Mitä et tiennyt ennen lapsen saamista?

hannanna

Asioista perillä oleva
Heinäkuunmammat 2015
Kesämammat 2017
Tällaisen bongasin jossain muualla ja kysäistäänpä heinäkuisilta: mitä sellaista olet oppinut, mitä et vielä ennen lapsen syntymää tiennyt?

En ennen pystynyt ymmärtämään, mitä hankalaa sen vauvan kanssa liikkumisessa muka voisi olla. Muksu kainaloon ja menoksi (lähes) mihin vaan niin kuin ennenkin, ei kotiin pidä jäädä homehtumaan! No eihän se aina ihan niin mene... lähteminen itsessään on piiiitkä operaatio, kun ensin vaihdetaan vaippaa, syödään, sitten tulikin kakat taas, puklataan jättipuklut sekä vauvan että äidin vaatteille ja mielellään myös esimerkiksi sohvalle, joka hetken epähuomiossa jäi suojaamatta, sitten tulikin nälkä taas jne... Ja tässä kohtaa ei siis ole vielä puhettakaan, että äiti olisi itse ehtinyt edes vilkaista peiliin, hyvä jos edes suht puhdas paita on päällä ja hampaat keritty joskus pestä... ehkä? Sitten pakataan kamat, joita on tajuton määrä noin pienelle, ja yritetään muistaa myös se rintakumi, jota ilman vauva ei saa ruokaa ja loppuu reissu aika lyhyeen. En nykyisin enää yhtään tykkää aikataulutetuista menoista ja joskus tulee todellakin jäätyä mieluummin kotiin vain siksi, kun ei jaksa aina sitä lähtörumbaa :)
 
En tienny et tyttövauvalle voi tulla "kuukautiset" :eek: Missään ei siitä ollu puhuttu.. Rupesinki miettimää et onks se sitte tabu?
 
Vaikka tiesin, ettei ihan pienellä vauvalla ole mitään rytmiä, en tajunnut kuinka paljon se oikeasti vaikeuttaa omien tekemisten suunnittelua. Kun et koskaan voi tietää, milloin toinen haluaa syödä, nukkua tai valvoa. Ja kestääkö se syöminen, nukkuminen tai valvominen 5 minuuttia vai 5 tuntia vai jotain siltä väliltä. Usein jää omat ruuat syömättä ja hiukset harjaamatta ja mitään kovin aikaavievää ei viitsi edes aloittaa...
 
Minä kuulin tästä vasta nyt, whot?

Johtuu kuulemma äidin suuresta hormoonimäärästä :D Vielä sairaalassa olessa vaihoin yöllä vaippaa ku huomasin verta siellä. Paniikissa soitin hoitajan paikalle joka sanoi että on ihan normaalia tyttö vauvoilla?! En missään vaiheessa raskautta ollu kuullu moisesta saakka lukenu!
Noin viikon ajan ne kesti ja sitten loppu :)
 
Ai jahas, luin mä jostain, että voi vähän verta tulla, mutta että viikon :eek: Hui!
 
Meidän tyttövauvalla ei ollut kuukautisia, mutta pari päivää valkovuotoa. Normaalia sekin. :D
 
Oho. Minäkään en oo kuullu tuommosesta. Ei meidän tytöllä sillon ollu..
 
.. Että yksi maailman luonnollisimmista asioista on niin pirun hankalaa. Eli imetys. Miten voikin oman vauvan ruokkiminen olla vaikeaa!
 
tiesin paljon mutta en tienny oikeesti mitään. nyt vasta tajuaa miks sanottu että nauti vielä ku voit nukkua. okei mahankanssa hankalaa mutta sillon oli rauhallista. nyt yks kätisee millon mitäkin ja täys yö on unelmaa vaan... mihinkää ei voi lähtee et tasan nyt mennää.. lähtemiseen menee aikaa. ja se että imetys on tosi kuumaa puuhaa, hiki tulee ja välillä hankaluuksia
 
hmm. en todellakaan tiennyt että se napatynkä on niin ällöttävä tapaus.

en tiennyt että vauva vaatii jo niin pienenä niin paljon huomiota, ei saa juuri koskaan syödä tai juoda kahvia rauhassa, vaatii hirveesti viihdyttämistä ja sylissä oloa. mulla oli jotenkin sellanen mielikuva että se makoilee jossain ja ite voi tehdä vaikka kotitöitä, no hohhhoh aika harvassa ne hetket kun saa jonkin askareen tehtyä ilman itkukeskeytystä.

en tajunnut kuinka kiinni on vauvassa kun imettää. ei pääse kertakaikkiaan mihinkään yksin, jos ei muuten ni ite ei raski jättää vauvaa vaikka meillä nyt hätävaraa pakkasessa onkin. ei ole lainkaan sellasta täysin omaa aikaa, vauva vähintään valtaa ajatukset jos ei ole fyysisesti vieressä. jatkuva valmius, sisäinen itkuhälytin värähtää pienimmästäkin inahduksesta yötä päivää. tämä on välillä ihastuttavaa, välillä vihastuttavaa.

en osannut ajatella ollenkaan realistisesti pyykin määrää..
 
En tienny että kaikki vauvat eivät viihdy vaunuissa tai syö heti tuttia innoissaan. Tai että niillä on ilmavaivoja yms. miksei niistä puhuta missään, puhutaan vaan imetyksestä, imetyksestä ja imetyksestä..
 
Minä en ollenkaan ymmärtänyt, että minun ei todellakaan tee mieli lähteä mihinkään ilman vauvaa. Tai jäädä yksin kotiin kun vauva on isän kanssa muualla. Toki joitakin tapauksia on, käyn välillä kaupassa yksin tai hierojalla, mutta esim viihteelle ei ole pienintäkään hinkua. Olin jotenkin varma, että haluan välillä päästä yksin tuulettumaan mutta kummasti tuosta pienestä ei malta olla erossa. :)
 
Mulle tuli yllätyksenä kuin esikoinen oli pari ekaa päivää todella mustasukkainen. Nyt onneksi rauhoittunut jo pahin vaihe :)
 
Että olisin nyt riippuvaisempi miehestäni, enkä voi aloittaa säännöllistä harrastusta. Joudun luopumaan tanssiharrastuksestani, koska tunnit ei välttämättä sovi mieheni työvuoroihin. Samoin joogasta, koska tunnit on siinäkin kurssimuotoisia. Vauvajoogaan tai jumppaan ollaan vielä kuukauden liian pieniä. :-( Jopa hammaslääkärikäynnit pitää suunnitella miehen työvuorojen mukaan.
 
Kaikki edellämainitut asiat on tulleet myös minulle yllätyksenä ... Ja lisäksi se, millaisen tunteen sydänpohjassa oman lapsen sydäntäsärkevä itku aiheuttaa. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt sitä ahdistusta, mitä huomasin vanhemmilla olevan siitä kun lapsi parkuu. Ajattelin aina, että "eihän sitä tarvitse hävetä, lapsethan itkevät, kaikki sen tajuaa", mutta eipä se häpeä ole se päällimmäinen tunne ehkä sittenkään. Halu auttaa ja lievittää kipua/harmia/jne on niin suuri, että sydän pakahtuu!
Maailman stressaavin ääni = oman lapsen itku.
 
Vauvoja ennen hoitaneena minulle tuli yllätyksenä oma sensitiivinen vauvani, joka ei nukahda ilman minua ja kolme ensimmäistä viikkoa oli päivisin nukutustappelua, kun poitsu ei nukkunut päivisin yksin. Öisin nukkuu perhepedissä loistavasti. Nyt on kantoliina ihana apu ollut, suosittelen, koska vauva saa nukkua tai vain olla mukana tyytyväisenä ja itse voi samalla tehdä kotitöitä tai lähes mitä vain huvittaa (: Rauhalliset ruokailutkin onnistuvat, koska vauva on tyytyväinen lähellä - tyytyväisempi kuin sylissä. Muistaa vain laittaa harsoa vauvan suojaksi, ettei ruokaa tipu päähän :D

Toinen ylläri on ollut itkun määrä ja se volyymi...
 
Ollaan oltu joka neuvolakerta pari minsaa myöhässä koska vauvan (ja sen tarvikkeiden) pakkaaminen on aikaa vievämpää puuhaa kuin osasin kuvitellakkaan :hilarious:
 
Meki ollaan aina pari minuuttia myöhässä! On se vaan niin hankala ajoittaa oikein lähteminen ku ei tiiä jos toiselle tuleeki nälkä tai kakka housuun.. tai jos vauva haluaa olla vaan sylissä ja toinen vanhemmista ei saa sillä välin tehtyä mitään.
 
Ei myöhästytty viimeks mut just minuutillee oltii. Mein neuvola on lyhyen matkan päässä mut ku piti ottaa kamat sillee mukaa et päästää kaupoillekii suoraa. Joha neitil oli nälkä ku neuvolast pääs, onneks oli maidot mukana (olin kuitenki imettäny ennen lähtöö)
 
Takaisin
Top