Mä ymmärrän täysin, että halutaan tasa-arvoa (haluan itsekin) ja halutaan vähentää raskaudesta/perhevapaista johtuvaa syrjintää työelämässä (haluan itsekin), mutta mun mielestä tämä ei ole se keino siihen. Perheiden tilanteet on niin erilaisia, että kyllä mä haluan, että perheillä on mahdollisuus päättää itse, kuka on kotona ja kuinka pitkään. Tietenkään yhteiskunnan velvollisuus ei ole kustantaa mitä tahansa lystiä, mutta eipä tällä kotihoidontuella nytkään juhlita, ja kuten tässä ketjussa on jo todettu, tulee yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos lapset hoidetaan kotona. Suurin osa lasten vanhemmista on kuitenkin aikuisia ihmisiä, joilta pitäisi voida vaatia sitä, että he ihan kahden kesken kykenevät sopimaan, mikä on omalle perheelle sopiva tapa jakaa vapaat.
Kuuntelin yhden kirjan vanhemmuudesta, ja siinä itsellinen äiti sanoi jotenkin, että hän ei todellakaan halua olla vuotta pidempään lapsen kanssa kotona (en nyt muista tarkkaan miten sanoi, mutta jotain tämän suuntaista) ja taisi pohtia, että onko monella miehellä samat mietteet. Hänen tilanteessaan tosiaan toista vanhempaa ei ollut, joten hänen oli "pakko" olla kotona. Mutta jos ajatellaan, että aika monessa perheessä kuitenkin on ne 2 vanhempaa, niin jos toinen nimenomaan HALUAA olla pitkään kotona, ja toinen ei halua, niin MIKSI aikuisten ihmisten elämää pitää jollain laeilla ja tuilla määräillä, että sinä menet nyt töihin ja sinä vaihdat vaipat, koska tasa-arvo? Ymmärrän kyllä, että on myös paljon perheitä, joissa vanhemmuus ei jakaudu tasaisesti ja tiedän myös itsekin raskaussyrjintää kokeneena, että sitä on, mutta edelleenkään en usko, että tämä on mikään taikaratkaisu näihin ongelmiin. Perheillä pitää edelleen olla mahdollisuus pitää lapsi kotona n.3v asti (toki tuki on niin pieni, että sitä mahdollisuutta ei monella tällä hetkelläkään ole) ja perheiden pitää saada tehdä omaan tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Sen lisäksi tässä ehdotuksessa on niin monta ongelmaa, että ei siinä edes ole järkeä: juurikin kustannukset, varhaiskasvatuspaikkojen ja -henkilökunnan riittävyys ja toisaalta yleisesti työpaikkojen vähyys. Ei ne kaikki äidit sinne varhaiskasvatukseen mene töihin, vaan todella moni jää sitten työttömyystuella kotiin ja lapsi täpötäyteen päiväkotiin, jossa resurssit vaan vähenee vähenemistään. Mitä sillä saavutetaan?
Pahoittelen ehkä sekavaa tekstiä. Jotenkin tämä aihe niin kiehuttaa, enkä osaa sanoittaa kaikkea aiheesta siten kuin haluaisin.