Mä oon muuttunut itkuherkemmäksi, ja oon tosi herkkä jo valmiiks. Oh god, mitä tästä tulee
mun pitää ehkä lakata ajamasta autoo, on niin tohelo olo, ajoin jo tänään punasia päin
en huomannu et oli kääntyville erikseen valo, tohotin kääntyä sit suorilla valoilla. Onneks ei ollu vaaran paikkaa, käännyin oikeelta kaistalta oikeelle. Tuli vaan kyytiläisiltä huomautuksia...
mun pitää ehkä lakata ajamasta autoo, on niin tohelo olo, ajoin jo tänään punasia päin



pitää ehkä välttää nyt sit ajeluu.
Mies tuli eilen myöhään kotiin kaverin synttäreiltä ja mun oli ihan pakko mennä vierashuoneeseen nukkumaan, koska mun mielestä meidän makkarissa haisi joku mikä oksetti
oon koittanut syödä pitkin päivää, kun lopulta banaani ja kaks leipää ei auttanu, turvauduin kaapista löytyneisiin Raffeleihin. Jaikkksss.



Tässä siis toissa viikonloppuna loppu oireet ku seinään, ja olin ihan varma että taas on alkio lopettanut kasvunsa. Kävin sitten mittauttamassa viiime viikolla hcg:n kahdesti, ja kivastihan se nousi. Perjantaina tuli sitten oireet takaisin; yölläkin joutuu nousemaan vessaan, rinnat aristaa ja ovat turvoksissa, ja mahaa turvottaa. Pieni etominen alkoi myös perjantaina.
Lääkärin lähetteellä ois saanu pari euroa halvemmalla. Mutta tosiaan, on kuulemma ihan normaalia että oireet vaihtelevat, keho saattaa ikään kuin tottua nouseviin hormonitasoihin ja oireet tasoittuu, ja sitten tulevat taas takaisin. Mä jotenkin seuraan oikein suurennuslasin kanssa oireita (tai niiden puuttumista), vaikka miten yritän ottaa rennosti...
Tää mun itseaiheutettu stressi ei kuitenkaan liene mitenkään järkevää raskauttakaan ajatellen.. 
jos antaa tunnetilojen tulla eikä niitä stressaa, se on yksi stressinaihe vähemmän 
Pms-oireet myös puuttuvat.