Milloin on "oikea aika" saada vauva?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Milloin sinusta on se oikea aika tehdä vauva. (Tai eihän niitä tehdä, mutta kyllä te tiedätte). Onko/oliko teillä mielessä jotain asioita mitä pitää olla hoidettu ennen kun on vauvan aika tulla (esim. opiskelut loppuun tai työpaikka).

Meillä ei ensimmäisen kohdalla juuri tällaisia olla. Annettiin lapselle lupa tulla, kun vauvakuume hiipi kimppuun. Eikä siis ollut kumpikaan meistä vakitöissä ja miehellä oli opinnot kesken. Toisen yritystä joudutaan odottamaan terveydellisistä syistä. Ensin piti odottaa syöpähoitojen takia, nyt koska ei voimavarat riittäisi muun lisäksi raskauteen tai ainakaan toiseen lapseen.
 
Mä vastaisin, ettei ikinä. Ikinä ei ole ns täydellistä hetkeä, aina voisi olla nuorempi tai vanhempi tai elämäntilanne jotain muuta. Toki kaikki tekevät aina omat ratkaisunsa huomioiden kulloisenkin tilanteen. Omalla kohdalla jos olisin odottanut ns täydellistä hetkeä, minulla ei olisi lapsia lainkaan.
Tottakai jos raskaudelle olisi ollut terveydellisiä esteitä niin se olisi vaikuttanut mutta muutoin ovat tulleet kun ovat tulleet. Tämän jälkeen menee mun tehdas kiinni
 
Ei sellaista olekaan! Aina on joku syy, miksei juuri nyt ole oikea aika. Ei pitäisi analysoida niin kauheasti, vaan antaa palaa. Muut asiat voi kyllä hoitaa myöhemminkin, mutta kun munasolut on vanhentuneet, niin sitten sitä jää vain laiturille haikailemaan sen junan perään.
Ei nyt tietenkään kannata tehdä lapsia huonoon suhteeseen, mutta ei kaiken tarvitse olla valmiina kun lapsi tulee. Ei se elämä nääs siihen lopu. :happy:
 
Silloin kun on parisuhde sellaisessa kunnossa että siihen voi tuoda mukaan uuden ihmisen. Siis että rakoilevaa rakkautta ei voi lapsella paikata, päinvastoin. Muut asiat voi olla vaikka miten kesken, koskaan ei esim töiden, opiskelujen tai taloudellisen tilanteen osalta ole hyvä hetki :wink
 
Silloin kun on parisuhde sellaisessa kunnossa että siihen voi tuoda mukaan uuden ihmisen. Siis että rakoilevaa rakkautta ei voi lapsella paikata, päinvastoin. Muut asiat voi olla vaikka miten kesken, koskaan ei esim töiden, opiskelujen tai taloudellisen tilanteen osalta ole hyvä hetki :wink

Kuin omasta suustani tämä kirjoitus!
Me aloitettiin yritys kun koettiin että ollaan varmoja että yhdessä pysytään ja halutaan rakastaa jatkossakin. Rikkinäisen suhteeseen en lapsia haluaisi saada.
 
Juuri näin! Perhetilanteen pitää olla sellainen, että vauvan on siihen hyvä ja turvallista syntyä. Ulkoiset tekijät voivat muuttua muutenkin yllättäen, työpaikat lähteä alta, tulla muutto toiselle paikkakunnalle jne. Tietysti sitä on tullut pohdittua itse taloudellista tilannetta myös jonkun verran ennen lapsia, että pärjätään, mutta mitään kriteeriä ei ole olemassa tulojen tai pankkitilin saldon määrälle.

Täydellistä tilannetta ei ole koskaan ja lapset syntyvät muutenkin silloin, kun sattuvat syntymään. Aina lasta ei kuulu silloin, kun itselle olisi hyvä.
 
Ei taida olla oikeaa aikaa. Meillä tärkeitä oli avioliitto ja työpaikka. Koska nykyään ei mistään pidempiaikaista työtä saa, se kriteeri hylättiin nopeasti. Miehellä onneksi vakkaripaikka. Aloitettiin siis yritys heti naimisiinmenon jälkeen. Ja olen tähän päätökseen edelleen tyytyväinen.
 
Silloin kun tuntuu, että pystyy olemaan vastuussa lapsesta seuraavat 18 vuotta 24/7, vaikka kaikki läheiset katoaisivat maan päältä, ja pitää tätä ensisijaisena tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edellä. Ja tietysti pitää myös haluta lasta. Silloin on oikea hetki.

Parisuhdetta tai vakituista työpaikkaa ei välttämättä tule ikinä, tai ainakaan hedelmällisten vuosien aikana, joten pitää miettiä, haluaako lapsen vaikka näitä muita ei ikinä saisikaan. Jos haluaa, ei voi näitä odottaa ikuisesti, vaan pitää ryhtyä toimeen ilman.
 
Tämä onkin mielenkiintoinen keskustelu, koska kyseessä on erittäin ajankohtainen pohdittava asia itselleni. Minä ja mieheni olemme siis kaavailleet yrityksen aloitusta ensi syksyksi ja meillä ei ole ennestään lapsia. Koska haluan tulevalle lapselleni parasta, niin mielessäni onkin pyörinyt paljon kysymyksiä siitä "oikeasta ajasta". Mitä ystäväni ajattelevat, sillä kaveripiirissäni ei ole vielä muilla lapsia. Mitä sukulaiseni ajattelevat, sillä opintoni ovat vielä hieman kesken. Haittaako se, ettei rahaa ei ole yllin kyllin, vaikka olemmekin säästäneet jo ihan hyvin lasta varten.

On paljon erilaisia ajatuksia, jotka toisinaan tuntuvat ihan hassuilta, mutta toisinaan ne mietityttävät enemmänkin. Mieheni suhtautuu asiaan rennommin, eikä esimerkiksi samalla tavalla turhaan stressaa toisten mielipiteistä tämän asian suhteen.
Olemme molemmat kuitenkin samaa mieltä siitä, että kun parisuhteemme on vakaa, kummatkin haluamme yhteisen lapsen ja koemme olevamme valmiita kasvamaan vanhemmiksi, niin sen pitäisi kyllä riittää.:happy:
 
Itse olen haaveillut vauvasta 16 vuotiaasta lähtien. Kuitenkin olen aina halunnut elämän olevan "rakennettu" ennen vauvaa. Nyt valmistuneena, pitkä vakaa parisuhde ja vielä yllättäen vakipaikka töihin. Nyt koen elämän olevan tarpeeksi valmis ja vielä melko aikaisin, eli 24 vuotiaana :joyful:
 
Mä en olisi ollut valmis edes kuusikymppisenä, jos multa oltaisiin kysytty. :hilarious: Onneksi kasvoin äitiyteen raskausaikana, ei se ihan suotta kestä yhdeksän kuukautta. o_O

Totta kai äitiyteen kasvaa raskausaikana. Mutta ei kukaan rupea vauvaa tekemään, jos ei vauvaa halua. Tarkoitin viestilläni että oikea aika on silloin kun se tuntuu oikealta riippumatta siitä onko nyt työpaikkaa tms.
 
Vauvakuume ollu 10 vuotiaasta. Valmis oisin varmasti ollu aiemminki mut nyt kun esikoisen sai 26v ni todellakin olin valmis :) työpaikka, oma asunto, mies ja avioliitto eli koko paketti kasassa :)
 
Totta kai äitiyteen kasvaa raskausaikana. Mutta ei kukaan rupea vauvaa tekemään, jos ei vauvaa halua. Tarkoitin viestilläni että oikea aika on silloin kun se tuntuu oikealta riippumatta siitä onko nyt työpaikkaa tms.

Nooo, ei niitä aina tarvitse niin tekemällä tehdä...:angelic: Kyllä mä rehellisesti ajattelin, että en ole äitityyppiä ja että eläimet riittää mulle. Luulin myös biologisen iän olevan jo ohi, mutta toisin kävi. Alkujärkytyksen jälkeen kasasin itseni ja päätin, että ruvetaan nyt sitten äidiksi ja tehdään se hyvin, kun kerran ruvetaan. Ja se oli elämäni paras päätös! Haluan tällä rohkaista niitä, joille raskaus tulee suunnittelematta. Että vaikka ei koe olevansa "valmis", niin voi silti kasvaa äidiksi. Abortti on niin lopullinen päätös, siihen en olisi itse pystynyt.
 
Nooo, ei niitä aina tarvitse niin tekemällä tehdä...:angelic: Kyllä mä rehellisesti ajattelin, että en ole äitityyppiä ja että eläimet riittää mulle. Luulin myös biologisen iän olevan jo ohi, mutta toisin kävi. Alkujärkytyksen jälkeen kasasin itseni ja päätin, että ruvetaan nyt sitten äidiksi ja tehdään se hyvin, kun kerran ruvetaan. Ja se oli elämäni paras päätös! Haluan tällä rohkaista niitä, joille raskaus tulee suunnittelematta. Että vaikka ei koe olevansa "valmis", niin voi silti kasvaa äidiksi. Abortti on niin lopullinen päätös, siihen en olisi itse pystynyt.

No vahinkoja aina sattuu. Enkä sitä sano ettei vahingossa äidiksi tullut olisi valmis äidiksi kun vauva syntyy. Totta kai voi olla ja moni varmasti siihen kasvaa. :) Mutta käsitin aiheen aloituksen niin että kysyttiin, milloin on oikea aika ryhtyä vauvan tekoon ja siihen vastasin.
 
Tämä klassinen "onko koskaan muka oikea aika?" / "Ei sellaista oikeaa aikaa olekaan.." on ainakin minulla osoittautunut vääräksi. Olin jo ajatellut, etten lasta tule itselleni hankkimaan/ saamaan. En siis ole koskaan vauvakuumeillut tai ollut sellaisessa tilanteessa, että olsin omaa lasta toivonut tai edes harkinnut. Kunnes nyt 37 vuoden iässä olen löytänyt elämäni miehen (on ollut ihan mahtavia tyyppejä aiemminkin, mutta äidinvaistot eivät kyllä ole heränneet siitä huolimatta..) ja olemme jo hyvän tovin seurustelleet ja nyt asumme yhdessä. Hänkään ei ole ollut ns lapsi- ihmisiä, ja lähipiirimme olikin hyvin hyvin yllättynyt, kun kuulivat meidän odottavan (toivottua) lasta.

Valitettavasti tämä odotus päättyi eilen keskenmenoon, mutta olemme nyt siinä tilanteessa, että on juuri oikea hetki meille saada/ tehdä lapsi ja toivottavasti toinenkin. Mielelläni hidastan töissä hetkeksi tahtia, ja palaan takaisin töihin melko pian ja mies saa jäädä myös hetkeksi vauvan kanssa kotiin. Nyt puuttuu siis enää se syliin asti saatu vauva. Ensimmäinen yritys tärppäsi toisesta kierrosta ilman ponnisteluja (emme edes olleet kovin usein samaan aikaan kotona työkiireiltä, todella helppo raskautuminen), ja kun tämän hetken suru on surtu, yritämme uudestaan.

Enkä missään nimessä oleta, että kaikki olisi jatkossakaan helppoa, mutta olemme niin valmiita, kuin kukaan voi olla. Meillä on tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet antaa lapsille kaikki, mitä he hyvään lapsuuteen tarvitsevat. Mutta kaikkeahan voi sattua koska vain. Ei tästä elämästä koskaan tiedä, mitä se eteen heittää.
 
Oikeaa aikaa ei varmaan ole koskaan, sen kannalla taidan vähän olla. Olin esikoisen syntyessä jälkeenpäin katsottuna hieman kesken ja ehkä vähän liian nuori. Mutta en kuitenkaan kadu, olen kasvanut lapsen kanssa, olen parempi versio itsestäni, koska olen saanut etuoikeuden olla äiti ja oppia lapseltani. En ollut teiniäiti, mutta koen, että olisin ehkä voinut vielä odottaa hetken, elämä oli aika myllerryksessä. Toisaalta, jos en olisi silloin saanut lasta, en olisi tässä missä olen nyt.

Nytkin minulla on vauvakuumetta. Miehen kanssa kuitenkin tällä hetkellä eri osoitteet ja tämä asunto, jossa asun, on sellainen mihin en lasta halua. Opinnot on myös kesken. Silti ollaan suunniteltu että vauva voidaan ehkä alkaa yrittämään vuoden sisällä. Mikä kuulostaa mainiolta ajatukselta. Jos mulla olisi ainakin kaksi lasta ennen kolmekymppisiä, olisin varmaan aika tyytyväinen. Periaatteessahan tässä ehtisi vielä useammankin, mutta jos ei ahnehdita :grin
Lapseen on varmaan valmis vasta sitten kun on. Toisilla se on jossakin kohtaa elämää, joillakin ei koskaan ja joku on voinut olla aina valmis. Mun elämänfilosofia on vähän ollut se, miten Veikko Lavi laulaa. Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä. Ei ole kyllä todellakaan ollut ennen, lapsen kautta on oppinut ottamaan rauhallisemmin ja rennommin. Lapsenkin kanssa mielestäni pätee se, että kyllä työ tekijäänsä opettaa, vaikkei olisi ns. "valmis", ei siinä lapsessa muutenkaan käyttöohjeita mukana tule.
 
Hauskaa on lukea sitä, kuinka kerrotaan, että "oikeaa aikaa ei ole, tai tule..." itse mietin, että oikea aika on juuri se, kun tärppää lapsen kanssa. Itse siis olen yksinäinen ja ei ole vakituista suhdetta. Asuntoprojekti koputtelee ovelle samoin kuin vakkari työpaikkakin vielä vähän hakusessa (töitä silti enemmän kuin kerkiää tekemään).

Ikä on ehkä ainoa, minkä takia sanoisin, että liian myöhään en odottelisi yritystä. Kun ikinä ei tiedä, miten käy. Nyt kun piinailut taas menossa, niin miettii.. että miten tässä nyt mahtaa käydä. Saako kaiken kokoon siksi kun pienokainen syntyisi jos syntyisi. Tai miten muutenkaan sitten menee.

Oikea aika on juuri nyt. Se kenellä se "nyt" on niin onkin sitten eri asia. = D
 
Takaisin
Top