Mitä kirjoja/ohjelmia haluat esitellä lapsellesi?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Haluatko lukea tai katsoa lapsesi kanssa jotain kirjaa/ohjelmaa, josta on kenties omasta lapsuudesta hyviä muistoja? Tai onko jokin uudempi sellainen, mitä haluat lapsellesi tarjota? Ja jos olet näitä tarjonnut, miten lapset otti ne vastaan?

Itse olen yrittänyt näyttää lapsille vanhoja kunnon muumipiirrettyjä. No, on niitä vähän katsottu, mutta jostain syystä uudet ohjelmat kiinnostaa enemmän. Olipa kerran -sarjoista (Olipa kerran elämä, ihminen jne.) sentään on kumpikin innostunut. Muistelen myös lämmöllä Disneyn elokuvia, mutta eihän niitä suurinta osaa herkille pienille voi näyttää. 🫣 Leijonakuningas, Dumbo, Kaunotar ja hirviö, Ariel... Kaikki liian jänniä meidän 5 vuotiaalle. (Ja taitaa ikäsuosituskin olla +7. Miten itse muistelen katsoneeni niitä paljon pienempänä...) Joulunostalgisoinneista lapset nieli Joulupukki ja noitarummun, mutta Lumiukko on yhden mielestä jännä ja toisen mielestä tylsä.

Kirjojen kanssa on ollut parempi menestys. Miina ja Manu sekä Pupu Tupuna on molemmille uponnut pienenä. Ja Harry Pottereita esikoinen alkoi lukea ihan oma-aloitteisesti, kun koulukaveritkin. Uudemmista olen lapsille "tuputtanut" Fanni tunnetaitokirjoja ja nekin on ollut tykättyjä. 😊
 
Itse haluaisin lukea useita kirjoja lapsen kanssa, mutta ei olla kielellisesti vielä niin edistytty että se vielä sujuisi... Ekana listalla olisi Nalle Kallen kultainen iltasatukirja.
 
Mauri Kunnaksen tuotanto, erityisesti koiramäki ja herra hakkarainen on lapsille upotettu äidin johdosta 🤣❤️

Harry Potterit oon luetuttanut esikoisella korona-aikaan kun oli kotikoulua. Ehkä muutkin vielä innostuvat niistä kasvaessaan.

Ohjelmista ei mitään tietoista ainakaan mielestäni, elokuvista isommat lapset on katsoneet klassikoista Marveleita, Jurassic park/worldit, star warsit.

Ja tietysti Disneyn klassikkoleffat on sellaisia mitä tietoisesta ollaan katsottu yhdessä.

Olen myös niin vanhanaikainen että olen haalinut omat lempiklassikkoleffat dvd:llä, koska en luota suoratoistopalveluiden pysyvyyteen.
 
Ootan, että Miina ja Manu -kirjoja pääsee lukemaan lapselle. Ne oli omia suosikkeja pienenä ja vanhemmillani säilössä niitä vino pino. Hetki vaan menee, ennen kuin lapsi jaksaa keskittyä niin kauan, että pääsis ensimmäistä sivua pidemmälle noissa kunnon satukirjoissa. Enemmän kiinnostaa kirjojen syöminen kuin lukeminen tällä hetkellä.
 
Miina ja Manu on täällä suosiossa. Kaksi vanhinta lasta ovat niistä tykänneet, odotan vielä nuorimman kasvavan. Pupu Tupuna myös. Molemmista löytyy jopa oman lapsuuteni aikaisia painoksia hyllystä. Toki ovat jo sen näköisiäkin, että niitä on käsitelty ja luettu pienten ihmisten toimesta.
Otto-nalle- kirjoja ei juuri mistään enää löydy, että niitä voisi lukea.
Esikoisesta ei lukijaa muuten tullut, että hän olisi vähän vanhempana lukenut esim. Tuija Lehtisen Mirkka-sarjaa, joka mulla itselläni on tallessa.

Star Wars- fani vanhimmasta lapsesta kuitenkin tuli (ehkä näin äidin myötävaikutuksella) 😄 Keskimmäiselle olen nyt lukenut joitain kyseiseen galaksiin kuuluvia lyhyitä kirjoja. Varmasti saa katsella leffatkin isompana (+sarjat).

Muuten myös komppaan edellisiä kommentoijia Disneyn klassikoiden suhteen. Esikoisen kanssa katsottu kaikki läpi, keskimmäinen on nyt alkanut kiinnostumaan vähän pitemmistä leffoista. (Autot- elokuvasta aloitettiin automiehen kanssa.) Pikkuhiljaa. En mäkään kyllä niitä "hurjimpia" heti ole hänelle näyttämässä, vaikka itse olen ne suht pienenä lapsena nähnyt ekan kerran.

Sarjoista ainakin Alfred J. Kwak ja Olipa kerran elämä. Miehellä on kaikki vanhat Muumit ja Vili Vilperit tallessa.
 
Mun lapset ei oo innostuneet niistä ohjelmista, joita olen yrittänyt tuputtaa. Niistä jotka itselle oli lapsena niin tärkeitä♡ Jotenkin ne on vaa tylsiä näille?
 
Sen verran ohi aiheen, mut kuitenkin liittyen, mä pelasin eilen ekaa kertaa esikoisen kanssa Sims 4 ja Cities Skylinesia, joissa rakenneltiin taloa ja kaupunkia. Tai siis minä klikkailin hiirellä ja lapsi kertoi mitä halusi meidän tekevän. Mun lapsuudessa Simcity ja Simsin edeltävät versiot olivat todella tärkeitä mulle, sieltä oon oppinu kaiken budjetin ja elämän hallinnasta 🤣🤣 lapsi oli kyllä ihan tohkeissaan, kun muutenkin tykkää rakentelujutuista ihan fyysisestikin.

Star wars, Jurassic Park, Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterit on kyllä listalla kun ikää tulee. Nyt jo 5 vuotiaat intoilee päiväkodissa harry potterista niin se on tarttunut tohon pienempäänkin 😅 Pokemon omi myös elämää suurempi juttu niin ehkä niitä sarjojen tai pelien muodossa myös.
 
Minä vasta odotan esikoista, mutta just oli puolison kanssa puhetta, että Puppe-kirjoja täytyy meille hankkia jos tämä lapsi vaan pysyy matkassa. Muiden mainitsemat Miina & Manu ja Pupu Tupuna oli myös omassa lapsuudessa lemppareita, niitä kanssa! Ja Pikku Prinssin aion myös koittaa lapselle lukea.

Lukuharrastus on itselleni ollut lapsesta asti rakas ja kovasti toivon että tämän innostuksen saisin periytettyä myös lapselle. Kyllä ne kirjat antavat elämälle niin paljon ja lukutaito nyt on tärkeää muutenkin.

TV-jutuista Disneyn klassikot varmaan tosiaan ainakin sitten kun ovat soveltuvia. Odottelen myös josko oman naperon kanssa pääsisi videopelailemaankin jossain tulevaisuudessa, esim. Mario-pelejä. Toki silleen, että lapsen ruutuaika pysyisi kuitenkin maltillisena.
 
Taapero tykkää kirjoista paljon. En itse tunne niin vahvaa tunnetta tiettyjä kirjoja kohtaan vaan lainailen kirjastosta usein johonkin vaiheeseen liittyen, esim pottailuun tai harmitukseen. Nalle Puh on ehkä ainut lapsuudesta tärkeä hahmo johon olen lapsen tutustuttanut. Raamattu on myös sellainen, jonka toivon lapsen oppivan tuntemaan ja meillä onkin paljon kivoja, erilaisia lasten versioita joita luetaan.

En jotenkin tykkää nykylastenohjelmista, ne on niin vilkkaita ja sekavia omaan makuuni, ja rasittavia. Lapsuudesta on mielessä ainakin Kaapo ja Franklin. Mies ei malta odottaa että saa katsoa Tuuria lapsen kanssa. Taaperolla on vilkkaaseen olemuksensa nähden niin hyvä keskittyminen ja mielikuvitus, etten halua pilata sitä vielä lastenohjelmilla. Eikä ole edes oikein kiinnostunut ohjelmista. Videoita eläinpennuista olen hänelle näyttänyt YouTubesta ja sitä kyllä jaksaa ihmetellä kun ne eläimet kävelee 😂
 
En ole edes raskaana joten jos joskus lapsia tai edes lapsen saisin niin varmaan star wars ja simpsonit. Kunhan teoreettinen lapsi olisi tarpeeksi vanha. Olin outo lapsi kun en lastenohjelmista kai välittänyt?? Ainakaan ei muistu yhtään mieleen. 🤣 Muistan vaan ne joista en pitänyt kuten himpulat ja teletapit. Niitä en ainakan näyttäisi. 😂 En varmaan edes muumeja näyttäisi koska en pitänyt niistäkään. Järkyttävää tiedän. Mutta ehkä jotain lapsille sopivampia komedia elokuvia voisin näyttää.

Mutta nyt tuntuu niin kaukaiselta miettiä tämmöisiä vaikka olenkin joskus tätä ajatellutkin ja ykkösenä olisi kyllä ehdottomasti mainitut simpsonit ja star warssit. 😆
 
Mä enemmän haaveilen siitä kirjastosta käymisestä.. Jotenkin liittyi lapsuuteen, että sieltä sit roudattiin kotiin luettavaksi sarjakuvia ja Nummelan ponitalleja. Toinen mistä haaveilen, niin olis videovuokraamossa leffan valikointi joko silloin, kun alkaa lomat tai oot kipeänä. 😂 Se oli jotenkin erityistä, kun ei ollut samanlailla saatavuutta kuten nyt.

Jos olisi lapsia, niin muumikirjat ja sarjat, Harry Potterit (kirjat ja elokuvat), Pekka Töpöhäntä (kirja ja elokuva), Mikko Mallikas yms. Sarjakuvista Tenavat.
 
Mulla ei ole kyllä mitään mitä ehdottomasti haluaisin lapsille näyttää. Kyllähän jotkut kirjat ja ohjelmat on hirmu nostalgisia itselle kuten Puppe-kirjat, jouluna tonttu toljanteri ja joulupukki ja noitarumpu jne. Mutta itsellä ei ole varsinaisesti tarvetta nimenomaan saada lasta pitämään juuri näistä. Tai samaten jotkut lelut ovat tosi nostalgisia kuten sylvanian families tai my littlest petshopit, mutta lapset saavat leikkiä millä lystäävät. Ehkä lähinnä toivon että tykkäisivät lukemisesta ja kirjasto tulisi tutuksi. Huomaan myös että olen erityisen ylpeä jos lapsi osoittaa mitään taiteellista lahjakkuutta tai kiinnostusta kun mun puolen suvussa lähes kaikilla on luontaista taitoa johonkin luovaan tekemiseen. Miehen puolella ei niinkään. Meni vähän ohi aiheesta, mutta..😂 Onhan sitä itselläkin tullut pottereita tankattua nuorena, mutta enää ne ei ole niin iso juttu. Ja voin niin kuvitella lasten sitten joskus katsovan minua kulmat koholla jos yritän heitä aiheesta sivistää🤣
 
Ehdottomasti voi laajentaa keskustelua videopeleihin tai muuallekin. 😊 Ei haittaa polveilu.

Meillä on jostain teini-iästä mukanani kulkenut PS2 ja sillä pelaillaan esikoisen kanssa välillä Sonicia. Kuopuskin välillä vähän yrittää, mutta niin harvoin ettei oikein vielä osaa (joten mielenkiinto lopahtaa nopeasti).
 
Takaisin
Top