Millaisia kommentteja olette saaneet raskausmahoistanne?

Miramaria

Miramaria

Tietävä tietäjä
Raskausmahoja ei saisi kommentoida minun mielestäni kuin positiivisesti - on aina kaunis asia, että vatsassa on lapsi! Ja minkä odottaja mahansa muodolle voi? Eipä juuri mitään.

Itselleni kauhisteltiin monesti sitä, kuinka iso mahani oli, eikä se yleensä juuri ilahduttanut. Vielä vähemmän ilahdutti kun muutama tuttu kommentoi läskiksi - vitsillä, mutta ei se silti kivaa ollut! Parasta taas oli, kun eräs tuttu kahvilanmyyjä totesi yllättyneenä, että "onpa sinulla mahtava maha". Tuli hieno ja ylpeä olo! Ja kyllä, se maha oli jättimäinen!


Etusivun jutussa Mene helvettiin lehmämaha! kerrotaan hätkähdyttävistä maha-kommenteista. Onko sinun mahasi saanut tämänkaltaisia kommentteja? Millaisia kommentteja olette yleensä saaneet?
 
Mun maha oli loppujen lopuks tosi pieni. Ja kaiken lisäks ku pidin raskaus aikana melkeimpä koko ajan isoja huppareita, multa vieläki kaupassa saatetaan ihmetellä että missä vaiheessa muka raskaana oon ollu.. Johtuu varmaan siitä että en oikein tykänny näyttää sitä ja nyt jälkeen päin kyllä harmittaa. Eli enimmäkseen sain kommentteja että maha on tosi pieni ja itse asiassa otin sen aika loukkaavasti. "Vähä silläki on jo iso maha vaikka on vasta sillä ja sillä viikolla ja sulla on noin pieni" ymym. Rupes pikkuhiljaa tuntuu siltä että oon jotenki epäonnistunu tai että teen jotain väärin kun maha ei ollu mikään jättiläinen. Mut sitte taas ko aattelee että jos olis ollu iso maha niin sitte oltais vaan kauhisteltu kuinka iso maha on eikä sekään välttämättä olis kivalta tuntunu. noh.. kaippa ihmiset kateudessaan sanoo asiat negatiiviseen sävyyn.
 
Joulun alla kun oltiin ostoksilla, vanhempi mies katseli pitkään hyvin arvioivasti ja tokaisi sitten että " Oletko syönyt läskiä ja kinkkua ja juolulaatikoita vähän liikaa?" Tokasin siihen, että "En vielä." ja jatkoin matkaa. Silloin viikot 17+ ja sen verran isoksi ehtinyt maha kasvaa, että voisi kuvittella että olis ollut enemmänkin.Taisi olla ukolla huono päivä :D
 

Töissä toimitusjohtaja (mies) sanoi pariinkin kertaan, että "sä olet tuota keskivartaloa kehittänyt aika komeasti". Tiesi kyllä, että olen raskaana ja varmasti vitsinä tuon sanoi, mutta silti se jotenkin sattui. Onneksi oman tiimin esimies (nainen) sanoi kertaalleen toimitusjohtajalle suoraan, että tajuatko olla kommentoimatta vai haetaanko ilmastointiteippiä :D 

 
Voih näen jo punaista aiheen tiimoilta. Odotan toista ja vielä on liian hyvässä muistissa ne ilkeät kommentit, joita sain ensimmäistä odottaessani. Olen jo valmiina kynnet pystyssä mahdollisia tulevia kommentteja varten. Ensimmäisen kohdalla hämmennyin uudestaan ja uudestaan sitä, miten ihmisten kuvittelevat voivansa kommentoida ihan mennen tullen mitä vain. Vatsani oli iso raskausaikana. Toistuvasti sain kuulla ihan vain sitä "Miten Valtavan Suuri sun mahasi on" ja "miten se voi olla noin iso, oletko varma ettei siellä ole kahta". Ei ollut ei, vaan pieni siro tyttö. Pahin oli ehkä se että "miten sä voit syödä koko ajan kun olet jo noin suuri valas". Auts. 
Odottajalle ei ole epäselvää vatsan koko, olo ei ole helppo varsinkaan loppua kohden. Jos on jotain sanottava niin ystävälliset kommentit on tervetulleita.  
 
Mulle on tähän mennessä tullut onneksi vain positiivisia kommentteja. Monet puolitututkin tulee sanomaan, että "Sulla on niin kaunis vauvamaha!" ja pyytää, että saa silittää! En ikinä ollut edes ajatellut, että raskausmahat voisi olla jotenkin erinäköisiä! Mutta kaipa ne sitten voi olla...
 
oma mieheni ja lapsen isä jaksoi kauhistella mahani kokoa lähes koko raskauden. ei lämmittänyt yhtään mieltä. eikä lämmitä mieltä vieläkään kun toteaa, että aikas reppu jäi vielä vaikka lapsikin ollu jo 1kk maailmassa. eikä tää mun maha ole enään ees iso...
 
Mulle on sanottu monesti että onpa sun masu pieni.

En ole kokenut että kukaan olis sitä negatiivisesti tarkoittanut, mutta tuli vähäksi aikaa huoli että onkohan se vauva nyt kasvanut asianmukaiseen tahtiin siellä.

Toisaalta olen sitten keskustellut niiden sanojien kanssa asiasta ja jotkut on sanoneet että oli heilläkin pienehkö maha ekaa tai vielä tokaakin lasta odottaessa ja joku on sanonut että oo vaan ilonen kun on pieni, kun heillä ison mahan kanssa on tukala olla.

Mulle on murrosiästä saakka hoettu että mulla on "synnyttäjän lantio" ja oletankin nyt asian olevan niin että lapsi ja kohtu asettuvat kropassani enemmän sinne lantioluiden suojaan kuin vaikkapa naisilla, joiden lantio on kapeampi. Neuvolatätikin sanoi että on ihan pöhköä vertailla mahojen kokoa kun se riippuu niin monesta asiasta, kuten vartalotyypistä ja vaikka mistä. Niinpä päätin lakata olemasta huolissani kun kerran voin hyvin masuineni.

Pikkuisen kuitenkin odotan innolla että masu tästä vielä kasvaa. Entisenä syömishäiriöpotilaana olen tähän saakka peitellyt pienintäkin pömppömahaa ja nyt tuntuu oikein vapauttavalta saada esitellä masua kaikessa komeudessaan. Koskapa muulloin naisella olisi lupa olla ylpeä pulleista muodoistaan? Ei tässä ajassa ja kulttuurissa koskaan, valitettavasti. Ehkä raskaus opettaa ainakin meitä raskaana olevia hyväksymään uudenlaisia fyysisen kauneuden muotoja. Ja ehkä jos ollaan ylpeitä masuistamme, jotkut muutkin oppivat näkemään sellaista kauneutta, jota ei telkkarissa pahemmin esitellä.

Hurjaa että rumiakin kommentteja on lauottu, mutta laukojillakin on varmasti omat taustansa ja hekin voivat viisastua aikanaan. Mollatuille masuille voimia ja lohdutusta, älkää antako ajattelemattomien kiusaajien lannistaa kun kannatte kuitenkin elämän ihmettä napanne takana!
 
Itse teen asiakaspalveluhommia ja jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä ja työasu antaa kuvan enemmän että on ylipainoinen kuin raskaana.
Yksi uusista työntekijöistäkään ei älynnyt mun olevan raskaana vasta kuin työpäivän jälkeen.

Ja kyllä on saanut huomiota työkavereilta, ystäviltä ja asiakkailta. Yksi asiakas oikein ihasteli että jaksan tällä alalla raskaana ollessakin.
Mutta johtuu ehkä omasta kieroutuneesta huumorintajusta tms niin jos joku heittää joskus jonkun pullukkavitsin niin en koe sitä millään tavalla loukkaavana. Itsekin työkavereita tuuppinut alta ja varoittanut että läski tulloo.

Jos joku nyt jonkun kommentin heittää niin ei heti pitäisi loukkaantua. Ihan tulevaisuudessa jos lapsi kohtaa kiusaamista tms niin täytyyhän siinä vanhemmalla olla paksumpi nahka kuin lapsella. Hyvä vain opetella kestämään niitä kommentteja joita esim. uhmaikäisen kanssa saa kaupassa kun ihmiset kuiskuttelee ettei saa pidettyä lastaan kurissa.
Jokaisen oma asia, pitäkää siitä kiinni. Ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääasia että itse nauttii omasta peilikuvastaan ja masustaan täysin rinnoin :)
 
Isoksi ja ihanaksi ja kyselty useaan otteeseen onko kaksoset =D. Tai nielaissut jalkapallon. Mutta melkeinpä aina lisätty perään, että eihän sulla muualle olekaan mitään tullut. Eli ei kukaan ole ilkeillyt. Jännä ollut huomata kuinka iloiseksi melkeinpä tuntemattomat tulee nähdessäään vauvamasun, se on ollut hämmentävintä. 
 
Muistan mieheni tokaisseen aikalailla loppuraskaudesta kun päälläni oli valkoiset legginsit ja valkoinen toppi:
"hihihii kato muumimamma ei puutu kuin essu" tästä siis myös jäänyt hellyyttelynimi. Toinen mitä mieheni kerran sanoi oli kun olin lähtöpusua antamassa, että "ai kauhee mä oon tottunu et sun tissit osuu ekana muhun mut nyt se on masu ku ottaa vastaan"
 
Mulle on viimeistään tässä esikoista odottaessani valjennut, että mun suku on täynnä idiootteja... Paino on noussut tähän mennessä hurjat 6,9kg, olin normaalipainoinen ennen raskautta ja nyt olen siis melkein kahdeksannella kuulla. Silti joka kerta, kun satun enoni kanssa samaan paikkaan, alkaa arvostelu siitä, kuinka olen lihonut aivan kamalasti. Äitienpäivänä otin kahvipöydässä pienen siivun juustokakkua ja vieressä istunut tätini alkoi paasaamaan siitä, ettei mun tarvi kahden ihmisen edestä syödä, vaikka raskaana olenkin?! Ja selvenyksenä: en syönyt siinä kahvipöydässä mitään muuta kuin sen pienen juustokakun palan... Että tosi ihania lausahduksia suvun puolelta tullut tästä vauvamahasta ja raskaudesta ylipäätään. Tuossa oli vain pari esimerkkiä. :D Kavereilta olen taas kuullut pelkästään positiivisia kommentteja mahasta ja mieskin on vain kehunut pyöristyvää kumpua.
 
Ei ole tullut pahoja, päinvastoin oikeastaan. Jotkut on jopa yllättäneet! Parilta tyypiltä olen odottanut jotain tosi tyhmää, ja ne onkin sanoneet ihan kivoja kommentteja :D Miehelle kun valitan että voi miten valtavaksi se on miut tehnyt, niin sanoo aina takas etten ees oo vielä tarpeeks iso :love017 Mut kyllä mie tätä mahaa esittelen ja korostan, ku mullakin on tunne että KERRANKIN saa olla isomahainen ja se on kaikista kaunista! Paitsi sillon kun istuu ni tuntuu että parilta ihmiseltä on mennyt ohi.... Mulla on aika leveä maha ni ehkä se istuessa näyttää vielä läskimahalta?
 
"onpas se iso", "hassu pallomaha, ihan pyöreä", "onpa valtava", "tarviiko sun päästä istumaan", "onpa kaunis", "onpa komea", "hieno maha" :D positiivisia kommentteja lähinnä, ja jos jotain negatiivista oliskin niin enpä muista... omasta mielestä maha oli komea ja aika koominen :)
 
No minulle taas enemmän kommentoitiin, että mahani oli pieni. Ja ei sekään kivalta tuntunut, kun joku vielä arveli, että tahallaan laihdutan ja pidän vauvaa nälässä... Vaikka olisi juuri edellispäivänä käynyt synnytyslääkärillä ja kaikki arvot ja vauvan koko ja kasvu todettu hyväksi, niin silti se aina joskus pikkasen alkoi huolestuttamaan. Suurin osa kommenteista oli kyllä aina positiivisia.
 
Ah, ihan paras kommentti tuli kyllä ystäväni 2,5-vuotiaalta lapselta. Hän meni heti kylään tullessaan tarkastamaan vauvan huoneen ja kyseli sitten, että no missä se vauva oikein on? Kun sanoin, että sehän on minun masussa vielä, niin raukka katseli minua huolestuneena ja kysyi, että miksi söin vauvan!
 
Kun laskettuun aikaan oli vielä noin 2,5 kuukautta jäljellä, yliopisto-opettajani kysyi olenko varma etten odota kaksosia.

Paria viikkoa aiemmin vesijumppaohjaajani ei ollut uskoa korviaan kysyttyään milloin laskettu aikani on. Hänen mielestään se olisi voinut olla ihan muutaman viikon kuluessa.

Normaalikokoinen, 3480-grammainen neiti sitten syntyi ihan ajallaan. Että mahan koko ei kerro vauvan koosta mitään.
 
"Oletko ihan varma, että on vain 1. Kannattaisi käydä ylimääräisessä ultrassa tarkistuttamassa.", "V**** sä oot lihonu!" (silloin 5 kiloa ja viikkoja oli muistaakseni 25), "Kiva varmaan näin kesällä noiden sun turvotusten kanssa" (en tunne olevani erityisen turvonnut), "Sä oot kyllä tosi iso, kun ottaa huomioon miten varhaisessa vaiheessa olet" (26 viikkoa oli, ei mielestäni ole enää hirveän varhainen vaihe), "Siis kuinka pitkä aika laskettuun oli, ei j****lauta", "Sulle on tulossa jättivauva", "No siellä on kyllä ISO poika".... Onhan näitä kuultu. Kyllä on tullut välillä paha mielikin. Olen ylpeä, mutta tottakai kasvaminen hämmentää minuakin. Olisi kivempaa kuulla positiivissävyisempiä kommentteja kuin näitä, että olen muka poikkeuksellisen valtava.
 
Mies sanoo ihanaksi ja pusuttelee, vieraiden suusta on ihmetelty masun pienuutta ja "sillon kun minä olin raskaana oli niiiin ja näääin iso..". :) Monet nähneet jo kaukaa varmaksi poikamasuksi, tosin yksi oli aivan varma että "pyh, sehän on tyttö". Yleensä kuitenkin positiivistä kommenttia, tai tietenkin riippuu miten tulkitsee. Ei itseä haittaa yhtään onko jonkun mielestä pieni tai iso tai ruma, minusta niin söpö ja pyöreä ja täyttä tavaraa <3 En vaan ole tottunut näkemään peilistä itseä masun kanssa, tulee joka kerta yllärinä.
 
Takaisin
Top