Tuli eilen illalla joku ahdistuskohtaus. Alkoi ahdistaa koko raskaanaolo. Ajattelin vaan et "miten mä taas aloitan kaiken alusta ja miten mä jaksan yöt valvoa ja taas sitä ja taas tätä" olin oikea negatiivi-nelli ja ahdisti niin että rintaa puristi. En puhunut miehelle mitään ja se oli virhe. Sit illalla halittiin sohvalla ja mies alkoi kutittelemaan ja mä leikillä mottasin sitä ja sit se" hyökkäs" kutittaa lisää takareisistä josta iskee aina sellainen paniikkihepuli. Sanoin sit rumasti ja alkoi itkettää ihan hulluna. Mies ei tietenkään osannu tilannetta tulkita kun en suuta ollut aiemmin avannut. Lähin suihkuun. Suihkun jälkeen annoin suukon ja mies pyysi anteeksi ja ite kans sitä leikkimielistä mottausta. Menin nukkuun ja aamulla ahdistus oli poissa, mies hali kovasti sängyssä ja pyyteli vielä anteeksi. Tänään ei oo tuntunut yhtään pahalta raskaus ja tajusin että tässä on taas 9kk aikaa valmistautua ja onhan se palkinto mieletön 
ja aika menee niin äkkiä että vauvakin on yhdessä hujauksessa tollainen uhmapäällikkö :D
ja aika menee niin äkkiä että vauvakin on yhdessä hujauksessa tollainen uhmapäällikkö :D
mut mites teillä muilla?
