Milloin aiotte kertoa raskaudesta töissä? :)
- Ketjun aloittaja Nennahh
- Aloituspäivämäärä
Siilipylly
Jostain jotain jo tietävä
Mä aion kertoa maaliskuun alussa kun saan neuvolasta raskaustodistuksen.
_marga_
Oman äänensä löytänyt
Olen tällähetkellä hoitovapaalla ja olen palaamassa töihin lähes kolmen vuoden tauon jälkeen (3-vuorotyö) rv:llä 18 maaliskuun alussa, kolmas raskaus lyhyellä välillä ja vatsaa ei todellakaan voi enää piilottaa, työvaatteet piti sovittaa ja tilata jo viime viikolla koska niiden saapumisessa voi mennä jopa 2kk, mutta en halunnut paljastaa raskautta työnantajalle ennen np-ultraa,nyt np-ultra tehty ja näytti hyvältä, ensiviikolla on pakko käydä kertomassa, jotta ei tarvi työnantajan hermoilla vaatteiden tilauksen kanssa, tuolloin alkaa rv 14. pikkusen meinaa jänskättää reaktio "pikasesta" töihin paluusta /=
Nennahh
Näppärä viestien naputtelija
Apuaa, mulla on ihan kauhea paniikki töissä kertomisesta. :(
Koeaika loppuu ihan juuri. Työnantaja eilen pyysi juttelemaan ja sanoi, että on ollut tosi tyytyväinen ja työt ehdottomasti jatkuu. Ärsyttävää, kun koeajan loppuminen tuli nyt niin kovin esille. Hyvä nyt sitten heti mennä kertomaan, että olen raskaana. :/ Hyvä, jos olisi eilen saanut kerrottua, mutta siinä oli muita paikalla ja palaveri alkamassa... Arrrrgh.
Koeaika loppuu ihan juuri. Työnantaja eilen pyysi juttelemaan ja sanoi, että on ollut tosi tyytyväinen ja työt ehdottomasti jatkuu. Ärsyttävää, kun koeajan loppuminen tuli nyt niin kovin esille. Hyvä nyt sitten heti mennä kertomaan, että olen raskaana. :/ Hyvä, jos olisi eilen saanut kerrottua, mutta siinä oli muita paikalla ja palaveri alkamassa... Arrrrgh.
_marga_
Oman äänensä löytänyt
Voi ei, tuo on kyllä aivan kamala tilanne Nennahh, mutta uskon kyllä, että kaikki asiat järjestyy. Itekki ressasin useamman viikon pomolle kertomisesta enkä turhaan..tosiaan vakipaikka mulla on ja kolme vuotta kohta kotona ollut ja nyt maaliskuussa olisi paluu, eilen kävin pikku uutisen pamauttamassa ilmoille ja kyllähän sitä hypättiin kaulaan onnitelemaan, mutta kun kuultiin, että olen jokatapauksessa muutamaksi kuukaudeksi tulossa takasin töihin niin johan naama venähti eikä enää oltukkaan niin iloisia. ikäväkyllä moni asia on tässä maailmassa rahasta kiinni, eikä hoitovapaalla jatkaminen olis tullu enää kuuloonkaan...
Nennah: Eipä ole kiva tilanne siellä :/ no toivotaan että he ovat ihan hyvillään uutisen kuultuaan kun olet niin kovin kehujakin työstäsi saanut.
Mamma1011: Voin niin kuvitella tuot pomos ilmeen :P, ei sullakaan siellä kiva tilanne ole..
Mua jännittää ihan hirmuisesti...kun mun "lomailuni" aikana firma jossa olin töissä niin myytiin ja nyt pitäs kertoo tästä uudesta tapauksesta siellä uusille ihmisille :/ noh....eipä tässä kai muuta voi,pakko se on kertoa..mutta tosiaan niin ku jo aiemmin kirjoitin niin vasta rakenteen jälkeen menen kertomaan uutisen,ottavat sitten kuinka ottavat..ei se kait jännittämällä parane eikä pahene,toivottavasti!
Mamma1011: Voin niin kuvitella tuot pomos ilmeen :P, ei sullakaan siellä kiva tilanne ole..
Mua jännittää ihan hirmuisesti...kun mun "lomailuni" aikana firma jossa olin töissä niin myytiin ja nyt pitäs kertoo tästä uudesta tapauksesta siellä uusille ihmisille :/ noh....eipä tässä kai muuta voi,pakko se on kertoa..mutta tosiaan niin ku jo aiemmin kirjoitin niin vasta rakenteen jälkeen menen kertomaan uutisen,ottavat sitten kuinka ottavat..ei se kait jännittämällä parane eikä pahene,toivottavasti!
Smallsun00
Silmät suurina ihmettelijä
Mä kerroin asiasta perjantaina kun viikkoja oli reilu 14.
En saanu asiaa aikaisemmin sanottua ja aluksi odotin että koeaika päättyy joulukuun puolessa välissä. Lähin esimies onnitteli kovasti mutta ylempi esimies joka hoitaa uusien palkkauksen ei ollu kauheen ilonen asiasta kun meiltä on jäämässä ainakin 9 pois töistä ennen kesää :) mutta sehän nyt ei ole mun murhe. Mä olen onnellinen kaikkien puolesta!
littledaisy
Jostain jotain jo tietävä
Heipä hei, saavun nyt uutena tänne ketjuun vaihtamaan ajatuksia. :) Laskettuaika meillä siis 5.7.2013. Ajattelin ottaa kantaa tähän aiheeseen ensimmäisenä, koska se kertoo hieman siitä, miksi tännekin eksyin vasta nyt. Olen ollut kolme kuukautta sairaslomalla omasta työstäni heti raskauden alkumetreiltä raskauspahoinvoinnin vuoksi. Nyt taas onneksi työssä. Pahoinvointi veti niin älyttömäksi, että olin kolmen kuukauden jaksosta noin 8 vkon pätkän täysin ravinnotta, etten pystynyt syömään mitään vaan yritin elää mehuilla. Lopulta ei enää mehutkaan pysyneet sisällä hetkeäkään, joten jouduin sitten sairaalaan osastolle ja tiputukseen. Eli syksy ja vuodenvaihde mennyt sellaisessa selviytymistaistossa, että oli pakko työpaikalla kertoa asiasta. Olen vakituisessa työsuhteessa, joten se ei varsinaisesti haitannut ja suhtautuminen oli onneksi hyvä. Mutta seurailen nyt aktiivisesti näitä juttuja täällä ja riennän vastailemaan minkä ehdin. Ihana kun on voimia iloita raskaudesta!
Moikka! Ensimmäistä viestiäni kirjoittelen tänne, juuri liityin. :)
Olen tässä jo useita viikkoja miettinyt ja jännittänyt raskaudestani kertomista töissä. Olen ajatellut, että kerron rakenneultran jälkeen (26.2.), jollei ennen sitä joku huomaa jotakin. Poden kuitenkin järkyttävää omantunnon tuskaa, että kerron raskaudesta vasta tuolloin (rakenneultra -päivänä täyttyy viikot 21). Onko moni kertonut raskaudesta vasta rakenneultran jälkeen ja onko se perusteltua?
Työnantajani on mukava, mutta silti asiasta kertominen tuottaa minulle suurta stressiä ja "pelkoa". Eniten stressiä aiheuttaa se, että "venytän" vauvauutisia rakenneultraan asti, kun kuitenkin tiedän kesän olevan tulossa ja sijaisten hankinnan olevan täydessä käynnissä eikä työnantajallani ole raskaudestani vielä tietoa. Poden siis huonoa omaatuntoa siitä, kuinka uutisiini suhtaudutaan kun kerron niistä aika myöhään ja siitä, kuinka paljon odottamatonta työtä teetän uutisillani esimiehelleni vaikka se hänen työtehtäviinsä kuuluukin. Silti tuntuu pahalta. Jännitän ja stressaan asiaa välillä jopa niin paljon, että jännitys purkautuu itkukohtauksena.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai viisaita sanoja helpottamaan oloa?
Olen tässä jo useita viikkoja miettinyt ja jännittänyt raskaudestani kertomista töissä. Olen ajatellut, että kerron rakenneultran jälkeen (26.2.), jollei ennen sitä joku huomaa jotakin. Poden kuitenkin järkyttävää omantunnon tuskaa, että kerron raskaudesta vasta tuolloin (rakenneultra -päivänä täyttyy viikot 21). Onko moni kertonut raskaudesta vasta rakenneultran jälkeen ja onko se perusteltua?
Työnantajani on mukava, mutta silti asiasta kertominen tuottaa minulle suurta stressiä ja "pelkoa". Eniten stressiä aiheuttaa se, että "venytän" vauvauutisia rakenneultraan asti, kun kuitenkin tiedän kesän olevan tulossa ja sijaisten hankinnan olevan täydessä käynnissä eikä työnantajallani ole raskaudestani vielä tietoa. Poden siis huonoa omaatuntoa siitä, kuinka uutisiini suhtaudutaan kun kerron niistä aika myöhään ja siitä, kuinka paljon odottamatonta työtä teetän uutisillani esimiehelleni vaikka se hänen työtehtäviinsä kuuluukin. Silti tuntuu pahalta. Jännitän ja stressaan asiaa välillä jopa niin paljon, että jännitys purkautuu itkukohtauksena.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai viisaita sanoja helpottamaan oloa?
Klementiini
Jostain jotain jo tietävä
Minäkin olen stressannut jonkin verran töissä kertomista - lähinnä varmaan sen pelon takia, että mitäs jos raskaus ei jatkukaan normaalisti ja sitten joutuisi tuskiensa keskellä työtovereillekin selittelemään. En oikeastaan pelännyt huonoa suhtautumista itse raskausuutiseen, vaikka korvaamiseni työnantajalle päänvaivaa aiheuttaakin.
Mikä sinua kertomisessa erityisesti jännittää?
Itse kerroin uutisen esimiehilleni pari viikkoa nt-ultran jälkeen - juuri siksi, että he pääsisivät pohdiskelemaan sijaistusta ajoissa. Vannotin heitä olemaan vaiti asiasta, koska en halunnut koko firman tietävän liian aikaisin. Hiljaa ovat olleetkin - tosin juuri kyselivät, että voisikos tästä alkaa vähitellen kertoa. Lupasin, että ensi viikolla kerron asiasta tiimilleni laajemmin. Tähän mennessä olen esimiesten lisäksi kertonut vain yhdelle läheiselle kollegalle.
Lakihan velvoittaa kertomaan työnantajalle vasta 2 kk ennen "lomille" jäämistä, joten toki on ihan ok odottaa kertomista myös sinne asti, jos ei jostain syystä koe voivansa kertoa aiemmin. Kyllähän esimerkiksi irtisanoutumiset yllättävät työnantajan monesti paljon pikaisemmalla aikataululla, eikä monikaan firma ole vielä yhden työntekijän poistumisen takia kaatunut.
Mikä sinua kertomisessa erityisesti jännittää?
Itse kerroin uutisen esimiehilleni pari viikkoa nt-ultran jälkeen - juuri siksi, että he pääsisivät pohdiskelemaan sijaistusta ajoissa. Vannotin heitä olemaan vaiti asiasta, koska en halunnut koko firman tietävän liian aikaisin. Hiljaa ovat olleetkin - tosin juuri kyselivät, että voisikos tästä alkaa vähitellen kertoa. Lupasin, että ensi viikolla kerron asiasta tiimilleni laajemmin. Tähän mennessä olen esimiesten lisäksi kertonut vain yhdelle läheiselle kollegalle.
Lakihan velvoittaa kertomaan työnantajalle vasta 2 kk ennen "lomille" jäämistä, joten toki on ihan ok odottaa kertomista myös sinne asti, jos ei jostain syystä koe voivansa kertoa aiemmin. Kyllähän esimerkiksi irtisanoutumiset yllättävät työnantajan monesti paljon pikaisemmalla aikataululla, eikä monikaan firma ole vielä yhden työntekijän poistumisen takia kaatunut.
Mursutartar
Satasella mukana keskusteluissa
Kerroin töissä työryhmälle heti samana päivänä kun tein positiivisen testin :D Ajattelin että eivätpähän ihmettele kun olen hymyillen omissa maailmoissa.
Nyt rv:lla 16 asiakkaat kyseli olenko raskaana vai lihonut, jätin kommentoimatta, mutta pitää tässä viikon sisällä kertoa totuus.
Esimiehet onnitteli vilpittömästi ja nyt sitten kyselen kovasti heiltä että miten kannattaa kesälomat pitää, etten häviä aikaa pienokaisen ja perheen kanssa tai rahaakaan. Mistä tuollaiset asiat puolueettomasti kysytään? Liitosta? Palkanlaskijalta?
Nyt rv:lla 16 asiakkaat kyseli olenko raskaana vai lihonut, jätin kommentoimatta, mutta pitää tässä viikon sisällä kertoa totuus.
Esimiehet onnitteli vilpittömästi ja nyt sitten kyselen kovasti heiltä että miten kannattaa kesälomat pitää, etten häviä aikaa pienokaisen ja perheen kanssa tai rahaakaan. Mistä tuollaiset asiat puolueettomasti kysytään? Liitosta? Palkanlaskijalta?
Minua jännittää eniten se, miten uutisiini suhtaudutaan kun kerron asiasta kuitenkin aika myöhään. Jännitän ja stressaan myös sitä, että mitä minusta mahdetaan ajatella kun kerron asiasta vasta vkolla 19 ja että ymmärtääkö esimieheni sen, miksi rakenneultran tulosten kuuleminen ennen kertomista on minulle niin tärkeää. Nämä saattavat olla monen mielestä ihmeellisiä asioita ylipäätänsä stressattavaksi, mutta olen aina ollut varustettu heikolla itsetunnolla ja tietynlaisella ylitunnollisuudella, siksi jaksan miettiä tällaisia näkökulmia. Huoh...
Huh, en enää jaksanut stressata työnantajalle kertomista vaan soitin hänelle äsken. Oikeastaan juttu lähti siitä, että työkaveri oli aavistellut jotakin ja kysyi minulta eilen tekstiviestissä että ollaanko täällä pieniin päin... Siitä sain sitten kipinän kertoa nopeammin työnantajalle, vaikka rakenneultraan onkin vielä reilu viikko aikaa. On kuitenkin työnantajaa kohtaan reilua, että hän saa tietää ensimmäisenä työpaikalla asiasta ja suoraan minulta, eikä työkaveriltani.
Työnantaja onnitteli iloisena ja kun kerroin jännittäneeni hirveästi kertomista, niin hän sanoi että nyt en saa stressata ja jännittää mitään, jottei raskaus häiriinny. Lisäksi totesi, että on hänen, eikä minun päänvaivani hankkia sijaisia ja organisoida työkuvioita. Minun pyysi keskittymään vain itseeni. :) Se meni hyvin, turhaan jännitin. Mutta tiedän, että jännittämisongelmastani en pääse eroon, mutta jännityksen voi aina voittaa. Niin tein nyt.
Työnantaja onnitteli iloisena ja kun kerroin jännittäneeni hirveästi kertomista, niin hän sanoi että nyt en saa stressata ja jännittää mitään, jottei raskaus häiriinny. Lisäksi totesi, että on hänen, eikä minun päänvaivani hankkia sijaisia ja organisoida työkuvioita. Minun pyysi keskittymään vain itseeni. :) Se meni hyvin, turhaan jännitin. Mutta tiedän, että jännittämisongelmastani en pääse eroon, mutta jännityksen voi aina voittaa. Niin tein nyt.
