Millaisia kokemuksia neuvolasta? Teetkö täsmälleen heidän ohjeidensa mukaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja totoro
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Raskausneuvoloissa on mennyt aina hyvin, kolmen eri tädin kanssa. Jokaisesta kerrasta on jäänyt hyvä mieli. Tässä tokassa raskaudessa ei olla edes puhuttu niistä mitä ei saisi tehdä/syödä/juoda, vaan hän luottaa siihen että osaan itse ajatella. Auttaa jos kysyn, mutta ei tuputa mitään tai arvostele.

Mutta tää meijän lastenneuvola sitten... voi jestas!
Alkoi ihanasti imetysasioista. Tuli puhe, että kuinka paljon rinnasta vuotaa maitoa jos sen ottaa kesken pois, ja täti sanoi että maidon tulee lentää voimalla takaseinään asti (!!). Jos näin ei käy, on huono äiti ja huono maidontuotanto ja vauva kuolee aliravitsemukseen. Teki mieli sanoa, että luuletko että tälläisistä isoista lerpuista tisseistä saa mitään sellaisella paineella ulos, mutta nielin kiukkuni ja kihisin itsekseen. (eikä kuollut vauva aliravitsemukseen, oli oikein ponteva ja hyvinsyönyt).
Sitten tuli ruokailu. Olen itse ollut koko ikäni kasvissyöjä, eli tiedän kyllä ravinnosta ja sen monipuolisesta koostamisesta paljon. Täti on eläkeikää lähestyvä tantta, joka ei koskaan ole maistanut edes linssejä. No, tietenkin lapsi kuolee taas aliravitsemukseen ja vitamiinien puutteeseen, kun ei saa heti puolen vuoden iässä punaista lihaa. Kantoi mulle jotain ihan älyttömiä monistenippuja ja suurinpiirtein ilmoitti sossuun, kunnes tajusi että ehkä sittenkin osaan ruokkia lapseni monipuolisesti. Ja lapsi on ollut erittäin terve ja hyvinvoiva, ilman sitä puolen vuoden iässä syötettyä punaista lihaa.
Ja koska "normaalit ihmiset" eivät käytä kestovaippoja, piti siihenkin asiaan puuttua.... Täti ilmoitti suoraan, että "kyllä teidän pitäisi alkaa käyttää pamppersseja". Siis mitä?! Miksi pampers, onko neuvolalla joku sponsorisopimus? Ilmoitin, että käytetään lomamatkoille lähtiessä kyllä kertakäyttöisiä vaippoja, vaikka ne nyt sattuvatkin olemaan ruotsalaisia maatuvia ekovaippoja. Ei ei, kyllä sen pamppers olla pitää, tai lapsi ei koskaan opi kuivaksi ja saa vaippallergian. No, voin kertoa, että ilman 'pampperssejakin' sujuu elämä hyvin. (kerran muuten kokeiltiin kun jossain ilmaispakkauksessa oli, ja tyttö sai niin pahan polttavan ihottuman että ei ole sen jälkeen tarvinnut edes ilmaisia kokeilla).
Muita ihania möläytyksiä ja kiukun aiheita ovat mm. tripp trapp -tuoli ("ilman sitä lapsi ei opi koskaan syömään!") lomalta Tanskasta ostetut paikalliset vaipat ("ei sellaisia voi käyttää, ulkomaisia vaippoja!" huh, luuleekohan täti että ne pampperssit tehdään sitten Suomessa) ja lapsen pituuskasvu sekä d-vitamiini.
Tuo d-vitamiinijuttu sai melkein itsenikin pelästymään, kokemattomana ensikertalaisena... täti kysyi normaalisti olemmeko muistaneet d-tipat, ja vastasin rehellisesti että joo, joinain päivinä on kyllä unohtunut. Täti sai hirveän slaagin, että nyt vauvalla on RIISITAUTI! Alkoi tosissaan etsimään jotain 'helmiä' kylkiluista, silmät selällään siinä tunnusteli ja lopulta myönsi ettei edes tiedä miltä 'ne helmet' tuntuvat. Voi apua... pyysi lääkärin paikalle, ja lääkäri sanoi että ei tällä vauvalla mitään riisitautia ole.
Ja vielä pituuskasvusta: tyttö on aina ollut pitkä ikäisekseen, eikä se mielestäni ole huono asia. Hänen isänsäkin on pitkä, ja samoin mun sukulaiset. Mutta tädin mielestä tyttö oli 2-vuotisneuvolassa liian pitkä... voi jestas. Milläs sen nyt kutistat?! Eikä se ollut kuin 93cm, että on niitä nyt pidempiäkin nähty.

Alkuvuotena tuli kyllä aina niin paha olo neuvolassa, että itkua pidätellen ajoin kotiin ja kotona sitten pääsi kaikki kiukku ja itku ulos. Monta kertaa vannoin, että sinne en enää mene. Mutta aina silti tuli mentyä, niin ne jutut vaan unohtuu. Lukemattomat on ne kerrat, kun tunsi itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi mitä erilaisemmista syistä, millä nyt tällä kertaa olikin syyllistetty. Kaikkea en ole kertonut (kuten että tyttö juo punaista maitoa ja teetä ja vetää leivän päällä oikeaa voita jne kauhistuttavaa...) että monelta on säästynyt, ja nykyään osaan jo jättää tädin kommentit niin etteivät enää satuta. Silti toivon, että kyseinen täti jäisi pian eläkkeelle :D

Tulipas tarina, oli hyvä päästä vähän purkautumaan :D
 
No ohhoh! Kylläpäs on teitäkin kovalla kovaa vasten laitettu! Aina vaan suuremmaksi ja suuremmaksi nousee ihmetykseni noiden ihmisten ammattitaidottomuudesta. Vaikka oiskin jo lähes eläke-ikää lähestyvä tantta ollut töissä neuvolassa aina, nää raskaus/vauva/lapsi asiat ovat kuitenkin muuttuneet huimasti tässä vuosien aikana ja varsinkin kun ei kaikilla kaikki mene kaavojen mukaan!
OMG, heidänhän se kuuluisi sitä maalaisjärkeä käyttää eikä just säikytellä esim esikoistaan odottavaa äitiä kaikesta mahdollisesta syntisestä ja pahasta.

-Mickey-
 
Muistattehan että teillä on oikeus vaihtaa neuvolantäti jos ei kemiat kohtaa tai on muuten ongelmallista asioida sen tätin kans.

 -zari-
 


Vieras kirjoitti:
Muistattehan että teillä on oikeus vaihtaa neuvolantäti jos ei kemiat kohtaa tai on muuten ongelmallista asioida sen tätin kans.

 -zari-


Voi vaihtasinkin mielelläni! Harmi ettei täällä pikkupaikkakunnalla ole kuin yksi ihminen lastenneuvolassa töissä :/
 
Voi sissus...
Mielelläni minäkin pikkupaikkakunnalla vaihtaisin, mutta meillä taitaa kuitenkin olla kaikki tuohon nähden hyvin!
Nyt en epäile sitäkään juttua, että noin kolkyt vuotta sitten olisi "liian" pitkälle lapselle yritetty syöttää kasvun hidastamiseen hormooneja... Äiti oli fiksuna pistänyt vastaan, pitkiä kun kaikki ovat. Eikä tuosta tytöstä mitään ennätys pitkää tullut ilman hormoonejakaan! Ihan normaalin pituinen on.
 
Ei ollut sit tarkotus mitenkään pahasti laittaa tota viestiä. Pointtina vaan just se et harmi kun vanhempien jaksaminen/vointi ym. jää kokonaan taka-alalle, et neuvolassa niitä ei se kiinnosta lainkaan. Ymmärrän ja tiedän että lapsi on se tärkein mut pitäähän sitä itsestäänkin ja kumppanista muistaa pitää huolta ( toinen toisistaan ). Yks kunnon parisuhteen kestävyys testi tuntuu kyllä välillä olevan, kun pitäis sitä huomiota muistaa osottaa myös puolisolleenkin, ja muutenkin. Se on jo hyvä merkki et yhdessä on pysytty vastoinkäymisistä huolimatta!
 
Miksi te ette kysy itse neuvoja ja aloita itse sitä keskustelua jaksamisesta yms.? Vai onko ne tädit niin kylmiä ettei äidin hyvinvointi kiinosta jos aloittaa keskustelun?
 
Hei! Mua alko ärsyttää kun lapsukaisemme oli n. 4-5kk:tta ja tuntui et ei oltu miehen kanssa tehty oikein mitään yhdessä, siis kahdestaan, pitkään aikaan ja kun neuvolassa oli joku kysely et miten arki on menny ja sanottiin yhteisen ajan puutteesta, niin neuvolassa vaan sanottiin et "onhan teillä sitä yhteistä aikaa koko ajan vaikka lapsi on siinä vieressä".....noh, ei se mun mielestä ihan sama juttu oo..sit kun siellä kysyttiin et onko joku tullu yllärinä niin sanoin et meidän lapsen temperamentti on vähän yllättänyt niin eikös se senkin kääntäny jotenki kummalla tavalla positiiviseks..siis pointti vaan on et mikään ei sais olla pielessä ja kaikki käännetään kummasti positiiviseks. et enpä sit valita enää mistään........ärsyttävää tekopirteyttä ja yltiöpositiivisuutta..


Meillä myös tätä positiivisuutta oli jo raskausaikana. Jos neuvolatäti kysyi, että miten on sujunut jne, vastasin esim. että ollut selkäkipuja ja miten niitä voisi helpottaa. Täti tokaisi tähän, että "voi voi, sepä kurjaa". Mitä siihen sitten sanot?! Tuli aina sellainen olo, että valitan turhasta.

Neuvolassa meidän oma täti ei muutenkaan tee muuta kuin juttelee tv-ohjelmista ja mittaa pituuden ja painon. Tässä tuki... Toki on hauska käydä mittauttamassa pieni ja juttelemassa turhia, mutta JOKA KUUKAUSI. En ole saanut neuvoja esim. kiinteiden aloitukseen tai muuhun josta olen paljon yrittänyt kysellä. Kerran "jouduimme" toiselle neuvolatädille ja saimme tuhdin annoksen tietoa eri asioista. Tuli ainakin viisi asiaa, jotka oma hoitajamme oli jättänyt kertomatta. En tiedä, miksi näin... Tuntuu vain kurjalta ja turhalta käydä koko neuvolassa, kun ei sieltä saa tarvitsemaansa tukea eikä ohjausta juurikaan mihinkään.

Nämä siis omia kokemuksiani ja uskon, että neuvolat ovat erilaisia ja jossain voi saadakin hyödyllistä ja faktapohjaista tietoa.

Toisaalta Suomen neuvolajärjestelmä tuntuu pohjautuvan pitkälti "mutu"-tiedolle, kun vertaa vaikka vanhoihin (siis 10vuotta sitten) saatuihin neuvolan neuvoihin tai esim. ulkomailta saatuihin neuvolaneuvoihin. Kaveri esim. synnytti Ruotsissa 2000-luvun alussa. Hänellä oli 30kg kiloja kertynyt raskausaikana eikä Ruotsissa kiinnitetty asiaan lainkaan huomiota. Suomessa sensijaan sokerirasituksesta toiseen hän sai juosta eikä mitään löydetty. Kilot katosivat imetyksessä ja vauva normaalin kokoinen... Että näin...
 
Miksi te ette kysy itse neuvoja ja aloita itse sitä keskustelua jaksamisesta yms.? Vai onko ne tädit niin kylmiä ettei äidin hyvinvointi kiinosta jos aloittaa keskustelun?

Meillä tosiaan vastaus moneen kysymykseeni tai keskustelun aloitukseen on ollut tuo "no voi voi, sepä ikävää." Ja vaikka aiheesta yrittää vielä jutella, täti katselee tietokone ruutuun ja vaihtaa aihetta..
 
meillä ei oikeastaan paljon neuvolaa kuunnella kun ite koen tietäväni paremmin ja sitä varten on sisko jolla on kokemusta paljon lapsista jolle soitan jos on kysyttävää. Välillä tuntuu että vaikka ois mikä tahansa ongelma niin eka kysymys neuvolassa on annatko d-vitamiinia. Tää oli jo niin huvittavaa kun raskaus aikanakin ihastelivat hyviä veriarvoja ja hyvää kuntoa ja muutenkin mallikkaasti mennyttä raskautta ja meinasivat lentää perseelleen kun kuulivat etten syö mitään vitamiini lisiä. Söin vaan hyvin terveellisesti ja harrastin paljon kevyttä liikuntaa. Olen aina ollu terve ihminen enkä kärsi mistään allergioista,sekä hyvä luusto kun syön paljon maitotuotteita niin en mä ymmärrä miks pitäs vetää jotain pillereitä. Samoin meidän pikkueiti.tosi vähän sairastellu ja kasvaa käyrin mukaan tosi hyvin niin miksi pitäs panikoida jonkund-vitamiinin ja foolihapon perässä kun ruokavalion pitää sellaisena että siitä kaikensaa.
Ja kun oli hiukan vatsavaivoja neidillä ihan pikkuvauvana eivät ees kertoneet tuotteesta cuplaton vaan sanoivat voivoi se nyt kestää jonkun aikaa. sukulainen mulle kyseisen tuotteen olemassaolon kertoi ja sen jälkeen yöt meni hienosti ja rauhallisesti. Luottakaa oikeesti siihen maalaisjärkeen elkääkä lähtekö neuvoloiden ylihysteerisyyteen mukaan.
 
Mielenkiinnolla luin tätä ketjua. Itse olen terveydenhoitaja. En työskentele neuvolassa, harjoittelussa olen ollut yli 10 vuotta sitten. Eli neuvola maailma on aika vieras, suositukset ja ohjeet muuttuneet hirmuisesti. Joku jo aikaisemmin pohti, että onko koulutuksen aikana peloteltu, ei ole. :smile

Ajattelin tuoda esille myös minun kokemuksia. Raskauden alussa meidän neuvolatäti oli ihan mukava, mutta... Keskustelimme useasti siitä, että vaikka olen terkkari, niin neuvola asiat ovat minulle vieraita (kaikkea ei voi muistaa opiskelu ajoilta). Niin hänpä sitten päätti jättää asioita kertomatta. Sain sitten jälkikäteen näistä tietää. :BangHead

Raskauden edetessä meille tuli sitten toinen neuvolatäti. Aivan ihana. Oli helppo keskustella ja yhdessä pohdittiin asioita. Sama jatkoi meillä lapsen synnyttyä ja kaikki meni edelleen hyvin, kunnes hän jäi pois. Nytten sijainen, jonka olen vain onneksi tavannut kerran. Keskustelimme maitotaloustuotteista, sanoin ettei meillä juoda rasvatonta vaan kevyttä. "No nythän on niin, että rasvatonta suositellaan ja sitten ruokiin öljylisä." Noh, meillä nyt juodaan kevytmaitoa, eikä öljyä lisäillä. "Öljyssä on hyviä rasvoja aivojen kehitykselle ja siinä kevytmaidossa ei." Siis täh, no meillä saa myös vielä rintaa, että eiköhän sitten äidinmaito korvaa sen öljyn. "Noh kyllähän se sitten korvaa." Nyt täytyy sanoa, että aika sanattomaksi veti. o_O

Mielestäni neuvolasta tulee saada ohjeita, tukea ja kannustusta. Tulen jatkossakin sanomaan mielipiteeni , pidettiin niistä tai ei.
 
Todella huonoja kokemuksia lastenneuvolasta, ikävä kyllä on.

Neuvolatätien kokemus lievästikin masentuneen äidin kohtaamiseen ovat todella surkeat.Ilmeisesti kokevat jotenkin ylisuurena oman vastuunsa tilanteesta ja kun mainitsin aiemmasta masennushistoriastani 1.lapsen terkalle KAIKKI psyykkinen tuki loppui kuin seinään, joka siihenasti oli sujunut ihan hienosti.Toisen lapseni kohdalla oli tarkoituksena vahingosta viisastuneena olla puhumatta asiasta mitään, mutta kuinka ollakaan menin asian sanomaan ja taas oltiin "ojasta allikossa".Terveydenhoitaja aiheutti omalla toiminnallaan tilanteen huonontumisen, koska kuuntelu loppui kuin seinään ja holhoaminen alkoi, jouduin tilanteen takia lopettamaan hyvin alkaneen imetyksenkin.Vielä yli vuodenkin jälkeen tilanne harmittaa suuresti.ÄLKÄÄ hyvät ihmiset menkö mitään mainitsemaan aiemmista tai nykyisistä mt hoidoista terveydenhoitajille koskaan MITÄÄN!!!!!Tädeiltä menee ns kauniisti sanottuna "paskat housuun" välittömästi ja käsittömän tyhmä holhoamis/ohjanta alkaa.

Olen itse hoitoalan ammattilainen ja erittäin hyvällä itsetuntemuksella varustettu.Olen kymmeniä vuosia toiminut itse hotajana ja myös hoidettavana olemisen kokemuksia omalla kohdalla kertynyt paljon, joten olen erittäin tietoinen miten asiat tehdään oikein ja milloin ollaan ns"metsässä".
 
Lisäys vielä edelliseen:Minkäänlainen jälkipuinti ei myöskään kyseisen "tädin" kohdalla parantanut tilannetta,vaan päinvastoin.
Kun lukee noita terveydehoitajien perhetyötä koskevia ohjeistuksia niin kyllä osaaminen on valovuosien päässä tavoitteista.
Johtavan perheneuvolapsykologin kehotuksesta tein lopulta valituksen neuvolatädin esimiehelle, mutta ei se omallakohdalla aiheutunutta vahinkoa korjannut ja tuskin myöskään tulevia ongelmia muidenkaan perheiden kohdalla.
Se että on jokin muodollinen koulutus ei takaa minkäänlaista osaamista.Lisäksi terkoilla vaikuttaisi olevan hoitoalan työntekijöistä luultavasti huonoin mielenterveystyön osaaminen, lasten terveysneuvonta ja raskauden seuranta kyllä sujuu.
Ihmistuntemus ja erilaisuuden sieto tms myös erittäin huonoa.Nähtävästi heillä hyvin kapea-alainen ihmiskäsitys johon hiemankin totutusta poikkeava elämänkulku tms sekoittaa pasmat täydellisesti.
En ihmettele suomessa tapahtuneita perhesurmia, terveydenhoitajan tappoa kotikäynnillä ym. ym.On monia elämäntilanteita, missä tarvittaisiin oikeanlaista ammatillista väliintuloa.

Jos omalla "asiantuntijuus" toiminnalla mennään ohjeistamaan mielenterveysasioissa KYKENEMÄTTÄ AITOON KOHTAAMISEEN tai ymmärtämättä edes mistä asiakas puhuu(yli tai aliarvioimalla lähtötilanne) niin seuraukset voivat olla ikäviä.Tämä ammattiryhmä kyllä kohtaa varmasti ongelmallisia perheitä, mutta jos ei ole osaamista tai riittävää työnohjausta, niin mitään muuta kuin sotkua ei näiden "tätien" asioihin puuttuminen aiheuta.
 
HUi, onpas monilla ollut karmeita kokemuksia neuvolasta!
Itsellä on nyt aivan ihana neuvolatäti, pian eläkeiässä ja ai niin rento ja ihmisen huomioonottava että jo sen takia vois olettaa kuntaamme tulvivan odottavia perheitä!! se on hirveän suuri asia voida luottaa neuvolaan ja tulla kuulluksi - toivoisi että jokainen n.täti pyrkisi samaan!

Mutta, aiemmassa asuinpaikassa oli asiat toisin- ensimmäisessä lapsen kanssa oli juuri tuo hoikka-vauva dilemma, siinä juostiin pissa ja verikokeissa (eikä mitään vikaa siis löytynyt) ja painostettiin soseisiin jo kolmen kuukauden iässä, imetyskin loppui ennen puolta vuotta kun koin olevani niin huono asiassa, kun ei lapsen paino noussut KÄYRÄN mukaan. Yritin syöttää öljyä, voita ja kaikkea painonnostattavaa, mutta ei vaan noussut paino niinkun olisi pitänyt.. Se että lapsi oli tosi tyytyväinen ja iloinen ei tuntunut merkitsevän mitään..pituuskasvukin oli nopeaa. Vieläkin pistää vihaksi että juuri äidiksi tullutta ei kannusteta vaan syyllistetään. MITÄ JÄRKEÄ!! poika on yhä 10 vuotiaana erittäin hoikka, iloinen ja pitkä kun mikä- toisinsanoen kasvanut ihan omaa käyrää sieltä pienestä asti.. mutta tuolla oli juuri se ongelma että kun joka kerta on eri täti vastassa, ei luottamus/tuntemissuhdetta synny, eikä siinä ehkä sitten voida katsoa kun käyriä??
Voimia kaikille hankalan neuvolan asiakkaille, olkaa rohkeita ja kyseenalaistakaa kun siltä tuntuu (näin kun olisi itse silloin osannut..)
 
Oh. Kiva, että tämmöinen on tänne nostettu!

Itsellä on nyt raskausneuvolassa täti ihan mukava. Tosin tuntuu, että välillä on asioissa vähän kädetön. Saan paljon hyödyttömiä vastauksia kuten 'soitappa äitiyspolille ja kysy niiltä'. Öh? Eikö neuvolaterveydenhoitaja osaa itse päättää esim. plv-kokeen tärkeydestä? o_O

Itse olen kyllä ihan rauhassa jättänyt paljon asioita kertomatta, kun täti niin kamalasti kauhistui mun yrttiteen juomisesta. En millään ymmärrä millä logiikalla sama mustapippuri/kurkuma/fenkoli/tms, jota saa aivan vapaasti käyttää ruuanlaitossa, onkin yhtäkkiä paha kun se on teessä! :D

Myös ihmetyttää neuvolan ja äitiyspolin erilainen kanta pre-eklampsiassa (neuvolan mukaan on lievä, äitiyspolin mukaan ei mitään, noin paperilla mun mielestä täyttyy lievän tunnusmerkit). Neuvolatäti on myös aina ihan kauhuissaan, kun joka kerta on virtsassa bakteerit plussalla. Olen antanut jo vaikka kuinka monta plv-näyettä ja aina sama vastaus: normaaliflooraa, ei mitään hälyttävää, todennäköisesti vaan raskauden aiheuttamaa lisääntyneen valkovuodon tulosta. Äitiyspoli samaa mieltä, eikä mitään oireitakaan mistään tulehduksesta ole.

Ylipainon vuoksi olen saanut myös antaa extra-vakuutteluja ruokailutottumuksista. Paino on edelleenkin miinuksella kymmenen kiloa raskauden alusta, joten vähän on rauhoittunut. Vissiin tajusi itsekin se täti, että ei varmaan olis pudonnut niin hvyin ja pysynyt poissa, jos olisin oikeasti possuillut! Makeanhimo kun lakkasi lähes seinään raskautuessa ja tuo makea on se, millä nämä kilot on kerätty.

Neuvolapsykologille pyysin päästä kerran, kun rupesi syksyllä ahdistamaan rahaongelmat ja se, että olinkin yhtäkiä koko ajan vaan yksin kotona tekemättä mitään, kun olin tottunut käymään töissä ja/tai koulussa. (Kävi vähän huonosti töiden kanssa ja virastojen kanssa sain tapella pitkään, ennen kun tuet alkoivat rullata) Psykologi olikin ihan ihme idiootti! Ei kuunnellut ollenkaan mitä olisin halunnut sanoa, vaan kauheasti yritti miestäni syyttää! Puhui parisuhteen epätasapainosta ja kuinka olen tullut kauhean kaltoinkohdelluksi mieheni suunnalta. Enpä sitten halunnut sen kerran jälkeen enää sinne palata, varsinkaan kun sain asiat puhuttua miehen kanssa ihan itse, enkä enää ollut niin ahdistunut. Ja kun ongelma ei ollut parisuhteessa, vaan siinä, että minulle uusi ja hankala tilanne oli tilapäisesti liikaa. Kun soitin ja ilmoitin psykologille, etten tule enää, hän kehtasi kysyä, onko mihenei kieltänyt minua tulemasta! :mad: Missään vaiheessa en ollut neuvolassa tai psykologilla sanonut halaistua sanaa miehestä! Nimenomaan yritin selittää, että ahdistaa rahahuolet ja olla yhtäkkiä toimettomana yksin kotona! En yhtään tajua mistä se ne parisuhdeongelmat keksi.

Löytyishän näitä vaikka mitä vielä... :D Saa nähdä miten, kun kuukauden sisällä vaihtuu äitiysneuvolasta lastenneuvolan puolelle! Pitäisi olla sama täti.
 
Terveydenhoitajat eivät oikein itsekään ymmärrä niitä käyriään.Ihmiset todella ovat yksilöitä ja kaikesta mahdollisesta ylä- alakäyrillä olemisesta ei saisi tehdä numeroa.
Tiedän perheen jossa lasta alettiin syöttämään enemmän(väkisin) koska terveydehoitajan mielestä kulki liian alakäyrällä painokehitys.Tyttö oli aivan normaalin hyvinkehittyneen lapsen näköinen.Äiti otti ohjauksen tosissaan ja isä vastusti syöttöä.
Läheltä seurasin sitä touhua ja meitä oli useita ihmisiä joista väkisinsyöttäminen vaikutti kaikista suurimmalta ongelmalta, mutta äiti luotti terveydenhoitajaan.No, aika näyttää kehittyykö jokin syömishäiriö tms. lapselle, mutta yhtään en ihmettelisi vaikka näin kävisi.
Terveydenhoitajien ammattikuntaan on kyllä luottamus mennyt ja kehottaisin kaikkia muitakin suhtautumaan pienellä varauksella näiden tätien ohjantaan, sekä välttämään liian henkilökohtaisista asioista puhumista.

Tälläviikolla olen lasten kanssa taas menossa terv.hoitolaan ja koitan nyt vähentää käynnit niin minimiin kuin vain voin.Myöskin käyntien "unohteluja"todennäköisesti edelleen jatkossa tulee kohdallamme.

Pystyn paljon parempaan äitiyteen, kun kyseinen ammattikunta pysyy kaukana elämästämme.

Oma kokemukseni psykologeista kuuntelijoina on lähes aina ollut hyvä ja epäonnistunut kohtaaminen heidän kanssaan harvinainen poikkeus, kuten kaikkien muidenkin mielenterveysalan ammattilaisten kanssa.Terveydenhoitajien kohdalla suhdeluvut menevät sitten juuri päinvastoin. Hyvä empaattinen ja muutakin kuin fyysistä hoitoa ymmärtävä terveydenhoitaja on kyllä harvinainen tapaus, ehkä niitäkin on, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä tällaista sattunut.
 
No just joo! Jos sulla on ikäviä kokemuksia niin ei kannata yleistää sitä pätemään kaikkiin. Suurin osa tykkää terveydenhoitajistaan ja on tyytyväisiä saamaansa palveluun. Jos on niin vaikeeta niin vaihda hoitajaa äläkä kitise sitä täällä. Eikä ne terveydenhoitajat jakele jotain itse keksimiään neuvoja vaan kyllä siellä on takana ihan yleiset valtakunnalliset suositukset.
 
En tiedä onko tämä virallisen tiedon sokea katsominen suomalainen piirre vai mikä, mutta muistan kyllä omilta kouluajoiltani terveydenhoitajat, jotka aluksi olivat varmoja, että minulla on anoreksia tai muu syömishäiriö painoni vuoksi. Tuohon aikaan en ollut edes miettinyt ulkonäköäni mitenkään! Äitini sai kai tämän luulon kuitenkin poistettua, sen jälkeen minua vietiin kaikenlaisiin allergiatesteihin, kunnes jossain vaiheessa vanhemmat sanoivat että ei enää mihinkään suuriin operaatioihin. Isälläni on lapsuudestaan kokemus suuresta periaatteessa turhasta operaatiosta, jossa tapahtui lievä hoitovirhe, joten hänelle tämä oli vielä aika tärkeä asia. Molemmat vanhemmat kun mulla ovat tällaisia heinäseipäitä kuin minäkin, niin luonnollistahan se on, että olen pitkä ja laiha, vaikka niille käyrille en sitten ole osunutkaan.

Mutta ehkä tämä riippuu ihmisestä. Saa nähdä mitä lastenneuvola tulee meillä olemaan, ainakin raskausaikana on ollut mukava ja aika jalat maassa oleva terveydenhoitaja, eli hyvä kokemus on toistaiseksi.
 
Nimim.Pöh:lle, terveydenhoitaja on juuri vaihtunut, eikä kyse ole hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Olen huomannut että juuri nämä huonot kokemukset voivat olla tärkeitä tuoda esille ja joskus sitä kautta paljastuu heikko kohta yhteisöllisyydessä eli kokemukset ovatkin monilla ihmisillä ihan samankaltaisia.
Mikäli rakenteelliset epäkohdat eivät tule esille, silloin ongelmat yksilöityvät ja siirtyvät niiden kannettaviksi jotka jo muutenkin ovat kaikista heikoimmilla.

Tiedän monia hyvin koulutettuja ihmisiä jotka eivät hiiskahdakkaan mt-ongelma taustoistaan koska, ikävä kyllä, tieto voi olla enemmän haitallista ja ohjata terveydenhoitajan täysin vääriin interventioihin ja asenteellisuuteen asiakastyössä .Auttaessaan muita tulisi omat ongelmat olla erittäin hyvin selvillä ja kyky käyttää työnohjausta sekä jatkuvasti parantaa omia vuorovaikutustaitojaan ettei siirrä omia ongelmiaan asiakas suhteisiin.

Terveydenhoitajat ilmeisesti tekevät hyvin yksin työtään, perusterveydenhuollon kokemus mt ongelmien hoidosta on lääkäreilläkin kovin köykäisellä tasolla(pitäisi osata muutakin kuin määrätä mielialalääkkeitä).Yksilötyönohjausta ei ole ja hoidettaessa perheitä ja mt ongelmia yksilötyönohjauksen pitäisi olla itsestäänselvyys ja vaatimuksena että ylipäätään voi auttaa ihmisiä heidän yksilöllisissä tilanteissaan.Kaikki tällaiset rakenteet jotka mt puolella ovat itsestäänselviä, puuttuvat perusterveydenhuollosta ja se näkyy.
Terveydenhoitajilta ilmeisesti odotetaan enemmän vuorovaikutuksellista osaamista mihin rahkeet/rakenteet riittävät ja en usko että olen asiassa täysin väärässä.Mielestäni heidän tulisi kieltäytyä kaikesta perhe ja mt työstä mikäli esim yksilötyönohjausta ei järjesty.
 
Takaisin
Top