Mitä kuuluu?

Tsemppiä hulinoihin. ❤️

Me aletaan asettua arkeen, kun koulua on viikko takana. Sitten kun vielä tuo esikoinen asettuisi. Tai kuormitus tai joku, kun tuntuu niin kovin väsyvän nyt toisella luokalla. 😞 Itseänikin jokin, ehkä lumien katoaminen nyt väsyttää. Tai ehkä arkeen paluu iskee vähän itseenikin.
 
Hulinat ja väsymys jatkuu. Tuntuupa ihanalta, kun puoliso on viikonloppuna kokonaan kotona. Toisinaan viikot tuntuu pitkiltä, kun on vauvan kanssa keskenään jossain väsymyssumussa. Vaikka koitan käydä usein perhekahviloissa ja muissa sellaisissa. Mutta on palleroinen vaan niin ihana, enkä päivääkään vaihtaisi pois. 💞
 
Tuossa kohta 3kk sitten mies ja sukulaisensa löi lukkoon erään helmikuun viikonlopun joka mun kalenterissa lukee kissankokoisin kirjaimin: VAPAA VIIKONLOPPU, MUISTA VIINI JA JUUSTOT JA LEFFAT. Tarkoittaen siis sitä, että olen yksin, perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Aivan. Yksin.
No ensin sairastui lapsi. Viime viikolla. Alkaa olemaan jo tervehtynyt. Minäkin olin olevinani vähän sairaanoloinen, oli vain jäätävä päänsärky ja vienosti lämpöä. Selvisin hengissä. No nyt on sitten mies sairaana. Siitä se ei selviä hengissä, ainakaan jos ei parane perjantaihin mennessä.
 
Voi eiiii, pidän peukut pystyssä että miehesi parantuu ja saat pitää vapaan viikonloppusi @Chandelier . Ei mikään ihme jos olet valtavan pettynyt tai vihainenkin.

Itselläni on vaihteeksi positiivisia kuulumisia. 😊 Kuopus aloitti tällä viikolla kerhossa. Kerhon aloitus sujui todella hyvin. Pieni solahti mukaan toimintaan kuin olisi pidempäänkin käynyt siellä. Hoitajat aina kehuu kuinka tyytyväinen ja taitava hän siellä on eikä kertaakaan ole tullut itkua sinne jättäessä. Voihan olla että ne itkut tulee myöhemmin, mutta nyt on huojentunut olo siitä kuinka hyvin kerho alkoi. 🥰 Toisekseen tämä tarkoittaa vajaata kolmea tuntia lapsivapaata arkipäivinä. Tuntuu suorastaan oudolta. Vaikka ainakin tähän mennessä se aika on mennyt joutuin.
 
Olipa kiva viikonloppu. Harmi että perhe palaa tänään, voisin aivan hyvin "palautella" itseäni vielä muutaman päivän. Kävin eilen pitkällä kävelylenkillä, tein hieman lumitöitä, lämmitin saunan ja olin vaan (vaikka tiettyjä juttuja olisinkin voinut tehdä). Nyt vasta tuntuu olevan sen verran virtaa, että voisin paneutua noihin tiettyihin juttuihin, mutta en enää oikein ehdi. Käykö muillakin niin, että kun saa harvoin tällaisen vapaan viikonlopun (tai edes yhden vuorokauden), niin se ei vaan riitä niihin juttuihin, mitä haluaisi tehdä? Ensimmäinen päivä menee siihen haahuiluun ja ymmärtämiseen, että saa olla yksin ja tehdä mitä vaan. Mutta ei oikein osaa aloittaa kun haluaisi nauttia siitä, että kukaan ei roiku hihassa kiinni ja halua jotain?
 
Johan kuopus ehti käydä viikon kerhossa ennen kun tuli kipeäksi. Viikonloppuna nousi lämpö ja räkää on riittänyt. Tänään onneksi jo selvästi parempi. Katsotaan voiko loppuviikosta käydä pari päivää kerhossa. Vähän hirvittää onko viikonloppuna terve vai peruuntuuko (esikoisen) hiihtolomasuunnitelmat. Ensi viikolla siis hiihtolomaa ja tarkoitus on käydä isäni luona.
 
No niinhän ne hiihtolomasuunnitelmat peruuntui. Tosin ei kuopuksen sairastamisen takia vaan koska esikoinen tuli perässä kipeäksi. Ja nyt kun esikoinen alkaa olla toipunut, on kuopuksella taas lämpöä. Ei ihan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olihan se kyllä arvattavissa että tää on tätä kun kuopus aloitti kerhossa.

Mitä muille kuuluu? Onko lapsilla hiihtolomaa tällä tai tulevilla viikoilla?
 
Kaivetaanpas ketju esiin! Mitä kaikille kuuluu? Kohta on jo kesäkuu!
Itse iloitsen valosta ja lämmöstä. Armollisuutta itseäni kohtaan olen alkanut antamaan, käymään nukkumaan entistä aiemmin, jaksamista silmällä pitäen. Terveellisiä elämäntapoja olen vaihtelevasti onnistunut toteuttamaan. Alkuvuodesta jatkunut vuorotyö on rankka lisä kaikkeen.
Lapset kasvaa silmissä, koko ajan opitaan uutta! 6v on todella innokas oppimaan, kun malttaa. 3v taas oppii koko ajan uusia sanoja matkimalla, "viisi" ja "kuusi" on nyt uusimmat! Yksittäisiä sanoja puhuu vielä, puheterapia vasta alkoi.
 
Meillä pyörii tavallinen arki. Kohta esikoinen päättääkin jo kakkosluokan ja alkaa kesäloma. Se saattaakin olla viimeinen kesäloma, kun ollaan koko kesä "lomalla". Kuopus sai päiväkotipaikan ja aloittaa siellä elokuussa, jolloin luonnollisesti mun äitiysvapaat päättyy. En ihan tiedä mitä sitten, mutta ehkä se selviää.
 
Jotenkin tuntuu koko ajan sairaalta. Tuntuu tulevan kipuja ja outoja oireita ovista ja ikkunoista. Ehkä pitäisi varata aikaa työterveyteen, eikai se voi olla liioiteltua?
Nyt yritän väkisin nauttia vapaapäivistä, alkaa 8 päivän työputki niin olisi pakko saada akkuja ladattua.
Miten muiden kesä menee?
 
Jos olo ei ole terve, lääkärillä käynti tuskin on liioiteltua. Varsinkin jos ei tiedä mistä se johtuu tai tietää että siihen saisi lääkäriltä apua. Tsemppiä! ❤️ Toivottavasti saat vähän levättyä vaikka se lapsiarjessa voi olla vaikeaa.

Meillä lapset kesälomalla (esikoinen koulusta, kuopus kerhosta) ja välillä tuntuu menevän mukavasti, välillä jaksaminen on kortilla. (Olen vielä hoitovapaalla kuopuksesta eli kotona lasten kanssa.) Sinällään olen iloinen, kun voin olla tämän kesän kotona. Esikoisen ei tarvitse olla kesälomalla hirveästi yksin kotona ja kuopuskin saa vielä viettää kesän kotona ennen päiväkodin alkua. Ensi kesä voikin olla ihan erilainen.
 
Kuopus aloittaa huomenna päiväkodissa. Vähän taitaa jännittää kaikkia (tosin esikoista enemmän oma kouluun paluu). Suht luottavaisin mielin olen päiväkodin aloituksesta. Kuopus on sopeutuvainen, reipas lapsi. Vaikka viime aikoina on ollut ehkä vähän enemmän äidissä kiinni. Kerhossa ainakin meni keväällä hyvin, päiväkodissa vaan ollaan pidempään.

Onko muita päiväkotiin nyt elokuussa menijöitä? Vai mennäänkö sinne enemmän pitkin vuotta iän mukaan? Me haettiin paikkaa tähän kohtaan, kun arveltiin paikkoja olevan paremmin nyt kuin alkuvuodesta. Kuopus siis täyttää ensi helmikuussa kolme.

Omasta puolesta jännittää myös. Työttömäksi pitää ilmoittautua, mutta en tiedä mitä sitten teen. En tiedä mikä minusta tulee isona enkä edes saanko kuntoutusta ensin kaiken jälkeen.
 
Takaisin
Top