Mikä minussa muuttui?

Pojan eteen olis valmis tekemään mitä vaan. Kaksin kun ollaan, ni olen jo tottunu, et oikeestaan kaiken voi jättää kesken ja lähteä syöttämään, sit olen vihainen itselleni kun kokoajan kaikki kesken. Ei muista mikä jäi kesken ja ehtii alottaa uuden. Ahdistun vierailijoista, koska kuvittelen heidän odotuksia ja oletuksia. En vaan jaksa yötä myöten luuttua heilutella ja tiskata. Yksin kolmen koiran ja lapsen kanssa on tekemistä, mutta en siedä ulkopuolisilta kommentteja, että koiria pitäis alkaa monttuun laittaa. Kuitenkin päivittäin raahaan itseni vähintään tunniksi ulos, muuten varmaan hautautuisin täysin kotiin. Huomaan kyllä, että olen jokseenkin eristäytynyt. Itsetunto ja ulkonäköpaineet on pahentuneet. Itkupotkuraivarit itselleni hyvin yleisiä ja tyypillisiä, esim se että maito loppuu (mun päässä, pitäs pystyä olemaan edes lehmä, muttei kykene siihenkään)
kaikinpuolin tuo poika tuntuu olevan kaikki kaikessa, enkä silti vaihtais päivääkään pois.
 
Tunteet koiraa kohtaan on muuttunu. Katso vauva ja lemmikit ketju...

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon yrittäny miettiä et mikä mussa on muuttunu, mut jotenki en ite osaa nähdä mitään muutosta. Tietenki nyt on poika aina etusijalla kaikessa ja näin, mutta silleen ihmisenä en oo muuttunu. Tai no suhtautuminen töihin on muuttunu, ennen tykkäsin käydä töissä, mut nyt ei kiinnosta yhtään töihin paluu, vaikka kohta sitä pakko miettiä..
 
En oo koskaan töistä oikein välittänyt enkä siellä käymisestä nauttinut ja halu olla pojan kanssa mahd. pitkään on suuri. Rahatilanne voi vaan tulla siinä asiassa vastaan.
Musta tuntuu kuin poika olisi tuonut mun ja miehen suhteeseen enemmän sisältöä vaikka onhan tässä jo 9 vuotta yhteiseloa takana. Minä itse olen kärsivällisempi, epäitsekkäämpi (en esim. välitä miltä vartalo nyt näyttää) ja stressaan asioita edelleen, mutta enemmän pojan kuin itseni puolesta. En myöskään paljoa välitä mitä muut musta (äitinä) ajattelee. Perhe on tullut tärkeämmäksi. Olen onnellisempi ja osaan elää paremmin hetkessä. Poika on siis rikastuttanut elämääni. Nyt voisin todella vaikka kuolla toisen puolesta. Vaikka onhan tässä tullut mukana myös vastuu toisesta ja se saattaa joskus hirvittää. Tunnen tämän vuoden aikana kasvaneeni ihmisenä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top