Jaa, eipä tämä neljäs nyt varmaan suuren suuria muutoksia tuonu. Peilistä katselee sama nainen, tosin painoa on 7kg enemmän kuin ennen raskautta. Se hieman häiritsee, mutta vain mua
Siihen on onneks mahdollista vaikuttaa. Itken herkemmin, mutta aiemman perusteella se on ohimenevä vaiva. Hiukset on vähän paksummat, eikä aiemmin imetys niitä ole radikaalisti vähentänyt. Toivottavasti ei nytkään.
Ekan lapsen kanssa olin itelleni paljon ankarampi, nyt otan rennommin. Näissä vauvahuuruissa välillä suren esikoiseni vauva-aikaa ja leikki-ikää kun jotenkin nipotin kaikesta (lähinnä siis itselleni). Toivottavasti en aiheuttanu mitään traumoja, joita en voi näin myöhemmällä iällä korjata.
Hermot on välillä pitkät ja välillä leimahtaa. Varsinkin tuolle esikoisen reppanalle välillä ärähdän rumasti, kun on miljoona asiaa kesken ja hän alkaa sopivasti jotakin änkyröimään tms. Anteeksi pyytelen, kun me aikuisetkin mokaillaan
Noitten pienimpien itkua siedän ja jaksan niitä rauhoitella, mutta noitten isompien keskinäistä nahistelua ja kantelua en jaksa sitten yhtään.
Mä en ole ollenkaan tehokas tai ehkä jollain mittakaavalla olen, mutta näiden persukotitöiden lisäksi kun olis vaikka mitä hommaa mitä pitäs tehdä, mutta en vaan pysty kun takiainen roikkuu tississä
Ärsyynnyn omasta saamattomuudestani ja kiukuttelen miehelle, jos se lösähtää sohvalle eikä tee mitään (vaikka hän siis pystyis!
) Eipä auta miehen vakuuttelut siitä, että hienosti on koti hoidettu ja lapset ruokittu. Jos olisin just sinä päivänä halunnu ommella ne uudet verhot tai kitkeä kasvimaan. MURR!