheessa kun ei vaan tule raskaaksi, niin koko muu maailma kyllä tulee [;)] Kyllä on kaverit miettineet kuinka kertoa miulle ja kertoivatkin sitten ihan suoraan ja tottahan toki olin iloinen heidän puolestaan. Toiset meistä ihmisistä ottaa paremmin sen kuin toiset, taidan kuulua valitettavasti siihen jälkimmäiseen joukkoon ja siinä vaiheessa kun kaikki oli pahimmillaan noin 5-8 vuotta sitten, niin ei kyllä löytynyt kovin innokasta keskusteluhalukkuutta sitten raskauteen liittyvissä asioissa tai vielä vauva-asioissakaan.
 
Ja niin minäkin sitten hakeuduin porukkaan, jossa pääasiallisesti puhuttiin sitten jotain muuta. Mutta tottakai olen iloinen ja onnellinen ystävieni puolesta, jotka lapsia ovat saaneet, minä jos kukaan tiedän, ettei se ole aina helppoa. Ja kyläillessäkin sitten puhuttiin vähän vähemmän raskaus ja vauva juttuja, kyllähän minua toki ystäväni vointi kiinnostaa.
 
Ja nyt kun "tärppäsin", niin hakeuduin luonnollisesti samanhenkisten ihmisten joukkoon [:D]
 
Työkaverille kerroin kun tulin töihin iltavuoroon, että kato kuinka hauska kuva. Nappasin kuvan aamuisesta testimittarista, jossa komeilivat kaksi viivaa. Työkaveri luuli sen olevan ensin joku lämpömittari [:D] ja iloistui vedet silmiin kun tajusi.
 
Äiti oli seuraava jolle vihjailin viikkoa ennen ultraa synttärionnittelun yhteydessä. Hän täytti 59v ja laitoin, mummo aika lähestyy, hyvää syntymäpäivää. Eihän äiti uskonut sitä ihan vaan vanhuuden viestiksi, ja sai miut sitten sanomaan. Äitiä itketti ja huimasi [:D]
 
Yhdelle kaverille soittelin, kun oli remontin takiakin niin kiirettä, ettei ehdi kylään ja siinä rupatellessa kerroin, että suunnitelmahan oli tehdä lattia nyt ja keittiö ensi kesänä, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että meneehän ne samalla, kun nytkin oli jo riittävän hankalaa lähteä evakkoon 2 ihmisen ja neljän koiran, niin mitä sitten ensi kesänä, neljän koiran ja vauvan kanssa. Hetki meni, ja kuului mikä vauva? [:D] Vastasin; no vauva, sellainen mitä teillä on kaksi, vähän isompia tosin jo.
 
Pitkän yrityksen jälkeen pääsee yllättämään monet [:)] Töissä tietää pomo ja parhaimmat työkaverit. Loput saakoot tietää sitten kun näkyy. Näillä näkymin taitaa vielä kestää kauan [:D]
 
 
 
 
Voi kiitos teille kaikille kommenteista! Saitte minut hymyilemään, itkemään ja miettimään uudestaan!

Nyt kun kersäsin rohkeutta, ja ajattelimme paljastaa salaisuutemme tänä viikonloppuna, käy ilmi että sisko meni miehensä kanssaa kolmeksi viikoksi lomalle, ja äitikin meni viikonlopuksi miehensä kanssa reissulle.[&:] Tyypillistä! Eikä huvita tekstarilla tämän tyyppistä uutista ilmoittaa..! Kolmen viikon päästä olen vain kolme viikkoa pidemmällä taas..

Argh! Kehitänkö itselleni teidän mielestä turhia ongelmia? Toisaalta tuntuu niin, mutta kun tuntuu myös siltä  etten pääse yli siitä että aina pelkään mitä läheiset ajattelevat ja haluan niiden olevan tyytyväisiä...Pakko jotenkin miellyttää kaikkia, näin on ollut koko elämäni... Pilaisinko siskoni loman nyt jos kertoisin? Enhän tiedä tärppäsikö heillä viimeeksi vai ei, viime "hoidosta" on jokunuen viikko nyt..

Siihen meni taas se uusi rohkeus...
 
Mä en oo saanu kans kerrottua vasta ku kahelle luotto kaverille, jotka ei ees asu samassa kaupungissa. Jotenki vaa lykkään ja lykkään perheelle, ystäville ja sukulaisille kertomista.. En ees tiiä miks, en vaa haluu kertoo. Kohtahan tuo maha on nii selkee, että arvaa. Miks pittää olla tälläne, jos vaa sais sanottuu kaikille, nii vois tuo sosiaalinen elämäkin taas käynnistyä, ku en oo pahemmin kavereitakaan nyt nähnyt. Kun kuitenki onnellisia ollaan miekkosen kanssa tästä vauvasta, nii ihme lukkoja vaan päässä että en haluu et muut tietää [&:]
 
Nyt loppuu meillä salailu, mies sai lopultakin soitettua äidilleen ja hän oli ollut ihan mielissään [:D]. Isälleen aikoi laittaa viestin, eivät ole tekemisissä kuin pari kertaa vuodessa mutta pitäähän se sinnekin kertoa. En nyt ihan julkista facebookissa vielä mutta ihana kun saa puhua ihan rauhassa eikä tartte enää varoa sanojaan [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top