Joo kai se pitäis olla hirmusen tyytyväinen kun nyt ei enää pahoinvoinnit vaivaa eikä masu oo vielä niin iso että hirveästi elämää haittais, mutta mua kiusaa nää helteet! Meilläkin täällä itäisessä Helsingissä on tällä hetkellä partsin lämpötila varjossa +27 astetta! Ei tekis todella yhtään mieli mennä ulos, mutta harmi se on lasta pitää sisälläkään tälläsellä ilmalla.. Meidän pihalla onneks on tuo hiekkalaatikko melko hyvin varjossa niin jos edes siihen sitten eväiden kanssa...
Laskin tässä juuri että siihen ultraan on aikaa vähän yli kolme viikkoa vielä!! Kertokaa miten on mahdollista että tuntuu siltä että raskausviikkoja kertyy ihan hirveetä vauhtia, mutta tuntuu että se rakenneultra on aina vaan yhtä kaukana? Tuntuu siltä että tällä menolla rakenneultra osuu mulla raskausviikolle 58 :D niin kaukaselta se tuntuu..
Zaana, kuulostaa melko pahaenteiseltä tuo miehes veljen tilanne.. Vaikka ihmiset kuinka kasvaa raskauden ja vanhemmuuden myötä niin mäkätys harvoin paranee.. Sanooko tyttö edes mistään oikeesta asiasta vai nalkuttaako kaikesta ihan vaan tavan vuoks? Toivotaan ihan lapsen takia että heillä kaikki menee hyvin ja ovat onnellisia yhdessä. Ties miten ihana perhe-elämä heille vielä vauvan myötä kehkeytyy ja ehkä tuore äitikin keksii muuta tekemistä kun vauva on maailmassa. Lapsen saamisella kun on kumma tapa saada asiat oikeisiin perspektiiveihin :)
Meriy, huh-huh, oot aika sissi kun oot ylipäätään pystyny mäkissä syömään! Kyllä mäkin normaalisti pystyn pikaruokaa syömään mutta "jostain kumman syystä" raskauden aikana on niin turvonnu olo muutenkin etten pysty edes kuvittelemaan että söisin mitään niin raskasta ja rasvasta.. Edellisessä raskaudessa tein sen virheen kerran että ihan vikoilla viikoilla vedin masun täyteen roskaruokaa ja voin sanoa että oli julmetun tukalat oltavat sen jälkeen: vatsa täynnä huonosti sulavaa ruokaa ja vauva potkii kun hullu.. Ei ollu kivaa.. Toi on ihan hieno periaate ettei lasta siihen roskaruokaan opeteta! Aina se puhdas kotiruoka sen epämääräsen pikaruoan voittaa :)
Saako muuten udella että mihin ootte menossa synnyttämään ja onko toiveissa luomusynnytys vai kivunlievitys? alatiesynnytys vai sektio? Ite menen Kätilöopistolle ja toiveissa ainakin tällä hetkellä synnytys alateitse, mutta vaatii vähän vielä työtä, kun oli tuo esikoisen synnytys sen verta traumaattinen kokemus että pitää vielä päästä kätilöiden kanssa puhumaan siitä että miksi siinä synnytyksessä meni käytännöllisesti katsoen kaikki pieleen... Sitten sitä vasta toden teolla uskaltaa lähteä uudestaan alateitse synnyttämään kun tietää että asiat tehdään vähän eri tavalla kuin viimeeksi, jolloin esim. epiduraali ei toiminut yms. mukavaa..
Tulipahan taas tarina! Vaan kertokaapa jatkossakin kuulumisia ja varsinkin uutisia sitten sieltä ultrasta :)
Laskin tässä juuri että siihen ultraan on aikaa vähän yli kolme viikkoa vielä!! Kertokaa miten on mahdollista että tuntuu siltä että raskausviikkoja kertyy ihan hirveetä vauhtia, mutta tuntuu että se rakenneultra on aina vaan yhtä kaukana? Tuntuu siltä että tällä menolla rakenneultra osuu mulla raskausviikolle 58 :D niin kaukaselta se tuntuu..
Zaana, kuulostaa melko pahaenteiseltä tuo miehes veljen tilanne.. Vaikka ihmiset kuinka kasvaa raskauden ja vanhemmuuden myötä niin mäkätys harvoin paranee.. Sanooko tyttö edes mistään oikeesta asiasta vai nalkuttaako kaikesta ihan vaan tavan vuoks? Toivotaan ihan lapsen takia että heillä kaikki menee hyvin ja ovat onnellisia yhdessä. Ties miten ihana perhe-elämä heille vielä vauvan myötä kehkeytyy ja ehkä tuore äitikin keksii muuta tekemistä kun vauva on maailmassa. Lapsen saamisella kun on kumma tapa saada asiat oikeisiin perspektiiveihin :)
Meriy, huh-huh, oot aika sissi kun oot ylipäätään pystyny mäkissä syömään! Kyllä mäkin normaalisti pystyn pikaruokaa syömään mutta "jostain kumman syystä" raskauden aikana on niin turvonnu olo muutenkin etten pysty edes kuvittelemaan että söisin mitään niin raskasta ja rasvasta.. Edellisessä raskaudessa tein sen virheen kerran että ihan vikoilla viikoilla vedin masun täyteen roskaruokaa ja voin sanoa että oli julmetun tukalat oltavat sen jälkeen: vatsa täynnä huonosti sulavaa ruokaa ja vauva potkii kun hullu.. Ei ollu kivaa.. Toi on ihan hieno periaate ettei lasta siihen roskaruokaan opeteta! Aina se puhdas kotiruoka sen epämääräsen pikaruoan voittaa :)
Saako muuten udella että mihin ootte menossa synnyttämään ja onko toiveissa luomusynnytys vai kivunlievitys? alatiesynnytys vai sektio? Ite menen Kätilöopistolle ja toiveissa ainakin tällä hetkellä synnytys alateitse, mutta vaatii vähän vielä työtä, kun oli tuo esikoisen synnytys sen verta traumaattinen kokemus että pitää vielä päästä kätilöiden kanssa puhumaan siitä että miksi siinä synnytyksessä meni käytännöllisesti katsoen kaikki pieleen... Sitten sitä vasta toden teolla uskaltaa lähteä uudestaan alateitse synnyttämään kun tietää että asiat tehdään vähän eri tavalla kuin viimeeksi, jolloin esim. epiduraali ei toiminut yms. mukavaa..
Tulipahan taas tarina! Vaan kertokaapa jatkossakin kuulumisia ja varsinkin uutisia sitten sieltä ultrasta :)
