Voi kuinka tässä olis murheita, yövalvomisten ja vatsatautien sekä flunssien ja tulehdusten kera. Mutta, ne tuntuu niin paljon pienemmältä murheelta, kun keskittyy kaikkeen hyvään mitä ympärilläni näen. Lunta, niin paljon lunta ettei olekaan taidettu moista näillä main nähdä moneen vuoteen. Ihana nähdä lasten riemu ja innostus! Miten he viihtyvätkään ulkona telmimässä tunnista toiseen. Neiti taaperoinen, ihana hymyhuuli höpöttäjä, tuo hurjasti iloa päiviimme hyväntuulisuudellaan. Kolmevuotias isoveli, toinen päivän paiste, sisarusten lohduttaja.. Ah, rakastan! Isoveli viisivuotias, rauhallinen järjenääni. Kärsivällisyyden huippu. Ihana, ihana niin. Isosisko esikoinen, reipas ekaluokkalainen, tietää mitä tahtoo ja sinnikkyydellään saavuttaa tavoitteensa. Lapsikatraan johtaja. Tehokas äidin apulainen. Kultakimpale. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä perheen isä, harkitsevainen, ajattelevainen ja kärsivällinen työmyyrä, joka tiukan paikan tullen rientää vaikka kesken työpäivän perheen avuksi ja tueksi. <3 Kaikki on siis varsin hyvin, pienistä arjen vastuksista huolimatta.