Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

Äippä olipa ikävä kommentti :sad001 olisit vastannut, että niin monta tulee kuin on tullakseen :wink
 
SeToinen mun äiti varmaan kommentoi mun ulkomuotoa myös, kun esikoisesta tuli se +25kg. Hänellä itsellään kuopuksesta tuli +20kg ja silloin jaksoin aina muistuttaa kuinka iso hän on :D olin itse silloin siis 11-vuotias :) nyt äiti sitte vitsaillen muistuttelee takaisin päin :)
 
Mä uskon et me saadaan sunnuntaina onnitteluita. Mun vanhemmille ensimmäinen ja miehen vanhemmille viides lapsenlapsi.

Keksin ihan täydellisen tekstin mun isän korttiin :)
kanteen: 6 kuukautta aika päättää...
Sisälle: oletko ukki, vaari vai pappa? Ikimuistoista isänpäivää!

Tekstiä saa muutkin käyttää :)
 
Muokattu viimeksi:
Oih omppoloinen, oispa minunki äiti vitsaillu..:arghh:
Ein: ihan huippu teksti!!! :joyful:
 
Oi, tuli mieleeni, näistä kivoista palautteista, mitä olette vanhemmiltanne saaneet.

Esikoista odottaessa kerron asian isälleni. Isälläni on ollut juttuja aivoissaan, joten hän on oikeasti osittain sairas. Olin ollut pitään ulkomailla, naimisissa nuoremman miehen kanssa ja olimme olleet jo vuosia yhdessä. Isän spontaani kommentti:" Kukas on isä?"
Oli siis ensimmäinen lapsenlapsi vanhemmilleni ja myös muutenkin suvulleni. Silloin kyllä kulmakarvat kohosivat otsarajaan asti tästä kommentista, nyt lähinnä huvittaa.
 
Kiva kuulla kuin erilaisia reaktioita kaikki saanu. Meillä minun vanhemmat otti aika hillitysti uutisen. Puhelimessa kerroin äidilleni joka sitte kerto isälle.
 
Me kerrottiin eilen ja tänään ja oikein iloiset vastaanotot saatiin kaikilta! :)
 
Nyt kerrottu myös ukon veljen perheelle, sieltä tuli "arvasiiin!" ja miehen veli ku katto uä-kuvaa ni rupes vitsailemaan et hei kattokaas tuolla takana on toinen :D ei siis tienny mun kaksosoloista mitään ni sattupa kohdilleen vitsailun aihe :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: Ein
Mekin saatiin hyvä vastaanotto :) omalle isälle tein kortin, minkä tekstin kirjoitin tänne aikasemmin viikolla. Iskä ei meinannut nähdä tekstiä tai tajuta lukemaansa, kun ei reagoinnut. Sisko veti aikamoiset onnen tanssit :hello2
 
Musta tuo kertominen sukulaisille on aika yhtä kiusallista :D kerroin sillon ekan ultran jälkeen laajemmin sukulaisille, jotla nyt ovat enemmän maisemissa.. mutta oma äiti ja appivanhemmat saivat tietää jo aiemmin, kun olin niin huonovointinen niin oli helpompi kertoa syy..

Ja lapset saivat tietää jo melko varhain myös, sen pahoinvoinnin takia.

Mut miks ihmeessä se kertominen jopa ihan omille vanhemmille tuntuu niin vaikealta:D tästä puhuttiin ystäväni kanssa joka koki samoin.
 
Me ollaan nyt kans lähimmäisille kerrottu. Oli mielestäni hyvin ahdistava kokemus, en oikein tienny kuinka olisi pitänyt kertoa ja se tieto et syntyy riitoja jos joku kuullut ennen toista (molempien vanhemmat eronneet). Kaikki ottivat uutisen kuitenkin yllättävän hyvin. Tuntuu et ne joilt odotti välinpitämätönt vastaanottoo oli enemmän innoissaan ku ne joilt odotti sitä Hurraa huutoa. Mut joo, nyt sit ovat alkaneet tapella että kuka saa ostaa mitäkäkin. Tuntuu et stressi iskee koht totaalisesti. Ymmärrän et eka lapsen lapsi tulossa. Mut kuitenkin.[emoji35]
 
Aksu ehkä te voitte ehdottaa itse kuka ostaa mitäkin :) saatte mitä tarvitsette ja kaikille tulee hyvä mieli :) kalleimmat nyt tietysti vaunut, turvakaukalo, pinnis ja hoitopöytä (jos on esim lipastollinen) ym. Niihin on kiva saada avustusta :wink miehen vanhemmat ei kyselly mitään ja ne osteli kaikkea, vaikka kiellettiin ja sitten he kiukuttelivat, kun ei käytettykkään tavaroita mitä he olivat ostaneet. Se oli todella ärsyttävää!
 
Ja jos pystyy ostamaan käytettynä halvemmalla, niin pyytäkää ihan suoraan rahaa lapsen tilille. Meillä siis minä ostelin esikoiselle kaiken tarvittavan, eikä rahaa mennyt paljoakaan (n. 600,- ja siinä oli KAIKKI). Kaikkea hyvää löytyy paljon käytettynä ja pinnasänky saatiin ilmaiseksi lainaan. Saatiin sitten suvulta ihan rahaa lapsen synnyttyä ja laitettiin ne hänen tililleen.
 
Jes, nyt ei tarvi piilotella asiaa enäå keltäån! Ihan kaikki ei tiedä vielä mut saavat tietää/arvata kun seuraavaksi nähdään.

Eilen viimeset salailut paljastin harrastusporukan kokouksessa. Yks huomas heti ja kysy millo laskettu aika on. Parille jotka tuli myöhemmi kerroin sit lopuks, niistä toinen oli just aatellu et millonkaha meille tulee vauva ku olin kuulema kattonu leikkiviä lapsia siinä jotenki erilailla kun ennen :D kaikki oli kuitenki ilosia!
 
Vihdoin saatiin kerrottua isovanhemmille! Ottivat asian tosi ilosesti vastaan ja miun äiti sekä anoppi sano, että johan ne vähä näitä uutisia oottelivatkin kun tupakointi loppu ku seinään :D
Pienellä kylällä kun asutaan, niin kohta tietää varmasti jo koko kylä. Kaikki juorut leviää aina tosi nopsaan.
 
Meillä tietää nyt lähipiiri. Ihana, kun voi olla nyt vapaasti asian kanssa, eikä tarvi piilotella. Lapset on tosi onnellisia tulevasta pikkusiskosta/veljestä. Pikkuveli olis kuulemma toiveissa :) toinen on jo tehnyt koulussa vauvalle lelun :) mekin asutaan pikkukylällä, joten kohta alkaa juorut liikkumaan kunhan joku äkkää kaupassa mum hieman pyöristyneen mahan.
 
Me kerrottiin molempien vanhemmille ja joillekin hyville ystäville jo siinä about rv 6-10 välillä. Sovittiin, että nt-ultran jälkeen sitten ei enää salailla asiaa vaan voidaan kertoa muillekin sukulaisille ja ystäville. Nyt on sitten kerrottu vähän ripotellen sitä mukaa mitä on ihmisiä nähty. Osa tutuista siis tietää, osa ei. Mutta on kyllä hieno fiilis, kun se salailu on ohi :happy: Tuntu että sen takia jouduin linnottautumaan alkuraskauden ajaks melkeen kokonaan kotiin, kun en olis kuitenkaan saanu pidettyä suutani kiinni jos olisin enemmän ihmisiä nähny :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top