Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onitus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla yövuorossa tajus pari työkaveria ku valitin närästystä. Oon myös kertonu mun siskolle ja muutamalle kaverille. Tänää on kekkerit ja en tietenkää juo mutta jos joku kysyy kerron. Oon kaikille sanonu et oon vielä alussa ja mitä tahansa voi sattua joten kukaan ei ok alkali kyselemään mitään eikö mun raskaudesta olla sen enempää puhuttu
 
Toi juomattomuus ehkä menee vielä läpi mut jos mä en syö huomisessa sukujuhlissa kun salaattia miten sen selittää? Ja jos toi esikoinen vääntää tortut niin mä yrjöön? Millä mä sen selitän??? En haluis meiän perheeseen koko huomioo kääntää kun toisen ihmisen juhlat on?? Kyllä me sinne menossa ollaan kun mies pitää esitellä joo ja toi esikoinen mun äitin puolen osalle suvulle....
 
Me kerrottiinkin sitten eilen minun perheelle, oli aika huojentavaa. Viimeksikin kerroin ensimmäisenä minun veljelle :) Huomenna kerrotaan miehen perheelle livenä (paitsi miehen siskolle, mutta viestitellään hänelle sitten varmaan heti illalla). Miehen sisko odottaa itsekin (hällä LA elokuussa), joten meillä tulee niin vauvaisat ajat kohta, ettei mitään järkeä :Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred

Ekalla kerralla kerrottiin vasta n. rv 12-13. Nyt haluan kertoa aiemmin, koska on vaikeampi salata. Viimeksi sai nukkua ja väsyä rauhassa yksin - nyt on taapero jo häsäämässä niin tarvitsen varmasti apuja.
 
Mira83 sanoi:
Toi juomattomuus ehkä menee vielä läpi mut jos mä en syö huomisessa sukujuhlissa kun salaattia miten sen selittää? Ja jos toi esikoinen vääntää tortut niin mä yrjöön? Millä mä sen selitän??? En haluis meiän perheeseen koko huomioo kääntää kun toisen ihmisen juhlat on?? Kyllä me sinne menossa ollaan kun mies pitää esitellä joo ja toi esikoinen mun äitin puolen osalle suvulle....
Click to expand...

Puhuttiin kerran yhden kaverin kanssa juomisista ja juomattomuuksista (en edes muista liittyikö se raskauteen). Mutta mietittiin siis silloin sitä, että kuinka monesti itse olet seurannut puolituttujen tai edes tuttujen juomisia tai juomattomuuksia tai syömisiin/syömättömyyksiin isoissa juhlissa? Minä itse ainakin olen monesti jännännyt ihan hulluna, mutta loppuviimein kaikki on niin omissa mietteissään, ettei tajua tommosia :)

Pelko siis pois vaan ja just niinkuin sanoit, annetaan juhlakaluille heidän ansaitsemansa huomio. Olet vain ihan normaalisti, niin monikaan ei varmasti tajua mitään :)
 
Mie arvasin et äiti arvaa et ootan, oli jo arvannu viime viikolla, tänään sit kysy et ootsie raskaana? :) Kertoo kuulemma isälle, mies saa kertoo äidilleen kun haluu. Muille voi olla ettei kerrota, huomaahan ne sit viimestään mahasta:hilarious:
 
Mua jotenkin jännittää kertoa tällaisia uutisia. Ystävälleni kerroin kun nähdään paljon ja olis pitänyt muuten lähteä terassille. Mies kertoi myös omille ystävilleen. Töissä oli eilen tykypäivä ja käynti viskitislaamossa sekä maistiaiset. Paniikki meinas iskeä kun näin eteeni katetut maisteluannokset. Siinä kuitenkin muiden kanssa haistelin ja olin hörppäävinäni maistiaisia vaikka ihan vaan huulet kastui. Ei muutkaan niitä annoksia loppuun vetänyt. Eli ei ollut mitään outoa :D mekin varmaan koitetaan odotella kertomisen kanssa niin et kuultais vaikka edes sydänäänet ensin tai sit np-ultraan.
 
Pari läheistä ystävää ja pari naapuria tietää ja mun äiti. Muille isovanhemmille ja oman perheen koululaisille ja meidän sisaruksille kerrotaan ens sunnuntaina ja ens viikolla.

En mä halua salailla ja odottaa "turvallisille" viikoille. Mun mielestä elämässä pitää iloita ja nauttia kaikesta silloin kun sitä on ja murehtia vasta kun tulee joku syy.
 
Me kerrottiin viikko plussan jälkeen jo molempien vanhemmille ja sisaruksille, lisäksi pari hyvää kaveria tietää :)

Halusin kertoa omalle äidille pian koska hän on neuvolalääkäri ja mukavampi että voin kysellä aina jos joku huolettaa tai mietityttää. Ja kyllähän sitä ensimmäisessä raskaudessa mietittävää riittää... :D

En mäkään halua salailla sinne 12-13 viikoille asti. Jos jotain käy niin on ainakin tukea ympärillä :Heartred Töissä ehkä vähän pitkitän kertomista vielä.
 
Mulla petti viikonlopun polttareissa itsehillintä, kun yksi kaveri paljasti olevansa raskaana ja tuli sit muutamalle kerrottua. Aika moni kyllä arvaili, kun en alkoa ottanut (vaikka piti olla alkoholittomat polttarit..), eikä kelvannut edes perusteluksi autolla liikenteessä olo ja seuraavan päivän iltavuoro. Ei mahda hirveen monelle tulla siis yllätyksenä, kun viimein päätän tulla "kaapista ulos" kunnolla. :rolleyes:

Nyt tosin kun muutama kaveri tietää jo, niin jotenki hirveen syyllinen olo siitä, ettei mun äiti tiedä vielä?? :grin Omituista. Saapa nähdä kuin pian kerron sit hänellekin.
 
Ajattelin kertoa sitten synnäriltä kotiutuesa ihmisille. Töissä ehkä tarttee kertoo vähä aikasemmin.. :happy: Ja ehkä jollekin sellaiselle, jonka saisi noita muksuja kattomaan synnärireissun ajaksi.
 
Kerrottiin sunnuntaina miehen kotiväelle. Vähän niinkuin synttärilahjana anopille :happy: ja hyvä että kerrottiin kun aloin siellä sitten oksentamaan. ..
Huomenna olis tarkoitus kertoa mun kotiväelle, se kyllä jännittää, kun äitini on erittäin huono tämmösissä tilanteissa. Se kun yleensä reagoi kaikkeen vaan "aha, just"-tyyppisesti, vaikka olisikin iloinen. Olisin kyllä halunnut vielä pitkittää kertomista, mutta tää jatkuva pahoinvointi pakottaa kertomaan. On sitten helpompi pyytää apua esikoisen kanssa jos tarvii.
 
Minä yritän pitää ainakin nt-ultraan saakka tiedon salassa. Nyt taitaa olla 8+5 ja vatsan turvotus on jotain aivan kauheaa. Jo aamulla vatsa pömpöttää, ja päivän mittaan pahenee paljon. Mietin näinköhän saan pidettyä salassa vielä kolme viikkoa, kun ei vaatteet meinaa enää peittää.. Esikoista odottaessa ei ollut näin paha näillä viikoilla, vaikka kyllä turvotti silloinkin.
 
Voi vitsi muakin pelottaa se koska tää paljastuu, kun mahaa turvottaa niin paljon. Pakko välistä töissä avata housun nappi, kun niin alkaa painamaan ja sitä myötä vatsaan koskemaan. Yhdessä tykypäivän kuvassa näytin mielestäni jo tosi epäilyttävältä.
 
Anjuska86 sanoi:
Miks?
Click to expand...
Anjuska86 sanoi:
Taisinkin saada vastauksen toisesta ketjusta. Tsemppiä!
Click to expand...

Osa syynä se, etten kestä sitä ihmisten voivottelua sitten jos menee kesken. Haluan kärsiä yksikseni, ihan rauhassa. En osaa oikein ottaa vastaan niitä pahotteluita ja ahdistun ihmisten ahdistuksesta. Vaikea selittää :D

Toisekseen myös siks en halua kertoa, koska kovasti tuntuu koko maailma tietävän paremmin sen että kolme lasta luulis riittävän ja mitään positiivista en oo kuullu edellisten, keskenmenneiden kohdalla. Ei ne ny välttämättä oo niin negatiivisessa mielessä tarkotettuja vaikka aika töksähteleviä kommentteja, mutta raskaushormoneissa ne on ärsyttäny ihan suunnattomasti, et päätin jossain vaiheessa, etten tee raskaudesta mitään isoa spektaakkelia. Tulee varmaan ilmi ennemmin tai myöhemmin sitten sukulaisille ja ystäville.
 
Se on kyllä jännä miten jotkut ihmiset viittaavat kintaalla lapsihaaveille, jos kyseisellä haveilijalla on jo muksuja. Ihan kuin keskenmeno tai tahaton lapsettomuus esim. kolmannen lapsen kohdalla ei olis kipeä asia.

Toki ajattelen itsekin että kaipuu on varmaan kipeämpää täysin lapsettomalla, mutta eihän tämän pitäis mikään kärsimys-kilpailu ollakaan.
 
Me oltiin jo päätetty, että kerrotaan sitte ku ekat 3kk ohi ja ollaan jo turvallisemmilla vesillä. No nyt homma aikaistu, kun mun äiti asuu 450km päässä ja haluan kertoa äitille kasvotusten. Ukon pomo ilmotti, että kesäloma pidettävä kesäkuussa ja mä oon tällä hetkellä työttömänä, niin päätettiin nyt sitte ukon lomalla lähtee äipälle käymään ja sillonhan se on sitte kerrottava.....päivää ennen käydään anoppilassa kertomassa ukon vanhemmille. Mitäs sitä sit odottelemaan...jos menee kesken niin linnottaudun hetkeksi kotiin ja sammutan puhelimen. Saa ukko ottaa pahoitteluja vastaan, se kun on muutenki meistä se vahvempi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top