Mitä jos inhoaa olla äiti?

[..done..]

Niin..
Mitä jos inhoaa olla äiti?
Rakastan tuota lasta enemmän kun mitään, mutta taival tähän mennessä on ollut yhtä helvettiä!!!
Huutoa viimeisen 8kk aikana joka ilta-yö-aamuyö kunnes nukahtaa kun ei jaksa huutaa. Ja uskokaa pois kaikki mahdollinen on tutkittu ja testattu.
Minä en saa nukkua. Oikeastaan kun ehkä 4h/vrk.. Minä hoidan kotihommat, kaupan, lemmikit.. Minä ryven köyhyydessä.
Itsetunto on täysin nolla, olen paskin ihminen minkä tiedän.
Enkä tosiaan osaa yksin kertaisesti näköjään olla äiti...
Oma äitini ei muuta tee kun säti tapoja joilla yritän tai olen yrittänyt asioita hoitaa.. Vaikka ne on tullut lääkäreiltä, terveydenhuollon ammattilaisilta ym....

 

[LiLLY]

Voi ei. Kuulostaa kyllä tosi inhottavalta sun tilanne. Nyt tarttisit ihan ekaks unta.. Kannattaa varmaan neuvolasta pyytää apuja, jos sukulaiset tai ystävät eivät pysty auttamaan. Monissa kunnissa saa kotihoitoon apuja. Kannattaa kysellä. Toivottavasti saat pian nukuttua, silloin elämäkin alkaa näyttää kirkkaammalta.

 

[Aiarana]

Järkyttävän tökerö kommentti "Vaakulta", Älä done välitä hänestä, vierailijat voivat kirjoittaa mitä vain "suojastaan".

Tsemia done sinulle, väsyneenä ja väsähtäneenä sinun tunteesi ovat täysin ymmärrettäviä. Rakkautta löytyy vaikeasta ajasta huolimatta, mikä on erittäin tärkeää. Kannattaa ehdottomasti ottaa asia esille neuvolassa, kuten jo on mainittu. Sieltä pitäisi löytyä keinot saada esimerkiksi kotihoidonapua, että saat itse välillä nukkua ja rauhoittua. Salli itsellesi myös nämä negatiiviset tunteet, ne kuuluvat asiaan - ei aina halua kantaa vastuuta, vaikkei siitä pois pääse. Tärkeintä on hyväksyä kaikki tunteet ja lopulta keskittyä niihin positiivisiin (: Varmasti saat lisää apua neuvolasta, kun sitä pyydät.

Nyt ihanaista äitienpäivää sinulle!

 

[puskajussi]

Itse vastaavassa tilanteessa kuuntelin ensisijaisesti äitiäni. Onneksi, nimittäin jos olisin kuunnellut terkkaria ja lääkäreitä, minulla olisi nyt moniallerginen ja kipuileva lapsi. Joskus on parempi luottaa äidinvaistoonsa kuin terveydenhuoltoon. Suositukset tulee ja menee, samoin diagnoosit ja hoitomenetelmät. Kannattaa vähän kuunnella sitä äitiäkin, joka on jo nähnyt ja kokenut terveydenhuollon puoskarointia. Vaikeaahan asioiden selvittely on, kun on väsynyt, mutta "kaikkea" ei ole kokeiltu tai "kaikkea" tiedetä, jos lapsi vielä huutaa.

Kukaan ei ole täydellinen vanhempi ja jos ei ole koliikkivauvan kanssa joutunut elämään, ei sitä ymmärräkään. Lepääminen ei ole helppoa tai edes mahdollista, jos lapsi on koko ajan rauhaton. Minusta parasta on jatkaa sinnikkäästi asian selvittelyä ja omia kokeiluja, koska eniten äidin oloa helpottaa, kun lapsen olo helpottuu tai edes selviää, mikä siihen on syynä.

 

[ReginaVeritas]

Ketjusta on poistettu kommentteja ylläpidon toimesta. Muistetaan muita kunnioittava ja asiallinen kieli, silloinkin kun olemme asioista eri mieltä.

 

[..done..]

Neuvolasta sanotaan vaan että tämä on ohimenevä vaihe..
Mä vaan olen 100% varma että ton pienen ihmisen olis parempi ilman mua. Äitiä joka ei vaan vit*u jaksa tätä ainasta valvomista... Ainasta itkemistä.. Äitiä joka toivoo saavansa äitienpäivä lahjaks ikiunen... Mä en vaan yksinkertasesti jaksa..

Päivästä toiseen elämä on tätä samaa.. rämpimistä, hampaiden kiristelyä, itkun nielemistä, itkemistä.. Huonoo omatuntoo...

 

[arieliisa]

Done, olet maailman paras äiti sinun lapsellesi! Olet vaan väsynyt ja tarvitset apua.. voisko äitisi hoitaa vaikka yhden yön tai edes päivällä pari tuntia lasta että voisit levätä/nukkua? Voisin itse tarjoutua apuun jos se olisi mahdollista..?

 

[pikku muru]

Ota heti huomenna yhteyttä neuvolaan / lääkäriin ja kerro rehellisesti väsymyksestä.
Vauva voidaan ottaa sairaalaan tutkimuksiin ja nukkumaan muutamaksi päiväksi, jotta saat levätä, jos sinulla on todella tunne ettet jaksa.
Ei kenenkään tarvitse selvitä yksin, kyllä apua saa, mutta sitä tarvitsee jaksaa hakea.

 

[LiLLY]

Soita heti maanantaina neuvolaan ja sano nuo samat sanat terkalle. Sen on pakko auttaa sua tai ohjata sellaiselle taholle joka pystyy auttamaan. Itse voit myös halutessasi ottaa yhteyttä oman kunnan lastensuojeluun. Sieltä saat apua ja keinoja jaksamiseen.

 

[..done..]

Kiitos teille tsemppaavista kommenteista.. <3
"olet paras äiti lapsellesi..", mä yritän kyllä.. Mutta kai tuo neitiki alkaa jo karttaa minua..
Tänään mennään neuvolaan niin koitan ottaa asian puheeks. Se meidän neuvolatätiki vaan on niin honostoopeli ettei ota lapsenkaan vaivoja todesta saati mun.. :[

 

[Miramaria]

Kiitos teille tsemppaavista kommenteista.. <3
"olet paras äiti lapsellesi..", mä yritän kyllä.. Mutta kai tuo neitiki alkaa jo karttaa minua..
Tänään mennään neuvolaan niin koitan ottaa asian puheeks. Se meidän neuvolatätiki vaan on niin honostoopeli ettei ota lapsenkaan vaivoja todesta saati mun.. :[

Jos neuvolan henkilökunta ei osaa auttaa, niin pyydä aika depressiohoitajalle tai marssi päivystykseen ja kerro samoin sanoin, miltä tuntuu. Sulla voi hyvinkin olla synnytyksenjälkeistä masennusta tai ainakin uupumusta - ja se ei kerro mitään siitä, millainen ihminen olet saati siitä, että olisit huono äiti! Olet väsynyt. Silloin kaikki näyttää synkältä, eikä se ole sinun vikasi. Etkä todellakaan ole ainoa äiti, josta siltä tuntuu! Sinulla on oikeus apuun, pyydä sitä rohkeasti!

Kannattaa tutustua Äimän toimintaan, jos vähänkin tuntuu siltä: http://www.aima.fi/. Voimia avun hakuun!

 

[hillevi]

Voi että kun kuulosta hankalalta sinun tilanne. Nyt kannattaa kyllä koittaa ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu, minkä voit saada. Eikö äitisi voisi neuvomisen sijasta hoitaa lasta, että saisit levätä? Kertomuksistasi ei selvinnyt, voisiko lapsen isä auttaa? Kannattaa tarkastaa, tarjoaako asuinkaupunkisi perhetyötä. Esim. Tampereella on helppo saada kotiin perhetyöntekijä auttamaan. Muussa tapauksessa ilmoittautuminen sosiaalityöntekijöille voisi tuoda avun.

Tiedän kyllä tuon kun lääkäriltä ei meinaa saada apua. Meidän tapauksessa ei mitään haluttu tehdä pojan pahalle ihottumalle, joka vei meiltä kaikki yöunet ja paljastui lopulta maitoallergiksi. Samasta syystä poika oli varmaankin kärsinyt refluksista syntymästään lähtien kannattaa vaan itsenäisesti kovasti pyrkiä tutkimaan asiaa edelleen. Meillä vauva-aika tosiaan oli haastava, mutta itse selvisin siitä hankkimalla perhetyöntekijän apua ja käymällä aktiivisesti erilaisissa perhekerhoissa, joissa sai muuta ajateltavaa ja jotka rauhoitti koko tilannetta. Kovasti tsemppiä!

 

[..done..]

Neuvolassa käynti ei juurikaan parantanut olia, ehkä pikemmin pahensi. Kun lääkäri ei nähny lapsen kehitystä, ei sitä että kävelee tukee vasten. Mutt sen sijaan hän näki että tyttö varvastaa ihan liikaa, hän on liian laiha, silmä karsastaa, pinsettiote ei hallussa.... Eli vaan vikaa. Kun nielin itkua koko ajan niin ei tullu mieleenkään alkaa enää kertomaan siitä etten jaksa. Koska se olisi varmaan määränny tytön huostaan :[
Isästä ei pahemmin oo apua kun häntä ei kiinnosta, aina on jotain "tärkeempää" ettei voi olla tytön kanssa..
En mä tiiä.. Kai mäkin vaan valitan turhaan. Kun jollakulla on varmasti huonommin asiat. Niin se äitiki aina sanoo.. :[

 

[Untuva]

Done, se että maailmassa on joku jolla asiat huonommin, ei todellakaan tarkoita ettei sun huoli/murhe olisi merkittävä ja vaikea sulle. Sä olet tärkeä ja samoin sun jaksaminen

 

[Lya]

Siis mitä? Ei meidänkään silloinen kasikuinen osannut kaikkia juttuja, puhu ei vieläkään ja pienikin on.
Silti on aina kysytty äidin ( ja isänkin.) kuulumisia.

Vain silloin kun on ollut joku varahenkilö, niin on tullut kummia kommentteja.

 

[Miramaria]

Neuvolassa käynti ei juurikaan parantanut olia, ehkä pikemmin pahensi. Kun lääkäri ei nähny lapsen kehitystä, ei sitä että kävelee tukee vasten. Mutt sen sijaan hän näki että tyttö varvastaa ihan liikaa, hän on liian laiha, silmä karsastaa, pinsettiote ei hallussa.... Eli vaan vikaa. Kun nielin itkua koko ajan niin ei tullu mieleenkään alkaa enää kertomaan siitä etten jaksa. Koska se olisi varmaan määränny tytön huostaan :[
Isästä ei pahemmin oo apua kun häntä ei kiinnosta, aina on jotain "tärkeempää" ettei voi olla tytön kanssa..
En mä tiiä.. Kai mäkin vaan valitan turhaan. Kun jollakulla on varmasti huonommin asiat. Niin se äitiki aina sanoo.. :[

Et valita turhaan! Jos on paha olo, niin siitä pitääkin puhua! Ja huostaanoton pelko on aivan turha - vain hyvin vaikeassa tilanteessa aletaan miettiä lapsen huostaanottoa! Moni ei uskalla pyytää apua tuon pelon takia, vaikka pitäisi. Äidin uupumus ei missään tapauksessa ole peruste huostaanotolle.

Vaatii hirveästi voimia pyytää ja vaatia apua (tiedän sen oikein hyvin, kun sen vihreän luurin kuvan painaminenkin on taistelun takana), mutta sinä ansaitset avun (vaikka siltä ei itsestä tuntuisi). Ja lapsesi ansaitsee toimintakykyisen ja onnellisen äidin! Mitä aiemmin saat apua, sitä helpommin tilanne on korjattavissa. Ota rohkeasti yhteyttä ÄIMÄän (tässä vielä osoite: http://www.aima.fi/), jos et jaksa tai uskalla puhua lääkärin kanssa. Olen jutellut monien ihanien äimän tukiäitien kanssa, jotka ovat aiemmin painineet samojen tunteiden kanssa ja toipuneet uupumuksesta/masennuksesta. Jonkun saman kokeneen kanssa puhuminen voisi auttaa paljon. Voimia!

 

[..done..]

Se Äimän sivusto oli kyllä mielenkiintonen mutta ymmärsin että sinne pitäis liittyä että pääsis juttelemaan siellä foorumilla.. Eikä mulla ole sitä vaivasta 25€ laittaa siihen :[
Äitin kanssa riideltiin eilen kunnolla.. Se suuttui mulle kun pahotin mieleni siitä että hän taas toi esille mielipiteensä siitä kuinka en yksinkertaisesti osaa kasvattaa lastani kun en kuuntele ja noudata hänen neuvoja ym...
Kiitos kovasti teille kaikille jotka olette kuunnelleet, sympanneet, neuvoneet etiäpäin ym.. Mutta mä luulen että mun täytyy nyt vaan antaa olla... Kun en mä jaksa välittää enää mistään muusta ju siitä että tuolle tytölle saan ruoat ja maidot masuun, sil on puhtaat vaatteet ja että se nukkuis edes 4h/vrkssa... Muuhun musta ei nyt oo.

Eikä tämä oo mitään säälin hakemista.. Tää taitaa olla mun tapani myöntää itellenikin että nyt saa antaa olla...

 

[ccix]

...done..., onko sulla lähipiirissä ketään ystäviä, jotka voisivat auttaa? Tulla leikittämään päiväksi tai vaikka jopa yökylään? Ja onhan tuo kotipalvelukin olemassa., mut sen apu nyt on tunti tai pari, en siis tiedä kuinka se vastaisi tarpeeseesi.

Ja et ihmeemmin kertonut miehestäsi, lapsen isästä, mutta mitä jos vaan pistät miehen hoitovastuuseen ja otat itsellesi aikaa. Ei kai se niin tampio voi olla, ettei omasta lapsestaan välitä?

Ja mikä parasta, lapsi on jo 8 kk, kyllä se ihan varmasti kohta edes vähän helpottaa :) Paljon jaksamista!

 

[Miramaria]

Se Äimän sivusto oli kyllä mielenkiintonen mutta ymmärsin että sinne pitäis liittyä että pääsis juttelemaan siellä foorumilla.. Eikä mulla ole sitä vaivasta 25€ laittaa siihen :[
Äitin kanssa riideltiin eilen kunnolla.. Se suuttui mulle kun pahotin mieleni siitä että hän taas toi esille mielipiteensä siitä kuinka en yksinkertaisesti osaa kasvattaa lastani kun en kuuntele ja noudata hänen neuvoja ym...
Kiitos kovasti teille kaikille jotka olette kuunnelleet, sympanneet, neuvoneet etiäpäin ym.. Mutta mä luulen että mun täytyy nyt vaan antaa olla... Kun en mä jaksa välittää enää mistään muusta ju siitä että tuolle tytölle saan ruoat ja maidot masuun, sil on puhtaat vaatteet ja että se nukkuis edes 4h/vrkssa... Muuhun musta ei nyt oo.

Eikä tämä oo mitään säälin hakemista.. Tää taitaa olla mun tapani myöntää itellenikin että nyt saa antaa olla...

Foorumi näyttäisi olevan kaikille avoin. Ja soittaa kannattaa myös, tukiäidit vastaavat ja ymmärtävät. Numero on 040 746 7424 ja soittoajat löytyvät osoitteesta: http://www.aima.fi/toimintakalenteri.html. Kokeile ihmeessä! Apua ei valitettavasti saa, jos sitä ei hae.

 

[Mariel]

En nyt lukenut kuin lähinnä ensimmäisen aloitusviestin, mutta meillä oli se tilanne tytön kanssa alkuun, ettei kumpikaan meistä miehen kanssa saatu nukkua kin maks 3 h /vrk.. Tyttö huusi vain yötä päivää ja vaikka toinen piti tyttöä olohuoneessa, että toinen olisi saanut nukkua niin ei siltä huudolta voinut.. Yöt oli sitä, että valvottiin puoliksi ja nukuttiin juuri se maks 3 tuntia yössä ja vaihdettiin vuoroa.. Ajeltiin ympäriinsä kun auto oli ainoa paikka jossa tyttö nukkui.. Kun vietiin tyttö Tyksiin tutkimuksiin niin hänet otettiin sinne hoitoon pariksi vuorokaudeksi ja meidät passitettiin kotiin nukkumaan.. Se kyllä tuli erittäin tarpeeseen.. Olisiko teilläpäin sairaalassa tuo mahdollisuus? Lisäksi veljeni vaimo laittoi joskus linkin, jossa oli hoitaja/kotiapulainen jotakin kautta (ilmaiseksi?), jotta äiti saa levätä tai tehdä kotitöitä tms rauhassa.

Ensimmäisen kerran kun oltiin sairaalassa tytön kanssa niin hän oli 6 vkon ikäinen.. Sairaalasta ja neuvolasta ei apua saatu.. Mutta tuolloin ensimmäisellä kerralla eräs hoitaja sanoi, että tytöllä saattaisi olla refluksi kun oksenteli, pulautteli ja huusi.. Nyt tyttö tulee 4 kk ensi viikolla ja pari pvää ollaan käytetty lääkitystä tuohon refluksiin, joka lopulta todettiin kun oltiin pari vuorokautta lisää turhaan tyksissä, neuvolan papereissa lukee, että tytöllä koliikki vaivaa jne. ja lopulta mentiin yksityisen kautta ja saatiin lähete tutkimuksiin.. Voisiko tuon refluksin silent "versio" olla teilläkin huudon taustalla? Kun aiheesta etsin tietoa niin monen vauvan vanhemmat olivat tuskailleet huutavan lapsen kanssa vuodenkin, kunnes vasta refluksi vaiva todettu ja saatu lääkityksellä kuntoon..

Muoks; Nyt ehdin lukemaan koko ketjun niin tuo "hoitaja/kotiapulainen" taisi olla tuo perhetyöntekijä jonka joku mainitsikin. Sellaisen puoleen olisin itse kääntynyt jollei olisi ollut mahdollisuutta omaa äitiä välillä pyytää auttelemaan :)