Etukäteen olin ajatellut, että konttaavan tyylinen asento voisi olla paras, sillä ainakin kovien menkkakipujen aikana vaistomaisesti menen sellaiseen asentoon. Avautumisvaiheesta suurimman osan olin kotona, ja vaikka vesien menon vuoksi aluksi en viitsinyt mennä sellaiseen asentoon (vaikka sairaalasta sanottiinkin, ettei tarvitse välttää mitään asentoa), niin myöhemmin kovempien kipujen aikaan se oli ainut asento, joka helpotti.
Sairaalaan kun saavuttiin, olivat supistukset jo sen verran kovia, etten ehtinyt mitään miettiä, kunhan vain yritti selvitä. Menin sängylle kyljelleen ja kun löysin siitä asennon, joka oli ok, olin vain siinä tarrautuneena mieheen kiinni.
Ponnistamisen aloitin kyljellään ja jossain vaiheessa kätilö kehotti kääntymään siihen puoli-istuvaan asentoon, oli kai helpompi. Lopussa kätilöt joutuivatkin ronskisti vetämään vauvaa ulos, että ehkä siinä mielessä paras asento. Ponnistusvaihe kesti vajaan tunnin, ja siinä ei tosiaan ehtinyt miettiä muuta kuin sitä, että supistuksen välissä lepää ja aikana ponnistaa täysiä. Etukäteen siis on lopulta vaikea sanoa, miten synnytys tulee etenemään, ja paras onkin kun vain tekee niin kuin siinä hetkessä tuntuu hyvältä. Silti voisin ajatella tulevaisuudessa mahdollisesti kokeilevani kyykkyasentoa.