Mulla oli aina suunnitelma, että halusin neljä lasta ja että ensimmäisen takaraja oli 30v ja viimeisen 35v. Tosin neljä lasta viidessä vuodessa olis ollut vähän turhan tiuha paitsi, jos olis tullut kaksosia
Mieheni tapasin, kun täytin 19v. Hän on samanikäinen. Vauvakuume iski 22 -vuotiaana ja miestä piti lämmitellä 5v ennenkuin aloitettiin yritys. Vauvakuumeen alkaessa olin opiskellut vasta vuoden, joten toisaalta hyvä, että ehdin valmistua ennen ensimmäistä.
Esikoisen sain 28 -vuotiaana eli hyvin ennen takarajaa
Silloin asuttiin vuokra-asunnossa, miehellä oli vakityö ja itse tein sijaisuuksia/määräaikaisia töitä (olen ope). Toiseen mies suostui pari vuotta myöhemmin ja kolmaskin meille vielä tuli. Nyt mua vähän huvittaa noi mun aikarajat, kun tässä 39 -vuotiaana kuumeilen neljättä ja yritys käynnissä
Nyt on vakityöt ja hervoton talolaina, mutta totesimme, että pärjäämme, vaikka vielä yksi tulisi. Hyvin pärjättiin, vaikkei mulla ollut vakityötä ja oma kämppäkin ostettiin toisen syntymän jälkeen. Lisäksi joka lapsella on kehitysviivästymää ja yhdellä ADHD, mitä ei tietysti osattu odottaa. Mutta mitään en kadu ja olen tyytyväinen, että aloitettiin ajoissa. Jos neljättä ei tule, voi olla oikein tyytyväinen näihin kolmeen
Jos olisimme jääneet odottamaan vakityötä mulle, olisi pitänyt odottaa vauvakuumeen alusta 11 vuotta
Otimme riskin, hyvä niin