Mikä kaikki muuttuu vauvan myötä?

Mä en asuisi/muuttaisi taloon, missä ei ole hissiä. Asun kyllä kerrostalossa ja yksin kulkiessani menen rappuja kolmanteen kerrokseen, mutta lapsen ja rattaiden kanssa se olisi tuskaa! Varsinkin kun se olisi jatkuvaa. Se on todella raskasta, henkisesti ja fyysisesti, varsinkin jos lapsi kiukkuaa, eikä halua istua rattaissa ja siihen vielä kauppakassit yms. Ehkä se rappusissa puljaaminen menee vielä hyvien vaunujen ja vauvan kanssa, mutta taaperoajasta eteenpäin en suosittele!
 
Esikoista odottaessa me laitettiin muuttosuunnitelmiin vauhtia, koska meillä olis ollut kolmet kierreportaat kuljettavana, eikä fiksua säilytyspaikkaa rattaille alhaalla. Meidän kaksio olisi kyllä ollut kans ihan liian pieni meille kolmelle.
Synnytyksestä toipumisen kannalta oli kyllä myös huojentavaa asua maatasossa, koska liikkuminen ja varsinkin asioiden kantaminen oli muutama viikkoa tosi hankalaa. Toisilla kaikki tuollainen on myös kiellettyä, esim. sektion jälkeen.

Toisaalta, hätä keinot keksii ja kaikkiin tilanteisiin jotenkin sopeutuu. Vaikka varmasti selviättekin ihan hyvin, jos joudutte vielä siellä portaiden päässä asumaan kun lapsi syntyy, niin kyllä silti suosittelisin selvittelemään muuttomahdollisuuksia jo ennen sitä.
 
Mä ehkä kans muuttaisin ennen ku vauva syntyy. Ei oo kokemusta hissittömästä talosta mut muutettiin ku vauva oli 6kk ja se oli kyl melkosta tuskaa hoitaa vauvaa ja muuttoa samaan aikaan :shifty:
 
Jos on muuttoaikeita sillee "lähiaikoina" niin ehdottomasti ennen vauvan syntymää! Se on kuitenkin sen verran stressaavaa jo se uuden elämän ja vauvan opettelu kaikkine yöheräämisineen, että jos siinä pitäs vielä alkaa muuttamaan... Itse en olisi pystynyt. Toki toiset ei oo niin rikki ja moksiskaan syntymän jälkeen, että riippuu henkilöstä.
Muuten taas portaiden kulkeminen... Vaikuttaa hyvin paljon millaiset rattaat on. Ja toisaalta, voishan olla myös kantoreppu/kantotakki tms mitä käyttää. Ja jos ei halua vauvaa rytkytellä rattaissa edestakas niin esim pehmeä kantokoppa mikä käy rattaisiin, menis toisessa kädessä ja toisessa rytkyttää rattaat... Tai jotaim sinne päin :grin
 
Voi ei! Meillä on edessä muutto sitten, kun tämä elokuinen esikoinen on 7kk. Onko aivan hirveää? Ajattelin, että siinä vaiheessa olisi jo hieman tottunut vauva-arkeen. Täytyy varautua siihen, että valjastetaan iso muuttoremmi ja paljon laatikoiden pakkaajia ja purkajia, ja/tai pikkuisen hoitajia!
 
Ei välttämättä. Ja tietty jos saa lapsen hoitoon muuttopäiväksi ja vaikka ekaksi yöksi niin ajattelisin ettei niin paha ole. Varsinkin jos tosiaan sen muuttoruljanssin jälkeen saa yön nukkua rauhassa ja levätä kaiken viimeisten pakkaamisten, kantamisen ja tärkeimpien purkamisten jälkeen :)
Itse en kauheesti esikoisen ollessa 7kk ikäinen jaksanu semmosta härdelliä, mutta mä olinkin koko ekan vuoden todella väsynyt ennen kuin poitsu rupes kunnolla nukkumaan yönsä:grin
 
Muuttoa viime vuonna tehneenä sanoisin, että siihen voi valmistautua jo nyt käymällä pikkuhiljaa kaappeja ja laatikoita läpi ja myymällä ja hävittämällä kaikki turhat pois. Itsellä lähti jo hyvissä ajoin ennen muuttoa pari banaanilaatikollista täysin turhia astioita, monta säkillistä itselle turhia vaatteita, vanhentunutta elektroniikkaa ja kaikkea pientä tarpeetonta sälää kuten koruja, vanhentuneita lääkkeitä ja sen sellaista. Lakanoista ja pyyhkeistäkin karsin kamalimmat pois, koska niitä on edelleenkin yli tarpeen. On muuten muutto paljon helpompi ilman kamaröykkiöitä ja tavaroita, joita et välttämättä muutenkaan haluaisi viedä uuteen kotiin. Tekee myös hyvää pääkopalle turhasta luopuminen, eikä tee mieli ostella tilalle lisää tavaraa.
 
Tuo on totta! Itse moooonta kertaa muuttaneena voin sanoa että AINA lähtee roskiin ja kierrätykseen yllättävänkin paljon tavaraa ja vaatteita. Kunhan vaan osaa luopua ja irrottaa oikeesti sellasista mitä ei tarvii. Mulla periaate ollu se et jos en puoleen vuoteen-vuoteen oo jotain käyttänyt niin joutaa pois. Poislukien esim toppavaatteet mitä ei välttämättä joka talvi tarvitse.
 
Mä olen muuttanut kaksi kertaa just viikkoa ennen laskettua aikaa ja ei sekään mikään paras ajankohta ole eli jos on mahdollista niin mieluummin ennen kuin noin myöhään. Meillähän tila loppuu kesken vaikka onkin neliö ja tilaa reilu 90 neliöö. Elokuun alussa tulis kaks vuotta tässä täyteen mutta tuskin vielä siinä vaiheessa aletaan toista katsomaan vaan maksetaan vähän pidempään tätä pois ja kerätään vähän rahaa vielä ettei tarvis niin paljon lainaa uuteen.
 
Me muutettiin rivarista omakotitaloon 4kk ennenkuin esikoinen syntyi. Nyt on tilaa juosta ja rellestää. Ja mun mielestä tuo oli ainakin hyvä kohta muuttaa, kun jaksoin hyvin siivota ja järkätä taloa kuntoon :shy:
 
Me muutettiin 1kk ennen esikoisen syntymää, mikä oli ihan hyvä aika koska voin siinä kohtaa kohtuullisen hyvin.
Sitä ennen kävin joka helkkarin tavaran läpi meidän talosta (ja täynnä olevasta kellarista) ja Konmaritin koko omaisuutemme. Lähti yhteensä 4 tai 5 jätesäkillistä tavaraa kiertoon. Ja siis asuttiin kuitenkin vaan kaksiossa! Olin jostain pirun velvollisuudentunnosta raahannut mukanani mm. lapsuuden kodin talouspaperitelinettä ja n.12 vuotiaana ostamiani karmeita laukkuja. Teki niiin hyvää kanssa tutkia rauhassa kaikki mitä omistaa, ja tehdä samalla tilaa uudelle perheenjäsenelle.
Nyt on oikeasti kivaa, kun tiedän tasan esim. miten monet sakset meillä on - ja mistä ne löytää. :p
 
Meille vauva kyllä tulee tietämään aika suuriakin muutoksia. Rakensimme vasta valmiiksi omakotitalon johon muutimme pari kuukautta sitten, eli ihan keskustastaelämästä lähdimme maalle. Minä ja mieheni olemme siis molemmat kasvaneet maalla ja halusimme samaa lapsellemme sekä lemmikeillemme. Omat vanhempani asuvat vajaan 3 km päässä, eli apua löytyy silti läheltä.

Avusta puheen ollen: vauvahankintoja ei ole jouduttu tekemään juuri ollenkaan koska äitini on maailman tunnollisin hamsteri. Hän on säilyttänyt omasta + sisarusteni lapsuudesta KAIKEN. Ja kaikki on pakattu hienosti alkuperäislaatikoihin, pesty ja laitettu kuivaan varastoon. Sain häneltä 6 laatikollista vaatteita kokoa about. 50-100 ja kaikki vanhat leluni, lakanani, sänkyni, talvivaatteet... Jopa oman äitiyspakkaukseni vuodelta -90 sain itselleni. :happy: Itse olen ainoastaan ostanut tutteja, uudet yhdistelmärattaat + autonistuimen, pesuaineet ja voiteet.

Suurin muutos tulee silti olemaan ihan perheemme sosiaalisella puolella. Olemme suuren kaveripiirimme ensimmäiset jotka saavat lapsen ja olen jo nyt huomannut sen vaikuttavan siihen miten meitä kohdellaan. Itse asiassa huomasin pienen eron jo kun menimme naimisiin viime kesänä, olimme siis tässäkin asiassa ensimmäiset. Meitä ei ehkä aina kutsuta tai ole kutsuttu mukaan kun on jotain tapahtumia koska "ei se raskaana kuitenkaan jaksa" tai sitten kun jotain ollaan suunniteltu yhdessä se onkin kääntynyt sellaiseksi että kaikki muut paitsi me mieheni kanssa emme voi osallistua raskauden takia (esim. mökkireissun kohde siirtyi 100 km kauemmaksi synnytyssairaalasta ja ajankohdaksi tuli vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa).

Meillä on ystäväpiirissämme kaiken lisäksi monta paria jotka ovat valinneet elää lapsettomina ja varsinkin nämä henkilöt tuntuvat karsastavan ajatusta viettää meidän + vauvan kanssa vapaa-aikaansa. Toivon tosin että tämä ei toteudu, kun huomaavat ettei se vauva ole mikään este normaalille elämälle. Tuntuu että nykyään kaikkien on niin vaikea sovittaa se lapsi siihen omaan arkeen, mitä minä en ihan ymmärrä. Varsinkin kun on tämmöinen kotirotta jolla harvemmin mitään menoa on (ja tässä kohtaa varmaan hyvä mainita että olen työskennellyt monta vuotta lasten kanssa).

Tulipa pitkä virsi! Saarna loppuu tähän. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top