Mitä kuuluu?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SiD87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo kai se pitäis olla hirmusen tyytyväinen kun nyt ei enää pahoinvoinnit vaivaa eikä masu oo vielä niin iso että hirveästi elämää haittais, mutta mua kiusaa nää helteet! Meilläkin täällä itäisessä Helsingissä on tällä hetkellä partsin lämpötila varjossa +27 astetta! Ei tekis todella yhtään mieli mennä ulos, mutta harmi se on lasta pitää sisälläkään tälläsellä ilmalla.. Meidän pihalla onneks on tuo hiekkalaatikko melko hyvin varjossa niin jos edes siihen sitten eväiden kanssa...

Laskin tässä juuri että siihen ultraan on aikaa vähän yli kolme viikkoa vielä!! Kertokaa miten on mahdollista että tuntuu siltä että raskausviikkoja kertyy ihan hirveetä vauhtia, mutta tuntuu että se rakenneultra on aina vaan yhtä kaukana? Tuntuu siltä että tällä menolla rakenneultra osuu mulla raskausviikolle 58 :D niin kaukaselta se tuntuu..

Zaana, kuulostaa melko pahaenteiseltä tuo miehes veljen tilanne.. Vaikka ihmiset kuinka kasvaa raskauden ja vanhemmuuden myötä niin mäkätys harvoin paranee.. Sanooko tyttö edes mistään oikeesta asiasta vai nalkuttaako kaikesta ihan vaan tavan vuoks? Toivotaan ihan lapsen takia että heillä kaikki menee hyvin ja ovat onnellisia yhdessä. Ties miten ihana perhe-elämä heille vielä vauvan myötä kehkeytyy ja ehkä tuore äitikin keksii muuta tekemistä kun vauva on maailmassa. Lapsen saamisella kun on kumma tapa saada asiat oikeisiin perspektiiveihin :)

Meriy, huh-huh, oot aika sissi kun oot ylipäätään pystyny mäkissä syömään! Kyllä mäkin normaalisti pystyn pikaruokaa syömään mutta "jostain kumman syystä" raskauden aikana on niin turvonnu olo muutenkin etten pysty edes kuvittelemaan että söisin mitään niin raskasta ja rasvasta.. Edellisessä raskaudessa tein sen virheen kerran että ihan vikoilla viikoilla vedin masun täyteen roskaruokaa ja voin sanoa että oli julmetun tukalat oltavat sen jälkeen: vatsa täynnä huonosti sulavaa ruokaa ja vauva potkii kun hullu.. Ei ollu kivaa.. Toi on ihan hieno periaate ettei lasta siihen roskaruokaan opeteta! Aina se puhdas kotiruoka sen epämääräsen pikaruoan voittaa :)

Saako muuten udella että mihin ootte menossa synnyttämään ja onko toiveissa luomusynnytys vai kivunlievitys? alatiesynnytys vai sektio? Ite menen Kätilöopistolle ja toiveissa ainakin tällä hetkellä synnytys alateitse, mutta vaatii vähän vielä työtä, kun oli tuo esikoisen synnytys sen verta traumaattinen kokemus että pitää vielä päästä kätilöiden kanssa puhumaan siitä että miksi siinä synnytyksessä meni käytännöllisesti katsoen kaikki pieleen...  Sitten sitä vasta toden teolla uskaltaa lähteä uudestaan alateitse synnyttämään kun tietää että asiat tehdään vähän eri tavalla kuin viimeeksi, jolloin esim. epiduraali ei toiminut yms. mukavaa..

Tulipahan taas tarina! Vaan kertokaapa jatkossakin kuulumisia ja varsinkin uutisia sitten sieltä ultrasta :)
 
Eilen tuli puoliväli mulla vastaan ja oon ihan ihmeissäni, että miten tää aika on näin kiitänyt. Rakenneultrakin on meillä jo kahden päivän päästä!!! :-D Sitä mietiskelin, että pitäiskö tehdä noille rakenneultrille ihan oma tilansa tonne palstalle, johon voitais sitten kertoilla mahdollisesti tulevan vauvan sukupuolta jne.?

Zaana, onpas miehesi veljellä tosiaan tilanne... :-/ ei voi muuta toivoa, kuin että kaikki kääntyisi siellä päin loppujen lopuksi hyvin. :-)

SiD87, mulla on kanssa tukalat oltavat... :-/ ja ärsyttää, kun kaikki vaan toitottaa, että ei saa valittaa kun kerrankin on lämmin! Hitsiäkö sillä on väliä, jos kerta ahdistaa... mulla alkaa tää mahakin jo olla aika kookas ja sitten on tuo esikoinen, joka on kuin elohopea, niin ei enää tarttis tähän päälle tällasta helletta. :-o noo, onneks ens viikolla pitäis hiukan lämpätilojen laskea.  :-) Niin ja itse olen menossa Kotkaan synnyttämään ja alatiesynnytys on kyllä toiveissa, vaikka mullakin tuo esikoisen synnytys vielä kummittelee mielessä... Oon jopa nähnyt pariin otteeseen uniakin, joissa synnytän ja toisinaan kaikki sujuu ihan hyvin, toisinaan taas ei. :-/ Täytyy itsekin miettiä tuota kätilöiden kanssa keskustelemista, jos alkaa pahasti mieltä painamaan ettei sitten tarvitse synnytyssalissa saada jotain paniikkikohtausta... ;-) Ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset tänne kiitoooos! :-D
 
SiD87, mäkään en ole kovien helteiden ystävä... semmonen 20 astetta riittäs ihan hyvin. Tänä aamuna olikin ihana herätä kun ikkunat oli auki ja sieltä tuli oikeesti virkistävä tuulahdus! Täällä on vaan 15 astetta lämmintä nyt, ihanaa... kyllä noita hellepäiviä oli mulle jo ihan tarpeeksi, eikä tarvis uusia tänä kesänä tullakaan jos multa kysytään.

Se miehen veljen tyttöystävä mäkättää kyllä aivan turhasta. Seuraa koko ajan mitä tämä miehen veli tekee ja kommentoi, "etkö sinä nyt tuota osaa" jne... mua ahdistais hirveesti tommonen jatkuva kyttäys ja kommentointi. Sen tytön vanhemmat on eronnu joku aika sitten, ja kovasti epäilen että siellä sen kotonakin tällasta harrastettiin. Tuskin se ilman mitään mallia alkais tolla lailla käyttäytyä vieläpä tuoreessa suhteessa? Kuulinpa sitten muitakin vauvauutisia... miehen kaveri ja sen vaimo oottaa kans vauvaa, tosin ne on vielä ihan alussa. Ja yks toinenkin miehen kaveri, jonka kans nyt ei oo hirveesti tekemisissä ollu, oottaa vaimoineen vauvaa. Että semmosta vauvabuumia On kyllä ihan kiva tietää että noita vauvoja on tulossa, sillä viimeks kun ootin vauvaa 8v sitten niin tutut oli kaikki opiskelemassa, töissä jne, enkä ees tienny ketään joka ois harkinnu vauvan saamista, saati sitten että ois ollu raskaana. Nyt vissiin alan olla sitä ikäluokkaa, jossa nykyään niitä vauvoja jo aletaan saamaan (27v).

Tosta synnytyksen suunnittelusta... haluaisin NIIIIIN kovasti sektion. En tiedä mitä ekassa synnytyksessä aikoinaan meni pieleen, mutta se ponnistuskipu oli jotain aivan tajutonta kun paikat repes... en tiedä oisko johtunu vauvan koosta (3835g) vai mun anatomiasta vai mistä, enkä tiedä oisko sen kivunlievityksen pitäny vaikuttaa jotenkin paremmin... sain epiduraalipuudutuksen, mutta vasta kun ne tajus että olin 8cm auki. Se vaikutti hetken ihan hyvin, mutta lopulta laitettiin oksitosiinitippa ja sitten se ponnistusvaihe (kesti yli tunnin) oli hirveetä tuskaa ja huutoa. Ei siinä paljon auttanu lukemiset siitä, että "synnytys on voimaannuttava kokemus" ja että se "kipu on eteenpäin vievää kipua"... kai se sitten jollain voi olla, mutta mulla se oli lamaannuttavaa. Siksipä oon jo puhunu neuvolassa pelkopolille menosta, ja sanovat että kannattaa. Toivottavasti ens kerralla laittavat sen lähetteen.

Vannoin sen jälkeen, etten enää koskaan synnyttäisi, mutta asiat menikin sitten eri lailla kuin itse ajattelin. Silloisesta miehestä erosin kun tyttö oli puolitoistavuotias, ja vuosi sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Hän halusi niin kovasti edes yhden lapsen, että muutaman vuoden mietinnän jälkeen päätettiin sitten yrittää ja tässä sitä nyt ollaan... itsekin kallistuin siihen suuntaan, että olisi mukava saada hänen kanssaan yhteinen lapsi. Mikään muu ei tässä nyt mietitytä eikä pelota kuin nimenomaan tuo synnytys... tulipas nyt juttua. Monesti sitä vaan haluais sysätä ton synnytyksen kokonaan pois mielestä, ja sit kun sitä alkaa ajattelemaan, niin kaikki asiat vaan vyöryy mieleen.

Toivottavasti kaikilla meillä menisi tulevat synnytykset hyvin eikä kellekään jäisi mitään pahoja traumoja.
 
Synnytyksestä: Mun eka synnytys oli toisaalta ihan ok ja toisaalta siitä jäi ahistuksia mieleen. Mun silloinen mies ei oikeen osannut auttaa ja tukea synnytyksessä, mun lääkäri oli ihan kauhea ja mun toive synnytysjakkaralla synnyttämisestä dissattiin siinä vaiheessa kun laitettiin epiduraali. Eivät siis kertoneet että epiduraalin jälkeen en voi muuta kuin maata paikallani...

Esikoinen oli isohko syntyessään, 53 cm ja 4430 g. Koko ei silti ollut ongelma vaan synnytys meni siltä osin ohan ok. Napanuora, joka oli yli metrin mittainen, oli kyllä neidin ympärillä niin totaalisesti solmussa että sitä jouduttiin välillä vähän hölläämään ettei neiti vallan kuristu. Kokonaisaika esikoisen syntymälle oli vähän päälle 14 tuntia, josta ponnistusvaihetta noin 20 minuuttia. Epiduraalin jälkeen supistukset loppui kuin seinään ja piti laittaa sitten tippa että supistukset taas alkaa...

Tulevalta synnytykseltä odotan parempaa onnistumista, toivon alatiesynnytystä, mahdollisesti jos sais vedessä lillua avautumisvaiheen niin olis kiva. Joku luonnollinen alaspäin suuntautuva synnytysasento olis kiva myös, mutta jos pitää taas epiduraali laittaa niin sit se menee siihen sängyssä makaamiseen varmaan taas. Mutta epiduraali vasta sitten kun on ihan pakko...
 
Zaana, kivasti teillä tulossa lähipiiriinkin sitten vauvoja. :-) on se mukavaa, jos voi jonkun ihmisen kanssa jakaa kokemuksia ja varsinkin, kun ollaan samassa elämäntilanteessa, niin toisen juttuihin on helppo samaistua... :-) Toivottavasti saat nopeasti lähetteen sinne pelkopolille, että pääsisit puhumaan mieltä askarruttavista asioista koskien synnytystä jne. Voihan se olla, että sullakin vielä mieli tässä matkan varrella muuttuu ja haluat sittenkin koettaa alatiesynnytystä? :-)

Narsku78, sullakin ollut aikamoinen synnytys! :-/ mullakaan ei tosiaan kaikki mennyt niin kuin olin ajatellut, mut siitä lisää tuolla synnytyskertomukset- puolella... :-) Niin, kun mun piti tulla sulle kommentoimaan, että aika outoa tuo, että et ole saanut enää epiduraalin jälkeen liikkua... :-o  Minäkin epiduraalin sain ja jonkin aikaa ponnistettuani kätilö ehdotti siirtymistä synnytysjakkaralle. Ei mua ainakaan millään tavalla estelty liikkumasta... tiedä sitten onko tuokin taas jokin paikkakuntakohtainen asia. :-/ Mut toivotaan tosiaan, että kaikilla meillä menee synnytykset hyvin ilman sen suurempia kommelluksia! :-)
 
Mulle on tänään iskeny ihan epäitoivoinen olo. Jotenki heti herättyä oli sellanen olo ettei tuolla mahassa ole mitään eloa. En tiiä mistä se iski. Onko muilla ollu tällästä? Tuli jo suoraan sellanen olo et "täytyy valmistautua kun ultrassa kerrotaan ettei mitään elämää enään ole".?!?!?!?!? Ihan uusi olo mulle!!
 
Kello on kohta puoli viisi, eikä unesta ole tietoakaan. Mitähän pirua tämä nyt on - -' En tykkää ollenkaan. Tosi nautinnollista katsoa vierestä kun mies ja kissa tuhisee kilpaa ja itse vaan pyörii sängyssä. Sain sentään käytettyä unettomuuteni hyödyksi. Tein vaaville pienen pienet villasukat, pipon ja tumput.
 
Jon, mäkin valvoskelin melkein koko viime yön ja hätäännyin pikkuisen, ku tajusin etten ollut tuntenut vaavin liikkeitä oikeastaan koko päivänä eikä silloin yölläkään tuntunut juuri mitään... :-/ mutta saatoin panikoida vaan juuri tuota rakenneultraa, joka siis oli tänään... onneksi siellä tuntemukset osoittautuivat turhiksi, niin oli kova meno masussa. :-D Mutta siis uskoisin, että jokaisella meillä saattaa aina välillä olla sellasia olotiloja, että alkaa epäillä onko pikkuisella kaikki hyvin. Kuulunee kait siihen äidiksi kasvamiseen eikä huolehtiminen siitä vauvan synnyttyä laannu vaan itselläni ainakin vaan lisääntyy... ;-)

Meriy, tosiaan mäkin viime yönä valvoskelin ja oikeastaan koko raskauden aikana mun unet on ollu jotenkin tosi helposti häiriintyviä... :-( mua kyllä valvottaa toi esikoinenkin aika ajoin vielä ja sitten jään odottamaan, että koska on seuraava herätys (en ymmärrä!). :-) Viime raskaudessa ihan loppuvaiheessa tuntu etten enää edes nukkunut yöllä, kun vauva alko jo totuttamaat "omaan" rytmiinsä ja sitten piti jatkuvasti juosta pissillä. :-/
 
Marraskuiset odottajat -listan aiheuttaman tunnekohun purkua. En suosittele kenekään luettavaksi!!!


Voi että mua ärsyttää tällä hetkellä kaikki turhasta nurisijat. Siis voi jee, jossei tietoja ole päivitetty muutaman päivän sisään, niin tullaan sitten nurisemaan loukkaantuneina, miten heitä selvästi syrjitään. Mitäs pirua nyt vasta niitä tietojaan ilmottelee, onhan tässä ollut raskaus kaikilla tiedossa jo vaikka kuinka kauan. Tiedän, ettei asia edes koske minua, mutta ärsyttää Minnuskan puolesta aivan tajuttomasti. Siis voi söknhaeklnhaeobhAÖEBTKHaetnH.

Kiitos, anteeksi ja heihei.
 
Meriy ymmärrän! Ja sinne kun jokainen pystyy itsensä lisäämään jos näin tahtoo! Ei tällä palstalla taida pomoja olla
 
Hihiiii! Arvatkaas mitä mammat! Täällä olis töitä vielä kaksi tuntia ja sitten alkaa LOMA! Oon odottanu tätä niiin pitkään. Ja just nyt tuolla tuo veijari potkii. Oon huomanna et usein kun käyn istumaan rupee tuntumaan sellanen jyske et annahan vähän tilaa sieltä! :D
 
Jon, mulla on myös ollu noita fiiliksiä, ettei sikiö varmastikaan ole enää hengissä, eihän kaikki kertakaikkiaan voi mennä hyvin mun raskauden osalta! Varmasti jokaisella tulee näitä hetkiä, mutta mulla oli ihan kunnon ahdistusta, itkua ja raivoa, että "miten mulle voi aina käydä näin" vaikkei mikään siis ollut pielessä. Ehkä jokin korkeampi voima sitten päätti, että saan ruveta tuntemaan liikkeitä "normaalia" aiemmin, jotta selviän tästä raskausajasta henkisesti. Koska tuollaisia tuntemuksia en olis paljoa kauemmin kestänyt, kun vaan ahdisti koko ajan.
Hyvää lomaa sulle!!

Meilläkin nyt sitten rakenneultra varattu. Vasta 13.7, siihenhän on melkein kuukausi vielä! Viikkoja tuolloin 21+3, eli ihan loppuaikaan menee (Turussa rakenneultra viikoilla 19-21) kun toivoin että pääsisin heti 19+1 :D Toivottavasti nää neljä viikkoa menis nyt nopeaan!

SiD87, TYKS on synnytyspaikka. Suunnitelmissa olis, että jaksaisin olla kotona kunnes oon 8cm auki, sitten sairaalaan vaan ponnistamaan ilman kivunlievityksiä. Naureskelen suunnitelmilleni itsekin, tiedänhän ettei tuo tule onnistumaan.. Mut aina on hyvä olla tavoitteita ;) Haluaisin kuitenkin, että synnytys olisi kunnolla lähtenyt käyntiin kun synnärille lähden, että pääsisin synnytyssaliin samantien, eikä tarvitsis enää kotiin lähteä. En sitten tiedä tuleeko tuokaan onnistumaan, mutta toiveissa olisi. Riippuu siitä kuinka kauan uskallan olla kotona.. Luomuna kuitenkin olisi tarkoitus synnyttää.

Siivoilla pitäs. Tänään viimeinen vapaapäivä ennen juhannusta, eli pitäs saada kunnolla siivottua tänään. Anoppi aina nauraa mulle, kun olen niin pedantti. Kämpän pitää olla tiptop jatkuvasti, ja niin minä haluan sen olevan! Siivoaisi itse joskus, huomaisi ehkä että siistissä kämpässä on paljon mukavampi olla. Asuttiin siellä vajaa viikko tossa jokin aikaa sitten koiravahtina, ja tein sitten suursiivouksen siellä ollessa. Kun oksettaa se niiden paskaisuus. Ei ollut huomaavinaankaan. Sen kyllä huomas että poikansa oli matot pessyt, mutta se että kuurasin niiden kylppärin lattiasta kattoon jotenkin muka jäi huomaamatta.. Ollaan siis tosi hyvissä väleissä anopin kanssa, ja pidän siitä todella paljon. Mutta tuo ainainen kettuilu mun pikkutarkkuudesta kyllä ärsyttää. Sille tulee kai mieleen sen sisko, ja taitaa olla meille molemmille vähän kateellinen kun itse on niin laiska. Kyllä se imuroi ja lattioita pesee usein, mutta ehkä pölyjäkin vois edes joskus pyyhkiä ja vessanpöntön pestä.
Kiitos kaunis kun pääsin avautumaan! :D
 
Onni-Ilona: Minua kuvottaa myös se miten toiset kykenee elämään paskan keskellä, en nyt väitä, että olisin itse jatkuvasti siivoamassa mutta kuitenkin. Vessan siisteydestä olen todella tarkka niin kotona kuin muuallakin. Kotona kuuraan vessan muutaman kerran viikossa ja pidän muutenkin huolta, ettei se näytä miltään sikolätiltä. Kavereiden luona käyn poikkeuksetta aina tarkistamassa vessan ensimmäisenä, jos on likainen en käytä sitä ellei ole aivan pakko ja silloinkin salaa siivoan pöntön. Toisten korvaan saattaa kuulostaa jo hieman sairaalta touhulta, mutta en vain voi sietää vessoja jotka on kyllästetty urealla ja sonnalla. Ei luulisi paljoa vaivaa vaativan, että vähän näyttää vessaharjaa, jos jää jälkiä posliiniin ja putsaa pöntön muutenkin.
 
Mä kyllä tykkään kans että on siistiä, tosin en oo sellanen että kaiken pitäs olla jatkuvasti tip top mutta yleinen siisteys on tärkeetä. Siitä puheen ollen, tänään pitäs jaksaa vielä imuroidakin... lähinnä tuo tytön huone vaatii nyt siivoamista, kun hän ei mikään siivousintoilija ole, tosin kukapa 7-vuotias olisi 

Tänään repästiin miehen kanssa! Nähtiin paikallisen lastentarvikeliikkeen mainos, jossa oli valkoinen pinnasänky, 60X120cm, tarjouksessa 89€ (en nyt muista alkuperästä hintaa) ja säädettävä keinusitteri 19€ (norm. 49.90). Piti sitten käydä ostamassa ne ja mukaan tarttu myös pinnasängyn patja, allergiatestattu, pölyäkeräämätön ja ilmeisesti vettähylkivä (myyjä selitti ettei ime kosteutta sisään) 39€ (norm. 59.90€). Tuntuu nyt yhtäkkiä niin hurjalta kun on noita isompia vauvan tarvikkeitakin jo hankittu... se tekee tästä odotuksesta jotenkin vielä todellisemman. Oon puhunu miehelle että en haluais enää viimesinä raskauskuukausina kierrellä noita liikkeitä (liikkuminen ainakin viimeksi oli aika vaivaista silloin ja koko ajan pissatti), eli ois ihan kiva että kaikki hankittais ajoissa. Ja kun noin hyvät tarjouksetkin oli eteen niin siksi piti nyt sitten ihan kunnolla repästä emoticon
 
Tänään on hyvä päivä, mikä on tosi mukavaa eilisiltaisen autoreissun jälkeen, kun meinasi autoon tulla oksennus useaan kertaan. Ihan sairasta ettei koe olevansa nälkäinen ja sitten alkaa tollalailla oksettamaan. Kotiin päästyäni melkein ryömin keksipaketille, että sain edes jotain masuuni siihen hätään. Olo oli kaksi kertaa niin hirveä, kuin alkuraskauden pahoinvoinnin aikaan, hyhhyh. Tuli selävksi, ettei puolikas ruispala ja muutama peruna soijarouhekastikkeen kanssa ole selvästikään tarpeeksi. Keksien jälkeen söin ison kulhon muroja ja puolikkaan ruispalan.

Tänään ollaan tehty pitsaa 8 pellillistä. Tiedän, että kuulostaa aivan tajuttomalta määrältä, mutta suurin osa menee pakastimeen, eikä tarkoitus olekaan hotkia kaikkea kerralla :D Seuraavan kerran kun tekee taas mieli pitsaa voi ottaa sitä pakastimesta. Itselleni tein 4 ananastonnikala-pitsaa ja mieheni teki 4 kinkkuherkkusieni-pitsaa.
 
Terveisiä kätilöopistolta rakenneultrasta! Eilen käytiin ja vaikka mulla kuinka vahvasti oli tyttö-olo niin toinen poikahan sieltä on tähän perheeseen tulossa :D eikä kyllä jää ainakaan isoveljelleen vauhdissa kakkoseksi, niin kova meno oli masussa päällä!

Nyt vaan tekemään lastenhuoneesta sitä autorataa josta ei nyt tarvitsekaan lohkaista sitä puolikasta pienelle prinsessalle! Ja sitten taas se armoton kädenvääntö miehen kanssa niistä poikien nimistä, vaan eiköhän me jotain keksitä (pakkohan se on jos ei välttämättä halua että pojasta Kyösti Tellervo yms. tulee). Mutta kyllä ollaan todella onnellisia! Se että mulla oli tyttö-olo ei tarkota sitä että olisin tyttöä toivonut yhtään sen enempää kuin poikaakaan ja onhan tämä nyt helpompaa silläkin tavalla että kaikki esikon vaatteet ja tavarat käy sitten tokallekin ja onhan niillä vanhemmiten varmaan enemmän yhteistä tekemistä ja kiinnostuksen kohteita kuin olisi ollut tytöllä ja pojalla. Ja juurikin tuo lastenhuoneen laittaminen on nyt helpompaa :)

Että näin meillä, pikkuveljeä odotellessa :)
 
SiD87, Onnea täältä myös! Ja meille taas on näillä näkymin tulossa toinen tyttö... mulla oli poikaolo, muka! Ja niin oli olevinaan myös ekan kohdalla... Että oon kyllä TOSI hyvä arvailemaan... me oltiin pojalle jo mietitty nimi valmiiksi mutta nyt pitäs sit keksiä joku kiva tytönnimi. Onhan toi totta että lapsi voi sitten käyttää esikoisen vanhoja vaatteita, leluja jne. Kyllähän siinä jo säästää rahaakin. Toisaalta sitä kuitenki aattelee, että ois se oluu kiva kokea millasta ois olla pojan äiti. No, kaikkea ei voi tietenkään saada ja nyt pitää olla ilonen tästä uudesta tulokkaasta, joka on todennäköisesti pieni prinsessa. 
 
Takaisin
Top