Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onitus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä tietää nyt aika moni myös. Miehen veli meni möläyttämään illanistujaisissa muutamalle kaverille ja tässä nyt odotellaan kuinka nopeasti puskaradio toimii... Harmittaa kyllä kovasti :( Sanoin kyllä miehelle alkujaan jo että olen satavarma että tämä nimenomainen veli sen jutun saattaa lipsauttaakin, mutta halusi silti kertoa.
 
Törmäsin neuvolassa kahteen kylän pahimpaan juoruakkaan :facepalm: Se siitä odottamisesta np-ultraan sitten. Eiköhän koko kylä tiedä jo.... Sen kerran kun ei oo yhtään lasta mukana kilpenä.
 
Meillä tietää molempien perheet eli kaikki isovanhemmat ja sisarukset. Sen lisäksi miehen kaikki kaverit. Minä olen kertonut ystäville sitä mukaa jos olen tavannut heitä, yhdelle työkaverille myös sanoin, jonka kanssa jaan työhuoneen ja joka on tosi luotettava. Esimiehelle taidan kertoa juuri ennen np-ultraa, kun se sattuu keskelle työpäivää ja kävisin mielelläni kesken työpäivän työajalla. Sit varmaan ultran jälkeen kaikille muille ketä ikinä sattuu vastaan tulemaan :D mut ei tää siis niin varsinainen salaisuus ole nytkään :)
 
Viikonloppuna kerrottiin kummankin perheille. Vähän pelotti kuinka ton puolison äiti ottaa asian, mutta hyvinhän se otti ja yllätti kyllä niin positiivisesti! :) Hyvä fiilis, kun kukaan ei mitään negatiivista sanonut, vaan vaikutti iloiselta :happy090 Eikä enään tarvitse miettiä sitä, että mitähän muut ajattelee tästä, kun tietää, että kaikki otti sen hyvin vastaan :)
 
Me laitetaan faceen varmaan elokuun alussa, kun sillon aletaan koiranäyttelyissä pyörimään, niin haluan tehdä sen kaikille selväksi ennen sitä. Ei tarvii sitten kenenkään mietiskellä ja supista, että onko toi nyt raskaana vai ei, eikä tarvii sitten kenenkään kiusallisesti tulla kyselemään asiaa :grin
 
Me ollaan lähestulkoon kaikille kavereille kerrottu, sitte mun äitille kerroin ja miehen puolelta tietääki sitte kaikki. :D en yhtään tiiä miten omalle iskälle kertoisin ku välit on ollu vähän mitä nyt on enkä tiiä miten se tähän suhtautuu... auttakaa mua! :D
 
Mun tekee koko ajan mieli vaan siirtää kertomista myöhemmäksi. Kun eka mietin et np-ultran jälkeen sitten. Nyt sit edelleen tuntuu, että no josko vähän myöhemmin :angelic: Mies jo haluis kertoo parille kaverille..
 
Mä oon kertonut perheelle (äiti ja sisarukset) ja lähimmille ystäville. Työkavereille ja kavereille olen kertonut sitä mukaa, kun on tullut pakkorako (eli bileet, punkkuilta tms.) missä tarjoillaan alkoholia. En ala enää keksimään mitään tekosyitä, koska nyt mennään jo 9+. Outoa on se, että kaikkia kiinnostaa ihan hirveästi kuka on isä. Ja minua ahdistaa selitellä. En vieläkään ole keksinyt mitä vastaisin tuohon sitten puolitutuille….Näille joille olen kertonut raskaudesta, olen kertonut myös klinikasta ja siitä, että lapsi on saanut alkunsa luovuttajasta. Mutta kohtapuoliin alkaa olemaan näitä puolituttuja utelijoita…voi kamala kun ahdistaa jo valmiiksi...
 
Miksei kaikille kyselijöille voi kertoa klinikasta? Eihän siinä pitäisi mitään väärää tai pahaa olla ja sitten ainakaan kenenkään ei jää epäselväksi :)
 
Me kerrottiin myös "juhannus uutiset" molempien perheille! Oikein onnelliset vastaanotot tuli kaikilta. Oma äiti oli vähä hämillään :grin mut näin oli myös kun pikkusisko (5v.sitten) kertoi odottavansa! Se ei oikein osaa sanoa mitään vasta kun on vähä sulatellu asiaa!

Tuntuiko kenestäkään muusta tosi epätodelliselta sanoa ääneen tämmönen asia? Minusta tuntui, että en haluu asiasta sen kummemmin vielä puhuakkaan!! Ei oo oikein menny omaan päähän tämä asia, kun ei sitä näe eikä tunne vielä!:rolleyes:
 
Viime raskaudessa joskus noin 2kk pojun syntymän jälkeen aloin vast ymmärtää ihan kunnolla et oikeesti olin raskaana ja nyt meillä on lapsi :D sitä ennen kaikki tuntu vaan niin epätodelliselta :D vaik tottakai liikkeet ja mahan kasvu jne mut saa nähä kestääks tänki "tajuumises" yhtä kauan :D tietty esikoises sekin varmaa vaikutti kun luulin etten voi saada lapsia :D
 
Miksei kaikille kyselijöille voi kertoa klinikasta? Eihän siinä pitäisi mitään väärää tai pahaa olla ja sitten ainakaan kenenkään ei jää epäselväksi :)

Mä ymmärrän täysin miks ihmiset kysyy ja näin, mutta jotenkin se alkaa 10 kerran jälkeen ottaa päähän ku joku kysyy hieman vaivautuneena lapsen teko tapaa..:/
Varsinkin jos luovuttajasta esitetään lisäkysymyksiä niin en tykkää! Musta se ei kuulu muille kun meidän perheelle. Pahin on se kun kerroin ajatuksissani uteliaalle mummolleni luovuttajan olevan tanskasta ja hän sitte totesi mun vanhalle kaverille kun kerroin että lapsen isä on tanskalainen!! Suutuin aivan silmittömästi kun ensinnäkin meidän lapsella on kaksi äitiä eikä isää, ja toisekseen luovuttajan tiedot ei kuulu ulkopuolisille.
 
Munkaan mielestä mun henkilökohtaiset asiat, on se sitten lapsen teko tai joku muu, ei kuulu kenelletahansa puolitutulle. Tulee semmoinen olo, että eikö ihmiset voi vaan olla iloisia mun vauvasta, vaikka eivät isästä tiedäkään. Että mitä ihmettä ne sillä tiedolla tekee. Mua ärsytti, kun mun äiti selitti siskon 6- vuotiaalle lapselle (kun se kysyi, kuka on vauvan isä), että kyllä sillä on isä mutta emme tiedä kuka se on. Voi hemmetti…mun lapsella ei ole isää ja piste. Inhottavaa, kun muut selittää mun puolesta asiat ihan väärin. Itse haluan vaan sanoa, että lapsella ei ole isää (koska eihän sillä oikeastikaan ole isää!) ja että olen yksinhuoltaja. Ärsyttää tommmonen, että "On sillä isä, mutta me ei vaan tiedetä kuka se on". Tulee sellainen olo, että olen jostain baarista raapaissut miehen ja nyt en muista oliko se Rane vai Pate :D
 
Me ainakin kerrotaan, että lapsi sai alkunsa klinikalla, ei siitä sen enempää tarvitse sanoa :D Eikä tietenkään me puhuta, että luovuttaja olisi isä lapselle, ei oo, se on vaan joku ystävällinen joka on luovuttanut sukusoluja, jotta joku/jotkut voisi niiden avulla saada lapsen :)
Miks et sitten voi sanoa, ettei lapsella ole isää, vaan se on klinikalla saanut alkunsa. Näin kukaan ei jää sitä sitten kyselemään enempää :D Tai kukaan järkevä ainakaan..:rolleyes:

Meidän perheistä ei ainakaan kukaan alkanut puhumaan luovuttajasta isänä (ja jos puhuisi, korjattaisiin heti, ettei henkilö ole isä vaan hän on ainoastaan lahjoittanut sukusoluja) joten eiköhän riipu ihmisestä itsestään miten ajattelee sen luovuttajan, ei yleisesti kaikki ajattele niin, että luovuttaja on isä.

Mieluummin kertoisin klinikasta, kun antaisin muiden ajatella, että lapsi on jonkun yhden illan baari löydön tekosia :D

Ja jos ei halua kertoa miten lapsi sai alkuna, niin ei sitten kerro. Sehän on jokaisen oma asia, helpoimmalla pääsisi vaan kertomalla totuuden.
 
Muokattu viimeksi:
Kerroin sitten töissä raskaudesta.. Eipä ollu mikää hirvee hyvä vastaanotto ei.. Varsinkin kun kerroin vielä että olen nyt 2 viikkoa saikulla. Haukkuivat mut huonoks palkkaukseksi ja asia jäi mun mielestä vähä puoli tiehen ku pomo sulki luurin korvaan.
 
Tuohon ylempään vielä että jos joku uskoo että tälläne lähemmäs 30 naimisissa oleva nainen on käyny baarista "luovuttajan" hakemassa nii eipä oo mulle nii väliä. Maalaisjärjellä voi jo päätellä että ehkä kumminki se toinen vaihtoehto. Ei hetkauta minun maailmaa suuntaan eikä toiseen:D
 
Kerroin sitten töissä raskaudesta.. Eipä ollu mikää hirvee hyvä vastaanotto ei.. Varsinkin kun kerroin vielä että olen nyt 2 viikkoa saikulla. Haukkuivat mut huonoks palkkaukseksi ja asia jäi mun mielestä vähä puoli tiehen ku pomo sulki luurin korvaan.
:eek::eek: Ei oo todellista.
 
Takaisin
Top