anoppi on aina oikeassa ja tietää, miten lapset kasvatetaan. en onneksi kysele häneltä moiseen neuvoja ja kuittaan saadut neuvot olankohautuksella, nyökyttelyllä "joojoo" ja unohdan koko jutun samantien. miehen vanhimman pojan kasvatuksen hoitivat pitkälti pojan äiti ja anoppi, miehellä ei ollut paljoo sanomista asiaan. häntä lähestyttiin sitten, kun pojan kanssa oli ongelmia ja usein ongelmia oli, koska mies tapaa poikaa niin vähän. tuo loppui, kun ko. poika tuli teini-ikään. anoppi halusi kovin mielellään kasvattaa myös miehen nuoremman pojan, mutta sai siinä kohtaa minut vastaansa, kun minä kuitenkin isän puolisona kannoin ja kannan ison vastuun pojan kasvatuksesta, etenkin kun biologista äitiä ei ole kuvioissa. tämä vastakkainasettelu sai aikoinaan naurettaviakin piirteitä, mutta mun otettua etäisyyttä anoppiin ja pojan kasvettua se on lähes loppunut. ilmenee ainoastaan, jos ollaan anoppilassa tai hänen mökillään, meillä kotona on turha tulla selittää, miten me kasvatetaan väärin. meidän kahden yhteisen lapsen kasvatukseen anoppi ei ole edes yrittänyt puuttua ja sen jos tekisi, nousisin minä takajaloilleni. lyhyt väittely käytiin kesällä siitä, jääkö tyttö anopin luo "pitemmäksi aikaa", mutta minä sanoin heti jyrkän ein enkä lähtenyt väittelemään asiasta, joten se kuivui kasaan.
anoppi on hyvä ja välittävä mummo ja annan mielelläni hänen olla lasteni kanssa, mutta kun anopilla on miesystävä, jolle maistuu liikaa alkoholi eikä tämä mies rajoita edes, vaikka on vieraita ja pikkulapsia, niin mun mielestä lapset ei mene sinne ilman valvontaa. anopille on kyllä mainittu miehen juomisesta (sekä minä, mies että toinen miniä), mutta anoppi vähättelee miehen juomista ja vähättelee sittenkin, vaikka miehen nuorempi poika olisi kertonut meille, että miesystävä oli ihan hirveässä humalassa. eli vaikka anoppi olisi ihmisenä muuten hyvä ja välittävä, en pysty luottamaan häneen ja jättämään lapsiani hänen hoitoonsa juuri tuon miesystävän vuoksi.
Aivan huippu anoppi siis! ja ihana myös äitinä ja superihana mummuna!
