Meillä ei isoissa kuvioissa paljoa muutoksia: mahdutaan hyvin autoon ja kotiin. Asutaan kolmiossa, jossa toinen makkari meillä ja toinen miehen teini-ikäisellä lapsella. Tarkoitus asua tässä ainakin siihen asti, kun menen takaisin töihin. Sitten katsotaan uudestaan tilantarvetta.
Meidän yksvee cottoni on ollut ystävien lapsia kohtaan erityisen hellä ja hoivaava, joten uskomme ja toivomme, että hän ottaa myös innolla vastaan roolinsa isokoirana toukokuussa. :D Ehkä ongelmaksi muodostuu enemmäkin se, että haluaisi olla liian lähellä ja koko ajan avuksi.
Miehellä tosiaan kaksi lasta ennestään ja itsellä 4 pienempää sisarusta, joten uskon, että meillä on jo jotain käsitystä siitä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, millainen tyyppi lopulta mahasta putkahtaa! Itse olen vauvasta asti ollut maailman surkein nukkumaan, joten omat odotukset ovat sellaisia, että vuoteen ei saa nukuttua lainkaan. Mies ja hänen isommat lapsensa ovat maailman parhaita nukahtajia, joten sitä geeniä toivotaan myös tulokkaalle.
Kyl varmasti sit meidänki nyytti tottuu menoon ja meininkiin - ja konsertteihin alusta alkaen :) Ollaan kyl jo saatu konsertteja vähennettyä, kun ollaan jätetty yöksi makkarin ulkopuolelle valoja päälle ja heitetty hurtille Dentastixit ennen nukkumaanmenoa 
