Millainen anoppi sinulla on?

Mulla ei ole anoppia. Hän kuoli mun avomiehen ollessa vielä lapsi, eli en koskaan saanut tutustua edes... Teidän kertomuksia lukiessa tulee sellainen olo, että pääsen jossain määrin helpommalla. Silti on sellainen tunne, että minä ja anoppi oltais tultu hyvin juttuun! Olisin ehdottomasti halunnu lapselleni toisenkin isoäidin ja itselleni anopin myös... Huomaa joskus miehestäkin, että hän on aivan liian nuorella iällä joutunut äitinsä menettämään ja jäänyt vaille äidinrakkautta :'( Kyllä tuo anoppi olisi ollut meidän perheelle kullan arvoinen...

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän.

Äh kun meinaa tulla tippa linssiin :sad001
 
Mun äiti on kuollut ja miehen isä ja sisko on kuollut. Eli lapselta löytyy yksi mummi ja vaari. Anoppi on ihan mukava, mutta kieltämättä joskus rasittava. Hoitaa ainoaa lapsenlastaan todella mielellään, eikä tee lapsen suhteen mitään ilman lupaa. Ei siis syötä pullamössöä salaa selän takana tms. Huono itsetunto eli on asenteella, että minä en osaa enkä minä opi. Ei esimerkiksi edes yritä opetella kännykän käyttöä, eli osaa just ja just soittaa ja (EHKÄ) lukea tekstiviestin, mutta sit se viesti menee hukkaan jne.

Huomaa kyllä kierteen. Välillä isäntä tiuskii äidilleen kun ei jaksa kuunnella sitä (ja mä saan hyssytellä että lakkaa ny jo). Mut sit taas ku anopin sukulaisnainen tuli hänelle Juhannuksena kylään, niin anoppi tiuski aivan samalla tavalla hänelle, ku ei jaksanu montaa päivää kuulustella.
 
Muokattu viimeksi:
Anoppi on oikein mukava. Vinkkejä olen ottanutkin mielellään vastaan mutta suoranaisia ohjeita en oikein siedä. Oikeastaan kiinteiden aloituksen toistuva kehoitus on ainut asia joka on saanut näkemään punaista. Kukin kun tekee tyylillään nämä asiat. Hänellä on toki kaksi tytärtä jolla kummallakin yksi lapsi ja nämä tyttäret pelotteli kovasti et tulee puuttumaan joka asiaan jne. Mutta meillä on oikein hyvin toiminut ainakin vielä tämä miniä-anoppi suhde. Toki mieskin osaa sanoa äidilleen vastaan ja 300km välissä on jossain määrin hyväkin asia.
 
Minulla on ihan mahtava anoppi. Itse en osaa hoitaa huushollia lainkaan. Ruokakokeilut ovat vähintään omituisia ja siivoaminen on ahdistavaa. Anoppi taas on oman paikkakuntansa marttaliiton puheenjohtaja :D, harrastaa käsitöitä ja on niin emäntä kuin olla ja voi. Tuleva lapsenlapsensa saa varmasti kaikki tarvittavat sukat ja villahousut anopin kautta.

Anoppini ei kuitenkaan ole päällepäsmäri tai tyrkyttämässä neuvoja. Kyseessä on varsin nuorekas, jalat-maassa-tyyppinen henkilö, joka ei turhasta nipota. Auttaa pyydettäessä, mutta ei muuten jyrää mielipiteillään tai neuvoillaan. Tämä on siunaus omalla kohdalla, koska inhoan sitä jos minua käydään neuvomaan. Mies tekee tätä tarpeeksi, onneksi äitinsä ei. <3
 
Kirjotin aiemmin, että mulla ei ole anoppia, eli miehelläni äitiä... Mun isä taas kuoli muutama vuosi sitten :'( Molemmat siis kuolleet 40 ja 50 ikävuoden välillä... Mun äiti joutuu todella tiukan rahatilanteensa takia tekemään paljon töitä ja taas appiukkoni asustelee melko kaukana. Hän on muutenkin niitä ihmisiä, jotka eivät edes uskalla pitää vauvaa sylissään (vaikka on kolmen lapsen isä)! Eli hurraa huutamista ei ole isovanhempien kanssa, mutta hyvä että niitä on EDES kaksi kuitenkin elossa. Ja onhan sitä olemassa muitakin läheisiä, kuten kummit.
 
Takaisin
Top