Milloin aiotte kertoa muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lilyee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
 
Täällä tietää perhe ja pari todella hyvää ystävää :) Itse ajattelen asian näin että kerron jos myös pystyn kertomaan huonot uutiset- ja nää on kuitenki joka päiväisessä elämässä mukana ketkä jo tietävät :)
 
Kerrottiin eilen varhaisultran jälkeen molempien vanhemmille, oli kyllä ihania reaktioita. :) Anoppilassa oltiin aivan yllätyksestä mykkiä ja molemmat alko itkeä, olin kuitenkin ymmärtävinäni että ihan ilosta. :D Kotona ajattelin, et äiti sekois ihan, mut se vaa myhäili tyytyväisenä, et kun on jo niin ehtinyt odottaa. Sisko sen sijaan tapojensa vastaisesti alko itkeä, mikä oli kyllä hienoa & hämmentävää.
 
Minä olen kertonut omalle äidille ja usemmalle hyvälle ystäville, joille puhuisin myös mahdollisesti keskemenostakin. Itse koen, että on helpompi kun tietää ystävien olevan valmiita tukemaan sattui sitten mitä ikinä, enkä ajattele sitä niinkään selittelyn tarpeena. Jos jotain ikävää sattuu niin kivempi kun ystävät on lähellä, ymmärtää ja kuuntelee. Suuri suruhan keskenmenosta tulisi joka tapauksessa, vaikka raskaus olikin iso yllätys. Mies puolestaan ei ole kertonut kellekkään ja varmaan pitää suunsa supussa sinne ekaan ultraan ja ns "piinaviikkojen" jälkeiseen aikaan.
 
mä eka mietin etten kerro siskolle, mut sit aattelin, että jos käy huonosti on sentään joku, kelle itkeä ja surkutella. isälle kerron mahdollisen np-ultran jälkeen ja mies saa kertoa äidilleen ja veljelleen. en ole vielä varma, kerronko äidilleni, emme nimittäin ole hänen kanssaan lainkaan tekemisissä (hällä on alko-ongelma) eikä hän tapaa ketään meistä muutenkaan. ehkä jätän kertomatta, kun mun mielestä isovanhemmilla ei ole mitään automaattisia oikeuksia mihinkään.
 
Me ajateltiin kertoa jouluaattona miehen perheelle ja joulupäivänä minun perheelle. "Pakkohan" se on kertoa, etteivät ne ihmettele kun en juo viiniä - olen maailman huonoin valehtelemaan!!! Mutta on se kyllä kivakin kertoa, varsinkin äidilleni haluan kertoa, että voin sitten jutella sen kanssa kaikesta. Eka raskaus kun on kyseessä, niin kaikki on uutta ja ihmeellistä ja jännää.

Olisi kyllä ollut kivempi kertoa perheellekin vasta sitten, kun edes eka neuvolakäynti olisi takana, mutta meillä on aika varattuna vasta 27.12. Työkavereilleni ja muille kerron vasta rv 12, jolloin meillä on myös työpaikalla juhlat, joten "pakko" kertoa viimeistään sinä päivänä. Nyt siis menossa viikko 7+1.

Joulunalusaika on kyllä todella huono ajankohta piilotella raskautta, kun silloin on jos jonkinlaista pippaloa ja tilaisuutta, jossa tarjotaan alkoholia!!! Se tuli huomattua :)
 
Joulu lähestyy ja silloin mekin siis kerromme minun perheelle. Olen niin turvonut ettei sitä kauan pysty pitää salassa läheisiltä. Pidän jo löysiä paitoja, varsinkin töissä. Jouluaamuna meille tulee isäni ja sisarukset perheineen, niin silloin aattelin kertoa.
Siskoni ehkä arvaa nyt, olin edellisiltana heillä istumassa iltaa, serkkunikin oli, ja tarjosivat lasillisen kuohuviiniä. Kieltäytyminen oli toki ok, esikoinen oli mukana kylässä. Mutta keskustelu siirtyi illan aikana raskaana oleviin ja alkoholiin ja huomauttivat kyllä vain huumorilla "nyt sinäkään et juo? ootko varma ettet halua hörpyn? oletkohan raskaana".... ja minä vaan punastuin. Juttu jäi siihen mutta vähän harmitti,

Ystäville kerromme nyt sen mukaan miten on tulossa tapaamisia, joulun jälkeisenä viikonloppuna peli-ilta meillä läheisten ystävien kanssa, uudenvuodenaatto tulossa, ja sitten hääkutsu heti tammikuun alussa. Vaikka näiden tapahtumien aikana vasta 10. ja 11. viikot menossa, niin hiljalleen uskallan kertoa enkä halua keksiä näihin tapahtumiin mitään selityksiä, miksi olen autolla ja miksi en edes maista alkoholia tai onnittelumaljaa. Hiljaa toki olen jos asiaa ei ihmetellä erikoisemmin. Mutta ihan avoimesti töissä, naapureille, tutuille ym niin emme puhu ennen tammikuun puolta väliä, nt.ultra 13.1. Jos pahoinvointi häviää, niin silloin pitää miettiä asiaa uudelleen, mutta aamusta iltaa paha olo on tällä hetkellä mun varmuus että raskaus etenee hyvin.
 
Noniin, nyt töissä tietääkin sitten jo kaikki (meidän osastolla) :D Eipä tämä kovin salassa edes pysy tämän turvotuksen ja huonovointisuuden vuoksi. Olen kuitenkin sanonut että elellään vielä riskiaikoja keskenmenon suhteen, mutta ei kyllä kaduta yhtään että kaikki tietävät :) Helpottavaa kun saa jutella asioista ja saa hyviä
vinkkejä kokeneemmilta.
 
Me kerrottiin uutiset jouluaattona puolisonkin vanhemmille ja ilon itkuhan siitä syntyi! :) Tuli tosi hyvä mieli, kun huomasi miten innolla ovat mukana kaikki tähän asti tietävät <3
 
Kerrottiin eräissä juhlissa jo sukulaisille ja kavereille, tosin sillä varauksella että riski-alttiilla viikoilla vielä mennään. Aivan mahtavia oli ihmisten reaktiot, hämmennys ja ilo. :> Helpottavaa, kun ei tarvi enää läheisiltä salailla, vaikka toisaalta oma viehätyksensä oli siinäkin et vaan kaksin asiasta tiedettiin.
 
Oon kertonu jo parhaille ystäville ja siskolle ja äitille. Kaikki ruvenneet itkemään ilosta <3 . Kaikille myös tietysti muistanu toitottaa että ei tässä vielä paljoa uskalla iloita että niin alussa mennään että pieni sydän ois nähtävä lyövän ennen ku uskaltaa vähän höllemmin ottaa. Mutta muille sitten kerrotaan vasta 12.viikon jälkeen. Mikäli pikkumuru sinne asti kyydissä pysyy <3 toivotaan parasta että saisin tämän raskauden syliin asti :) <3
 
Meillä olisi tarkoitus perheelle kertoa 12 viikon paikkeilla.. Hirmusesti jännittää kertoa.. Anoppi/appi ilahtuu varmasti, mutta omalle äidille pelottaa kertoa, koska tiedän, ettei hän ilahdu.. Kaikki omat suunnitelmat hän on murtanut (talohaaveet ym.) jyrkästi, ja toitottaa, että "huonot ajat on tulossa, miten meinasitte selvitä lainan kanssa"ymymym.. Argh!!
Muutamat ystävämme tietävät jo tästä, ja olenkin ollut huuli pyöreänä kun ovat vastanneet: "tätä onkin jo odotettu". :D
Onhan häistämme jo lähes vuosi ja jo ennen häitä aloimme yrittää..
 
Myö kerrottiin meijän vanhemmille jouluaattona :) Äiti oli onnesta soikeena eikä tienny et oisko häne pitäny itkee vai nauraa vai mitä :D Alko heti kauhee hössötys. :) Miehekkeen vanhemmatkin yllätty iloisesti. :) Ajateltiin ensi et kerrottais vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen, mut oli ihan kiva kertoa jo jouluna :). Jotkut harvat ja valitut kaveritkin tietävät asiasta, mutta eiköhän kaikille läheisemmille kerrota sitten kun on saatu varmuus, että kaikki on hyvin jne. Niin ja siskolle soitin heti kun olin tehnyt testin, koska siskoni kanssa on kaikista helpoin jutella näistä asioista ja kysyä neuvoa jne. Sisko on ollut tosi hyvä tuki ja turva :) ♥ Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin :)♥
 
Tiistaina töissä kävi hauskasti, kun en ole vielä kuin parille hyvälle työkaverille kertonut raskaudesta, yksi työkaverini kysyi palaverissa siis noin kuuden henkilön läsnä ollessa, että olenko laihtunut kun kasvot näyttää kapeammilta! :) Olin olevinaan vain järkyttynyt ja sanoin että älä viitsi! :) Onneksi meillä oli palaveri lopussa ja pääsin tällä kertaa sillä kommentilla, eikä tarvinnut alkaa selitellä vielä sen enempää!

Mullahan oli hb matala vain 100 ja se vaikuttaa siten että olen entistä kalpeampi ja paino on pysynyt samassa ainakin vielä! Olen pitkä ja hoikka joten muutenkin laihtuminen ei olisi hyvästä! Satun vain omaamaan hyvät geenit enkä liho, vaikka söisin mitä! Liikuntaa en juurikaan harrasta mitä nyt koirien kanssa lenkkeilen! Pilateksessa kävin kun se pitää selän hyvässä kunnossa, mutta nyt siinäkin on ollut tauko...
 
Ei olla kovaa kiirettä pidetty asiasta kertomisen suhteen. Kaksi hyvää kaveria on saanut tietää jo. Nyt asia varmaan valkenee useammallekin kun tulossa on mm. kavereiden synttäreitä ja muita illanviettoja.

Vanhemmille kerrotaan kasvotusten kunhan kyläilemään ehditään (eri paikkakunnilla asuvat). Tulee olemaan molempien vanhemmille todella iloinen yllätys :)
 
mä yritän vielä selviytyä töissä vetämällä vatsaa sisään ja käyttämällä telttoja. enää tosin ei vatsan sisäänveto tunnu kovin hyvältä, joten en liiemmin pyöri "ihmisten ilmoilla". olen kuitenkin siinä mielessä jääräpäinen, etten suostu puhumaan aiheesta ennen ensi viikon nt-ultraa ja jos nyt joku tulee kyselee, aattelin kuitata asian "kerron sit, kun on jotain kerrottavaa"-replalla. kaverille meinasin kertoa sunnuntaina tytön synttäreillä, mut maltoin mieleni eikä hänkään kysellyt mitään.
 
Heheeei! Minä oon tälleen jälkijunassa matkassa :) Kerrottiin meijän vanhemmille jouluna, yllätyksenä ^_^ Eipähän tarvinu tuleville mummoille ja ukeille sitte muuta lahjaa laittaakkaan. Olikohan viikolla 9. tai 10. kerroin muutamalle kaverille veljen vaimon polttareissa kun kovasti ihmettelivät että miksi ei alkoholi maistu, enkä viittiny siinä valehtelemaan alkaa. Nyt sitte kun ollaan jo 12. viikosta siirtymässä hyvää vauhtia 13. niin luulempa että tää meijän tuppukuppakylässä kaikki tietää jo että meille on tulossa vauva. Hälläköväliä!
 
Mun lähimmät ystävät ja sukulaiset kyllä tietää, mutta ei vieläkään töissä ole kukaan huomannut ja nyt menossa jo 14+3 joten ei siis enää riskiviikot oo menossa, että vois sen puolesta kertoakin! On vaan jotenkin jännää kun kukaa ei vielä tiedä ja katsoa kuka mahtaa huomata eka, mähän olen hoikka joten kauaa ei salassa enää pysy! Kai mä sitten sen viimeistää täräytän kun aletaan kysellä kesälomista! :)
 
Me ollaan kertomassa viikonloppuna kun lähdetään käymään vanhempien luona. Vain yksi läheinen pariskunta tietää asiasta ja kyllä jännitää miten omat vanhemmat ottavat asian vastaan kun ovat itsekn vielä nuoria (saaneet mut nuorena) ja kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi.. tuleeko ensimmäisenä ikäkriisi vai osataanko asiasta heti innostua. Hui! Mutta kiva kertoa, töissä haluan pitää salassa mahdollisimman pitkään, on ihan jännittävää kun on oma pikku salaisuus <3
 
mä kerron töissä ensi viikolla, jos siis on edelleen kerrottavaa np-ultran jälkeen. tunnen itseni jo nyt porukkapetturiksi, koska työpaikalta on jo yli puolet jäänyt eläkkeelle/vaihtanut duunia eikä uusia ole saatu tilalle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top