Joulu lähestyy ja silloin mekin siis kerromme minun perheelle. Olen niin turvonut ettei sitä kauan pysty pitää salassa läheisiltä. Pidän jo löysiä paitoja, varsinkin töissä. Jouluaamuna meille tulee isäni ja sisarukset perheineen, niin silloin aattelin kertoa.
Siskoni ehkä arvaa nyt, olin edellisiltana heillä istumassa iltaa, serkkunikin oli, ja tarjosivat lasillisen kuohuviiniä. Kieltäytyminen oli toki ok, esikoinen oli mukana kylässä. Mutta keskustelu siirtyi illan aikana raskaana oleviin ja alkoholiin ja huomauttivat kyllä vain huumorilla "nyt sinäkään et juo? ootko varma ettet halua hörpyn? oletkohan raskaana".... ja minä vaan punastuin. Juttu jäi siihen mutta vähän harmitti,
Ystäville kerromme nyt sen mukaan miten on tulossa tapaamisia, joulun jälkeisenä viikonloppuna peli-ilta meillä läheisten ystävien kanssa, uudenvuodenaatto tulossa, ja sitten hääkutsu heti tammikuun alussa. Vaikka näiden tapahtumien aikana vasta 10. ja 11. viikot menossa, niin hiljalleen uskallan kertoa enkä halua keksiä näihin tapahtumiin mitään selityksiä, miksi olen autolla ja miksi en edes maista alkoholia tai onnittelumaljaa. Hiljaa toki olen jos asiaa ei ihmetellä erikoisemmin. Mutta ihan avoimesti töissä, naapureille, tutuille ym niin emme puhu ennen tammikuun puolta väliä, nt.ultra 13.1. Jos pahoinvointi häviää, niin silloin pitää miettiä asiaa uudelleen, mutta aamusta iltaa paha olo on tällä hetkellä mun varmuus että raskaus etenee hyvin.