Mä olen omalle esimiehelleni kertonut lähes heti, kun asia selvisi itselleni. Siihen tuli oiva tilaisuus, kun meillä oli muutenkin jo sovittu kahdenkeskinen keskustelu. Minun oli vähän pakkokin kertoa, koska työhöni liittyy toisinaan säteilylle altistuminen, ja joudun tietysti nyt jättämään ne tehtävät kokonaan pois. Hän suhtautui asiaan tosi mukavasti. Samoin kerroin lähimmälle kolleegalleni, juuri siksi, kun jouduin pyytämään häntä hoitamaan alunperin minulle suunniteltuja töitä, enkä halunnut keksiä mitään selityksiä. Hänkin oli tosi iloinen puolestani, mutta harmitteli vähän, ettei saa tehdä minun kanssa töitä hetkeen - me kaksi muodostetaan tosi hyvä työpari.
Eilen esimies kävi kysymässä, että voiko hän kertoa asiasta myös meidän osaston johtajalle. Tämä siitä syystä, että olimme esittäneet minulle tehtävän vaativuusryhmän korotusta (vaikuttaa palkaankin), ja koska tämä tulisi ilmeisesti ajakohtaiseksi vasta syksyllä, esimieheni halusi varmistaa, ettei asia unohdu, jos minä olen silloin äitiysvapaalla. Tänään esimieheni kävi kertomassa, että korotus tehdään syksyllä, ja että hän varmistaa, että se toteutetaan, vaikka minä olisinkin jo vapaalla silloin. Nyt tuntuu, että onhan tämä aika luksusta!
Esikoisen aikaan tilanne oli aika toinen. Olin määräaikaisena ja tein vielä diplomityötäni kun tulin raskaaksi. Vaikka alunperin oli puhuttu, että minut palkattaisiin vakkariksi heti valmistuttuani, niin se ei kuitenkaan toteutunut. Määräaikaista sopimustani jatkettiin äitiysvapaan yli ja valmistuinkin vasta sen jälkeen, mutta kun määräaikainen työsopimus päättyi, ei minua sitten palkattukaan. Onneksi sain kuitenkin heti töitä nykyiseltä työnantajaltani.
Muoks. Olen melko varma, että yksi syy siihen, miksei minua sitten palkattukaan vakituiseen homman, oli äitiysvapalle jäämiseni.
Täytyy vaan yrittää viimeiseen saakka koeajalla peittää raskaus... ja kertoa vasta sen jälkeen.
