Miltä raskaus tuntuu tänään ?

Mymme, ainakin mun tabletilla, kun tätä foorumia lueskelee tuo 'vanha'-arvio on sopivasti keskustelua alas rullaavan sormen kohdalla. Eiköhän ole vahinkolaukaus kyseessä :)
 
Oi, tänne satoi nyt se ensilumi! Hyvä ystäväni lähti eilen synnyttämään ja nyt kuljen puhelin taskussa, odotan uutisia!
Ei tullut meidän poikasten vauvakirjaan merkintää ensilumesta kuten esikoiselle aikoinaan :)

Mies sai järjestettyä työt niin, että pääsee torstaina heti alusta mukaan.. Tuli heti niin turvallinen olo, kun tietää että toinen on vieressä koko ajan!
Kohta koirat riehuttamaan lumihankeen, ennen kuin kaikki sulaa pois ä...
 
Nam mitä pullia Mymme! Miekin leipasin tuossa viikonloppuna korvapuusteja. Ne on kyllä syöty jo! ;) Yksin en onneksi niitä ahtanut. Meillä oli vieraita käymässä lauantaina ja sitten mieheni ja esikoinen mussutteli niitä pullia tässä vielä eilenkin. Kyllä minä itsekin pari pullaa söin.. ;)

Täällähän on jo ainakin kolme lokakuista syntynyt. Voi olla enemmänkin, mutta ilmoittautuneita on se kolme. :)

Mulla oma olo on flunssainen ja väsynyt. Esikoinen hyppii seinille, kun ei pääse ulkoilemaan. Eilen täällä oli vielä ihan sateinen päiväkin. Ei sade tietenkään ulkoilua estä, mutten kyllä lähde flunssaisena lähde vesisateeseen hyppimään.
:( Toivotttavasti h-hetki koittaa sitten kun olen terve. Vaikka mulla menee aivan varmasti taas sen kaksi viikkoa yli.
 
Tääl ei oo vielä lunta satanu eikä varmaan hetkeen sadakaan, mutta pakkasen puolella oli aamulla mittari. Toisaalta kiva, toisaalta ei ehkä ihan viel tarttis alkaa kylmyys ko sitä jatkuu sit seuraavat 6-7kk...
 
Kävin tänään neuvolalääkärillä. Vauva oli kuulemma tosi alhaalla, gynetutkimuksessa sano et tuntee vauvan pään, hurjaa. :eek:
Sano myös et on iheissään jos laskettuun aikaan menee ja kehotti laittamaan kodin kuntoon, ku sanoin et pieniä hankitoja vielä tehtävänä.

Olo on kyllä hyvä, vielä jos pää on todella alhaalla niin luulis et käveleinen ois tukalaa.

Kuulostaa ihanille nuo teidän leipomiset, mä oon ite ihan surkea leipuri! :grin Tietty täs aikansa kuluks vois koittaa..
 
Tänään juteltiin esikoisen kanssa, että huomenna tehdään jotain kivaa kolmestaan.. Se, kun on viimeinen ilta kotona tällä kokoonpanolla. Itsellänikin sisuskalut vaihtoi paikkaa, iski täysillä tajuntaan.
Esikoinen sanoi, että samaan aikaan harmittaa ja ilostuttaa. Ihana, että uskaltaa ääneen puhua tunteistaan. Siihen me ollaan aina yritetty kannustaa! Yhdeksän vuotta on kuitenkin pitkä aika olla äidin ja isän silmäterä. Heillä on kyllä isänsä kanssa niin upea suhde, että siihen voi poikanen aina luottaa! Yhteiset harrastukset..

Tänään tuli syötyä ihan liikaa suklaata, nyt iski morkkis ja huono olo! Huomisen voisin vetää ruisleivällä ja hedelmillä!
Minusta tuntuu, että edessä on pariunetonta yötä ;)
 
Pakko täältä kysellä ku ei oikeen luottoa tuonne googlen hakuun, niin voiko häpyluukivut olla ennakoiva oire (vai mikskä sitä nyt kutsua) synnytyksestä? Ollut nyt toista päivää niin kipee ettei ilman apua oikein pääse ylös sohvalta tai sängystä.
 
Mymmelle hirmuisesti tsemppiä tulevaan, jos en ehdi enää toivottelemaan! :)

Masuasukki mulla ainakin tuli kyllä ne pahimmat kivut vasta muutama päivä ennen synnytystä. Mutta monella on myös ollut jo paljon aiemminkin.
 
Mulla noita kipuja on ollut koko raskauden ajan, että en omalla kohdallani ainakaan usko näin olevan.. Kun käynnistykseen oon vielä menossa :)
 
Masuasukin vauva on tainnut laskeutua ja kiinnittyä. :)

Itsellä ei olekaan sitten niin mukavaa... 4 yötä sitten alkoi supistelut, kohdunsuu 2,5cm auki, pehmennyt ja kanavaa ei jäljellä. Ja sitten ne jämäkät supistukset loppu. Tässä sitä roikutaan ja ootellaan, josko se vauva haluaa ikinä syntyä ja meinaako nuo "neitimäiset" supistukset muuttua koskaan tosi-toimissa-supistuksiksi.
Eilen kävin jorvissa vuodon takia, ei kuulema ole lapsivettä eli eivät edes auta käynnistyksessä, pitää vaan kestää tätä supistus-leikkiä vartin-puolentunnin välein. Toivottavasti ei kuitenkaan sitä 2 viikkoa, mikä olis laskettuun aikaan. :sad001
 
Meppi, voihan se lähtö tulla nopeastikin. Voimia!

Mulla on niin hyvä olo ja oon viime aikoina nukkunutkin niin hyvin, että viittiiköhän sitä edes sanoa ääneen ettei vaan muutu taas pyörimiseks noi yöt. Hieman malttamattomat fiilikset alkaa tietty olla, mutta yritetään miehen kanssa nauttia vielä viime hetkistä kahdestaan. Eilen vaan maattiin sohvalla vierekkäin ja katottiin leffaa ja illalla käytiin vielä suht pitkällä kävelyllä. Ihanan kirpakka ilma oli eilen, vaikka aika kylmältähän tuo näin lämpimän syksyn jälkeen tuntuu. Ajattelin et kuinkahan kipeeks saan paikat siitä kävelystä, mutta ei sit kuitenkaan niin pahasti. Oli vaan laitettava miehen takki päälle, sen verran kylmä tuuli oli. Kunnon teltta mulle, mutta omat ei mee jostain kumman syystä kiinni :grin Tänään sit taas neuvolaan piipahdus ja se olis 38+5 menossa.
 
Tää on niin odottamista sanan varsinaisessa merkityksessä. En jaksa yhtään levätä, haluisin olla koko ajan menossa tai tekemässä jotain. Mutta haittaakohan se mitään?

Nyt on menossa 36+4. Ärsyttää kun en osaa nyt levähtää ja nauttia vaan odotan koko ajan synnytystä. Eikä se nyt varmaan ihan tällä viikolla ole ajankohtaista Kuitenkaan ei voi olla enää hirmuisen montaa viikkoa jäljellä, joten haluaisin nämä hätähousu-hermoni kuriin.
 
Tänään olo on erittäin hämmentynyt... Pitkä, siis tarkoitan PITKÄ (7v) odotus päättyy tällä viikolla. Toivottavasti viimeistään perjantaina.
Tätä valtavaa vatsaa ei tule ikävä, mutta tuo tasainen myllerrys... Koenko sitä enää koskaan?

Miten osaan taas liikkua? Viimeiset 5kk olen viettänyt enemmän tai vähemmän kotona. Ihminen joka on tottunut rymyämään metsissä, kiertämään näyttelyreissuja koirien kanssa, touhuamaan ihan mitä tahansa on joutunut pysähtymään. Se on kyllä tehnyt hyvää, erittäin hyvää tälle kalliille lastille. Ilman tätä en ikinä olisi tämmöiseen lepoon kyennytkään.

Tänään olen viimeistä kertaa piiiiiitkään aikaan yksin kotona. Omaa aikaa tulee kyllä löytymään lenkkipolulla ja kauppareissulla ym. Mutta kotona. Sohvalla. Yksin. Kahvikuppi kädessä, ei kiirettä mihinkään.
Tuo tulee kääntymään päälaelleen silmänräpäyksessä. Loppuviikko on tässä odotusajassa todellakin verrattavissa silmänräpäykseen. En malta odottaa.
Idiootti. Pari päivää ei tee enää paljon. Mutta ehkäpä juuri tämä lopun suunnitelmallisuus saa hoppuilemaan?

Alkukesästä lääkärit kehottivat varautumaan pitkään sairaalajaksoon, tehohoitoon ja kaikkeen siihen liittyvåän ylimääräiseen huoleen. Nyt kun viikkoja on kuitenkin se 37 täynnä, olo on huojentunut. Vaikkakin se tietää sitä, että iso urakka on vielä edessä. Mutta parempi poikasille näin. Mitä tahansa heidän puolesta!

Nyt jos miettisi miten tämän viimeisen päivän käyttäisi.. Pyykit jo pyörii ja ruoka odottaa leivinuunia. Mieli tekisi lähteä nuuskimaanvtuota räntäistä keliä, mutta siellä on niin liukasta..!
Jospa en miettisi, antaa fiiliksen viedä!

Ihanaa keskiviikkoa teille naiset, nautitaan kolotuksista ja kiristyksistä sekä ah niin ihanista hormonimyrskyistä. Loppujen lopuksi raskaus on niin lyhyt ja ainutlaatuinen aika naisen elämässä.

(Tulipas tästä pitkä omanapailu.. hups.)
 
Mymme: Ihana kirjoitus ♡ Totta puhut: Kyllä sitä raskaana oloa tulee ikäväkin varmaan, vaikkei nyt siltä tunnu. ;) Ihanasti teillä esikoinen ajattelee tulevista pikkusisaruksistaan. Jaksamista Mymme. Uusi arki on varmasti samaan aikaan ihanaa ja ajoittain rankkaakin (itse kullakin..)

Meppi, Triina: Minulla myös kärsimättömyyttä loppuodotukseen aiheuttaa varsinkin se, että äiti ja anoppi ovat aloittaneet jokapäiväisen soittelun, että "Mitä
Tänään kuuluu? Joko jotain tapahtuu?". Tiedän, että saan olla kiitollinen, että minulla on hyvä turvaverkko ja isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsestaan. (Tottakai olen kiitollinen siitä!) Silti en voi mitään sille, että välillä vähän ottaa päähän kyselyt, kun ei ole mitään uutta kerrottavaa. Kärsivällisesti olen yrittänyt vastailla heille. Hyvää he tarkoittavat. :)

Masuasukki: Mulla häpyliitoskipuja ollut tässä jo jonkin aikaa. Esikoisesta muistelen, että kivut alkoivat lähempänä synnytystä. Nyt tuntuu, että olen kärsinyt niistä joltain rv 20 lähtien..

Jannukka: Hyvä vaan jos olet saanut nukuttua ja olet hyvässä kunnossa. Synnytyskin sujuu sukkelammin.

Omaa: Eilen neuvolassa sanoinkin terkkarille, että olen ihan valmistautunut siihen että menee taas sen kaksi viikkoa yli LA:n. Terveydenhoitaja yritti sanoa, että synnytys voi hyvinkin alkaa tällä kertaa aiemmin. Enpä tiedä siitä. Yritän vissiin suojella itseäni pettymykseltä, mikäli la:n korvilla ei tapahdu mitään..
 
Ihanasti kirjoitettu Mymme :) Nauti tästä päivästä, lepää ja kerää voimia <3 Ja tsemppiä tulevaan koitokseen :)

Itellä olisi jäljellä odotusta korkeintaan se vk ja 2pv :) Selkä ja liitoskivut vaivaa kohtalaisen invalidisoivina edelleen. Jospa ne kuitenkin ensiviikon loppupuolella rupeaisivat helpottamaan. Toki tullee ensin uudenlaisia kolotuksia tilalle ja selkähän ei parane koskaan mutta todennäköisesti liikkuminen tulee kuitenkin vauvan synnyttyä helpottumaan ja oi miten ihanaa jos saisi nuo kepit pitkästä aikaa viskattua nurkkaan :)


Kaikki uusi mitä vauvan syntyminen tuo tullessaan jännittää kovasti. Onneksi tää poitsu on jo miehen neljäs, apu on lähellä jos itsellä menee sormi suuhun <3 Tänään 38+0
 
Ihanaa tää raskaus on joo ollut - siis lähinnä hieman ironisesti sanottuna. Kaikki huoli, murhe, stressi ja ihan turhaan... ois ollut niin paljon ihanampaa, jos ois vaan osannut nauttia tästä ajasta ja luottanut siihen, että kyllä luonto hoitaa hommansa (: (mutta oon siis onnellinen, että kaikki on mennyt hyvin, ja onhan tää nyt loppujen lopuksi kaiken sen stressin arvosta - ja treenausta siihen tulevaan stressiin)

Tämä siis tunne neuvolakäynnin jälkeen. Kaikki hyvin siellä, ja jopa kasvukäyrä on aivan keskellä, eli se siitä mun mahasta ja sen koosta ja sen tavasta kasvaa... plaaah. Hönttinen on nyt valmiina tulemaan, siellä se venailee valmiusasemissa kiinnittyneenä. Sydänääniä ei ole eikä antanut tänäänkään helpolla kuunnella (lue: mulla on niin massiivinen istukka blokkaamassa kaikki äänet), mutta lopulta ne äänet löydettiin ja hyvät sykkeet.

Tuli nautiskeltua ihanasta säästä, siis tällaisia raikkaita, kuulaita syysaamuja mä rakastan. Köpöttelin siis neuvolaan ja takas, vaikka on tää lyllerrys aika säälittävää ja ennen kaikkea hidasta.
 
Ai niin, onnea Mymmelle koitokseen ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin (: ei mitään havaintoa muutenkaan synnytyksestä ja sitten kun tulee vielä tuplat niin... :D
 
ccix, jos viittasit minuun tuolla että ei havaintoa synnytyksestä niin eihän tämä ensimmäinen kerta minulle ole :)
Kiitokset tsempeistä itsekullekin!
 
Takaisin
Top