Miltä raskaus tuntuu tänään ?

Huomenta päivää! Esikoinen ei nukkunut viime yönä käytännössä ollenkaan ja nyt on melko pystyyn kuollut fiilis. Vähän esimakua ensi syksyn öistä - hehheh :D No mutta joo: Tänään siis väsyttää ja päätä särkee. Onneksi minuakaan ei ole enää kuvottanut aikoihin. Ainiin ja Jadesiru: Meillä kävi koko perheen läpi se mahatauti pari viikkoa sitten. Hyi-yöks mitkä olot se aiheutti. Minä myös erehdyin luulemaan sitä alkua "vain" raskauspahoinvoinniksi ja lähdin illanviettoon työkavereiden kanssa: Se oli iso virhe! :sad001 Yöks-myöks. Paranemisia Jadesiru! Päivä näyttää aurinkoiselta, jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi. :)
 
10+5 mulla on tullu semmonen ett mua ärsyttää vähä niinku kaikki.mua ärsyttää kun mää haistan ja maistan kaikkea mitä mä en haluais :D esim kun ikenet vuotaa niin se maku saa mulle mielikuvan menkkojen hajusta. hyi :puke
mitään ruokaa ei tee oikee mieli mutta silti tekis mieli syödä kokoajan jotain :confused004
tänään mä pysähdyin hetkeks miettiin sitäki että missäs kummassa ne mun mielialanvaihtelut luuraa kun ei oo viel ollu mitään ihmeempiä .ei sitte tarvinnu kauaa odottaa.mulla on ollu tänään vähä hankala päivä lasten kanssa ja koko päivän odotin miestä kotiin et saisin hetken rauhan .no se sit läks lasten kanssa mummilaan niin mä aloin kotona vollottaan kun multa ei kysytty että haluanko mukaan :grin ethä sillee....
 
Rv 11+4 ja ultrassa laskettiin tänään sormienkin lukumäärää. :HeartbigredUskomatonta, miten tarkkaan voi jo tuollaisesta viiden sentin sintistä kaikenlaista nähdä.
 
12+4. Olo on harvinaisen normaali, ei edes liiemmin nälkä ole. Ehkä ne saamani raskaus vitamiinit, raudat ja omegat antaa kaiken tarpeellisen elimistölle muun ruuan lisänä. Alkaa jo mietityttää miten tämä raskaus voi olla näin helppo että onko kaikki varmasti ok. Tänään on muutenkin tällainen pilvinen ja sateinen päivä että vetää mielen matalammaksi.

Maanantaina minulla on seuraava normaaliultratsekkaus Frauenartzilla ja tiistaina sitten nt ultra heti perään eli silloin varmasti mieli rauhottuu kun pääsee näkemään taas maha-asukin. Sitten olen vähän pettynyt siitä että poikaystävä ei pääsekään vielä 18.4 takaisin vaan luultavasti tulee takaisin vasta kuukauden päästä siitä. Eli alunperin suunniteltu 2kk reissu venyy nyt 3kk reissuksi! Hänellä oli ongelmia lentojen kanssa ja aikoo tulla takaisin nyt eri reittiä kun alun perin oli tarkoitus. Olen tietenkin innoissani hänen kuulumisistaan ja hänen kuvien kautta näkee koko ajan sitä muuta maailmaa. Sitä miettii sitäkin että ottaako tuleva isyys poikaystävälleni niin koville että pakko on nyt reissata ennen sitä niin paljon kun pystyy että sitten voi rauhoittua. Olen kuitenkin onnellinen siitä että sitten kun hän tulee niin tulee ainakin tosi onnellisena takaisin kun on nähnyt niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mutta nyt pitää oikeasti miettiä milloin kerron kavereille ja muille tästä raskaudesta. Olin ajatellut odottaa että mies on takaisin että kerrotaan kaikille yhdessä mutta nyt kun aikaa tulee 1kk lisää niin en kyllä jaksa enää odottaa ja mahakin kohta kertoo itsekseen uutisen! Onneksi paras kaveri tulee kylään Suomesta huomenna ja viipyy ihan hyvän aikaa. Se piristää huomattavasti :)
 
no voisitko aatella että semmoselle lähimmälle ystävälle edes kertoisit että saisit vähä irl kevennettyä mieltä kun olis jolku jolle jutella raskaudesta :)
 
Joo olen jo joillekin kertonut mutta ei mitenkään suuresti. Parille lähimmille ystäville kerroin aika alussa ihan turvallisuussyistä kun olen nyt ollut yksin kotona että on joku jota voi pyytää apuun jos sitä tarvii. Kerran myöhemmin ehkä viikolla 7 esim. jouduin kertomaan ystävälle jota pyysin kantamaan yhtä puusohvapenkkiä, jonka ostin graiglistiltä ja koska olin sitä jo itsekseni tovin raahannut julkisilla mutta sitten tajusin että se on liian raskas ja vaarallisen painava kun olen raskaana. Kun soitin tämän kaverin apuun niin kerroin silloin raskaudestakin. Ja se oli hyvä kun hän on saksalainen niin tietää miten asiat täällä toimii.

Ja Suomessa tietää tämä paras kaverini ja vanhempani. Mutta esim meillä on tietenkin Berliinissä suurempi monen pariskunnan kaveripiiri joille olisi kiva kertoa jo. Yleensä ottaen minun kaveripiirissä kellään ei ole vielä lapsia. Monet ovat vanhempiakin kuin minä ja minä olen jo 35v. Yhdelle suomalaiselle kaverille Berliinissä sanoin kerran baarissa kun hän ihmetteli niin kovin miksi en juo mitään alkoholia illan aikana (kysyi mm.että teenkö jotain elimistön puhdistuskuuria) ja hän oli jo tietty kertonut myöhemmin poikaystävälleen innoissaan kun itsekin ovat lapsia miettineet alustavasti.

Kertominen on ollut aina tosi positiivinen juttu ja nyt kun olen jo viikolla 12 niin tuntuu että voisi jo luottaa siihen että tämä raskaus onnistuu. Aion tosiaan odottaa nyt sitä seuraavan viikon nt ultraa ja katsoa mitä siellä sanotaan. Sen jälkeen en kyllä ainakaan aio odottaa toukokuun loppupuolelle asti! Olisi aika jo kertoa siskolle ja veljille tästä.
 
Ihana päivä, ihana ilma, ihana aurinko! :) Mieleni tekee appelsiineja ja appelsiinimehua. Kaikkea raikasta muutenkin haluttaa: Salaattia, hedelmiä jne. Olo on oikein hyvä.
Välillä tuntuu hentoja hipaisuja alavatsalla. :wink
 
13+4: Äsken sen tunsin! Pienen pieni raapaisu alavatsassa! Silti ihan selkeä! Ja tismalleen samanlaisessa tilanteessa kuin aikoinaan esikoista odottaessa: töissä ruokatauolla istuessa. Tämä hymy ei varmaan hetkeen hyydykään! :grin:smiley-bounce012:dance018:happy093
 
10+6 jotenki heräsin tilanteeseen että tässähän ihan vauhdilla mennään eteenpäin raskautta.vaikka nää ekat viikot on aina tuskasen hitaita niin nyt jotenki tuntu et äkkiä menny aika kun katsoo tota tickerin pupua ett tässähän on oikeesti kohta jo eka kolmannes lusittu vaikka muka just vasta tein testin :D
 
Mulla on viikkoja 14+3 ja nyt on alkanut pahoinvointi hellittää. Tosin eilen oksensin, mutta ne on nyt viikon-pari ollut tollaisia yksittäisiä päiviä, ei onneksi enää jatkuvaa kuvotusta. Kovasti odotan liikkeitä! Mulle tuli ihan yllätyksenä että jotkut voi jo tässä vaiheessa tuntea niitä.

Tuntuu ettei ole oikein mitään todisteita, että tuolla todella tapahtuu jotain. En kyllä onneksi ole ultran jälkeen enää paljoa pelännyt keskenmenoa niin kuin alussa, mutta nyt kun olo selvästi normalisoituu niin pelko nostaa taas päätään. Varmasti oon sitä tyyppiä, että stressaan koko raskauden ajan milloin mitäkin. Täytyy vaan jotenkin psyykata itseään, että ei hermoilusta ole mitään hyötyä eikä se todellakaan tee hyvää vauvalle!
 
Täällä innostus ja pelot vaihtelee. Joskus pää on ihan pilvissä kun on niin fiiliksissä vauva-jutuista, mutta välillä tulee olo, että onkohan siellä kaikki hyvin kun ei voi nähdä tai kuulla tai tuntea vielä. Tää on esikoinen, niin varmaan menee vielä kauan ennen kuin maha kunnolla näkyy (turvotus kyllä näkyy!) ja tuntee liikkeet. Odotan sitä!
 
tasan 11. tänään ei tunnu oikein miltään. väsyttää mut siihen alkaa tottumaan niin ei sitäkään oikein rekisteröi :D
 
14+2 Oireita ei oikeastaan ole, ainoastaan huono olo, joka tulee liian pitkistä ruokailujen väleistä. Ihan hirmuisesti odotan jo liikkeitä, tahtoisin jo tuntea ne! :)

Töissä pitäisi alkaa jo kertomaan, muuten masu kertoo uutisen. :D

Eilen minulle vieras henkilö sanoi raskaudesta kuultuaan, että hän vähän katselikin, että näyttäisi masu vähän siltä. :O


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tänään on menossa 12+4 ja vihlontaa lähes koko ajan. Ilmeisesti niitä kohdun kasvukipuja? Onko muilla niitä minkä verran?

On tosi lohdullista lukea, että te muutkin hermoilette. Mua helpotti eka ultra, jossa kaikki todella hyvin ja pikkuinen porskutti ihan täysiä menemään. Ultran jälkeen hermoilu kuitenkin palasi. Jotenkin on vaikea uskoa, että tämä todella on totta ja siksi kai pelkään niin pirusti, että tapahtuu jotain ikävää eikä tätä onnea meille suodakaan.

Ehkäpä toden teolla helpottaa sitten kun liikkeet alkaa tuntumaan! Toivottavasti se olisi pian! Rakenneultraan on vielä pitkä aika, vasta kesäkuun alussa!

Ps. rinnat kipeytyivät ihan pari päivää sitten uudelleen ja nyt tuntuu juilimista lähes koko ajan... niin ihastuttavan jännittävää!
 
10+5 ja olo alkaa tasoittumaan. Olen ilmeisesti niitä onnekkaita, jotka ei joudu kokemaan oksentelua ja törkeitä pahoinvointia. Etova olo kyllä välillä yllättää ja pakottava tarve päikkäreille. Muuten olo alkaa olemaan jo oikein mainio.

Salillekin ajattelin uskaltaa viikkojen tauon jälkee, liitoskipuja kyllä hieman, mutta energiatasot saattaisivat jo sallia muunkin urheilun kun lyllertävän lenkkeilyn...
 
Triina,
itselläni on melko paljon kanssa noita kipuja, varsinkin jos tekee äkkinäisiä liikkeitä. Normaalia kai, aina ne vähän huolestuttaa.
 
13+3 ja aivan mahtavat fiilikset on ollut tiistain NT ultran jälkeen. Kun poikaystävä on reissussa otin parhaan suomalaisen kaverin mukaan sinne niskaturvotusultraan ja se oli hienoa kokea yhdessä. NT ultrassa näkyi 3D ja kaikki ja lapsi oli ihan ihmisen näköinen jo pienine varpaineen ja käsineen. Kaikki oli kunnossa ja arvot tosi hyviä. Sijoitun siihen pienimmän riskin ryhmään vaikka iän puolesta olin aluksi eri kastissa. Oli hassua tajuta miten tuo pieni tyyppi kulkee koko ajan minun mukana kaikkialle. Siellä se nyrkkeili ja potki kuin pieni taistelija.

Lääkäri antoi jo alustavan sukupuolivinkin ja se on poika. On ollut koko ajan poikaolo ja kaikki merkit jotenkin ennustaa poikaa kun ei ole ollut mitään pahaaoloakaan ollenkaan ja nyt vielä lääkärikin veti kuvan siniseksi vinkkinä, ei siis sanonut mitään vaan naureskeli vaan että tässä tulee vinkki jos haluat ja ei minulla mitään vastaan sitä ollut.

Tämä raskaus tuntuu nyt niin todelliselta ja se että lokakuun ihme vielä tapahtuu :)
 
14+2: Oon onnellinen. Ja kiitollinen. Ja isomahainen. Koulussa joku sano, että "sullahan on maha jo ihan pystyssä!" Kiva :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top