Mikä kaikki muuttuu vauvan myötä?

Panda_

Puuhakas puhuja
Toukokuun äidit 2019
Lastenvaunuja ei ole enää ja kuolaan niitten perään. Pitäis olla sellaiset, että pärjäämme hissittömässä kerrostalossa.
 

Towanda

Asioista perillä oleva
Panda Me pärjättiin hyvin, kun vaunuissa oli irrotettava kantokoppa. Se oli sellainen pehmeä, jossa oli kahvat. Vaunut vain varastoon ja vauva mukaan turvallisesti kopassaan.
 

Panda_

Puuhakas puhuja
Toukokuun äidit 2019
Sellasia oonkin katsellut, että sais sen kopan näpsäkästi irti :) Kun nää lapset on olleet vauvoja, ollaan asuttu hissillisissä kodeissa, et hissittömyys uusi juttu tässä asiassa. Ja ois tosiaan kiva saada kerrankin uudet vaunut, kun aina ollut käytettyjä. Osa kyllä hyviä ollut mut osassa sit ollut jotain vikaa mitä koittanut sit itse jotenkin korjailla...
 

Mira83

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Tammimammat 2017
Toukokuun äidit 2019
Vauvavuoden jälkeen helpottaa? No way! Sit tulee uhmaikä ja se ei oo helppo vaihe se!
 

dootti

Piirimestaruustason postaaja
Marrasmammat 2016
Toukokuun äidit 2019
Pienen ihmisen elämä on yhtä "kautta" ja kriisiä toisen perään...:rolleyes:
Ei se helpota, aina on seuraava... :grin No ei... On niitä hyviäkin hetkiä. :wink
 

LilyOfTheValley

Piirimestaruustason postaaja
Meillä aiemmat kaksi lasta on tulleet niin lyhyellä välillä, että tälle kolmannelle löytyy kyllä tavaraa. Autoonkin mahdutaan, mutta istuin pitää ostaa. Luulen kyllä että ahtaaksi käy tila meidän autossa, että jossain vaiheessa joku isompi täytyy hankkia, vaikka siihen mahduttaisiinkin.
 

marinan

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuun äidit 2019
Muutetaan omaan omakotitaloon, mut muutto ei oo nyt vauvan myötä tullu, ollaan tätä projektia mietitty pidemmän aikaa jo! :)
 

Tanjamus

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuun äidit 2019
Kuulostaa tutulta jotkut kommentit täällä.

Itsekin olen inhorealisti ja olin valmistautunut jäätävään univelkaan, jota ei sitten yllättäen tullutkaan. Nukuttiin ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa kymmenenkin tuntia putkeen ja olin erittäin levännyt. Se pelko siis oli turha.

Mikään muu ei sitten mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Eli todellakin nukutaan vielä kymmenen kuukauden jälkeenkin perhepedissä, koska poika ei ole suostunut omaan sänkyyn edes synnärillä. Siis kätilötkin palauttivat vauvan mulle kansliasta, kun eivät kestäneet enää sitä huutoa. Mitattiin huviksemme, että vauva huusi 85 desibelin voimakkuudella, johan työsuojelulaki kieltää sellaisen metelin. :hilarious:

Poika myös nukahtaa ainoastaan tissille kaikkien sääntöjen vastaisesti. Sairaalassa varoiteltiin tuttipullosta, että ei saa totuttaa siihen. No, pojallepa ei ole kelvannut mikään muu kuin tissi, joten ei ole tarvinnut haaveilla lähtevänsä koskaan minnekään. Vaivalla pakkaseen pumpatut maidot on jääneet juomatta, kun pullo ei ole kelvannut ja mun on pitänyt palata kotiin imettämään. :rolleyes:

Tämä vauva onneksi nukkuu rattaissa, mutta vain, jos ne ovat liikkeessä. Turha kuvitella jättävänsä vauvan ulos nukkumaan ja itse pääsisi tekemään jotain kotihommia sillä välin. Tämä äiti kävelee kiltisti pitkin katuja ja työntää pikkuherran vankkureita. Tai istuu penkillä, mutta käsi tekee tasaista työntöliikettä, tai seuraa huuto.

Joskus katselen kateellisena, kun jonkun vauva vain pötköttää hissukseen kaukalossa/rattaissa/lattialla ja tuijottaa tyhjyyteen vanhempien tehdessä omia juttujaan. Jotkut vanhemmat pääsevät kuulemma jopa treffeille ja sillä aikaa vauva on hoidossa. Me päästiin kerran kahdestaan saunaan ja silloinkin tuli soitto perään, että vauva huutaa eikä mikään auta. Huokaus. Jäi tyyliin shampoot päähän, kun mentävä oli.

Silti en vaihtaisi vauvaa toisenlaiseen. Hän on temperamenttinen tapaus, mutta erittäin hauskaa seuraa. Koko ajan on menossa ja naurua riittää. Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä seuraa, kun maailman itsepäisin äiti on saanut maailman kovatahtoisimman lapsen. :smiley-angelic008

Sitä paitsi meille on LUVATTU, että vauvavuoden jälkeen helpottaa! :smiley-ashamed004

Minun kuopus oli vauvana ihan samanlainen :grin paitsi että hän ei suostunut vaunuihin ollenkaan vaan kannoin häntä kantorepussa, vasta 8kk ikäisenä suostui rattaisiin istuma-asennossa. Vierasti jopa isäänsä, eli jos halusin käydä vaikka pikaisesti lenkillä/kaupassa niin vauva huusi naama punaisena koko sen ajan kun olin poissa. Melkoisessa symbioosissa sitten elettiin eka vuosi, eikä ekan vuoden aikana todellakaan voinut jättää tyttöä hoitoon mihinkään. Nyt on kolmevuotias ja edelleen erittäin temperamenttinen.. uhmaikä oli ihan kamalaa ja on erittäin uhmaisa edelleen. Ja nukkuu yhä meidän huoneessa, yöllä kömpii minun kainaloon nukkumaan, läheisyydentarve on aina ollut suuri. Rakas lapsi on enkä häntä mihinkään vaihtaisi, mutta rasittavia hetkiä (jolloin olisin halunnut antaa lapsen ensimmäiselle ohikulkijalle, no ei toki oikeasti) on ollut kyllä miljoona kertaa enemmän kuin isoveljensä kanssa :grin
 

Dristiina

Vauhtiin päässyt keskustelija
Me ostettiin puoli vuotta sitten miehen kanssa rivarineliö eli asumisen puolesta mikään ei muutu - varsinkaan kun yksi huoneistakin on ikään kuin tyhjillään odottamassa toivottua asukkia. Autojakaan meidän ei varmaan tarvitse vaihtaa, farmariin mahtuu pienperhe hyvin. Se mikä itseä jännittää eniten, on se hyväksyykö koiramme tulevan mini-ihmisen. Se kun sattuu olemaan pieni ja hyvin mustasukkainen tapaus, joka pelkää kuollakseen tyttölapsia. Toivottavasti se sopeutuu lapseen eikä meidän tarvitse miettiä sen sijoittamista äitini luokse.
Ja tietystihän se muuttuu, että emme enää pääse mielemme mukaan lähtemään esim. keikoille yms, mikä on lapsettomalle parille ollut suht helppoa. Muuten tuskin suuresti mikään muuttuu. :)
 

Kaneli82

Kommentoinnin ninja
Lokamammat 2016
Toukokuun äidit 2019
Meidän koira suhtautui hyvin epäileväisesti esikoiseen, mutta ajan kuluessa niistä on tullut hyvät kaverit. Koira antaa lapsen ottaa kiinni aika kovinkin ennen kuin murisee.
 

marinan

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuun äidit 2019
Ihanaa, milloin pääsette muuttamaan?

No toivottavasti mahdollisimman pian!! Kauppakirjojen allekirjotuksessa nyt kestää mut kaikki on valmiina muuten :) tietysti remontti alkaa sit heti, niin veikkaisin että tän vuoden lopussa päästään! :D
 

Towanda

Asioista perillä oleva
Minun kuopus oli vauvana ihan samanlainen :grin paitsi että hän ei suostunut vaunuihin ollenkaan vaan kannoin häntä kantorepussa, vasta 8kk ikäisenä suostui rattaisiin istuma-asennossa. Vierasti jopa isäänsä, eli jos halusin käydä vaikka pikaisesti lenkillä/kaupassa niin vauva huusi naama punaisena koko sen ajan kun olin poissa. Melkoisessa symbioosissa sitten elettiin eka vuosi, eikä ekan vuoden aikana todellakaan voinut jättää tyttöä hoitoon mihinkään. Nyt on kolmevuotias ja edelleen erittäin temperamenttinen.. uhmaikä oli ihan kamalaa ja on erittäin uhmaisa edelleen. Ja nukkuu yhä meidän huoneessa, yöllä kömpii minun kainaloon nukkumaan, läheisyydentarve on aina ollut suuri. Rakas lapsi on enkä häntä mihinkään vaihtaisi, mutta rasittavia hetkiä (jolloin olisin halunnut antaa lapsen ensimmäiselle ohikulkijalle, no ei toki oikeasti) on ollut kyllä miljoona kertaa enemmän kuin isoveljensä kanssa :grin

Oijoi, ei ole ollut helppo vauva-aika sielläkään. Tohtiiko kysyä, milloin pahin eroahdistus helpotti ja pääsit taas menemään vapaammin? Meidän poika käyttäytyy jo nyt välillä kuin uhmaikäinen. Hän mm. raivoaa, jos en suostu avaamaan hänelle tiskikoneen luukkua tai jos näkee minun ruokailevan. Sehän ei käy päinsä, että äiti syö. Mitähän tästä vielä kehkeytyykään, kun se uhmaikä oikeasti alkaa. Ja murrosikä! :dead:
 

Jonalei85

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Kaikki muuttuu! Kaikkea ei osaa vielä ajatellakaan näin alussa, etenkään kun ei olla vielä monellekaan kerrottu. Molempien vanhempien ensimmäinen. Isot paineet toisen suvun puolelta, toisella puolella taas ei ole varmaan koskaan ollut odotuksia lisääntymisen suhteen. Samoin kaveripiirille tulee suurelle osalle ihan leuka rintaan-uutisena. Voi olla haastavaa pitää elämässä etenkin lapsettomia ihmisiä, mutta aika kapeaksi ystäväpiiri on iän muuta muutenkin käynyt. Uskon kyllä että turvaverkko löytyy, kunhan sitä vaan itsekin jaksaa ylläpitää. Lapsellisiin sisaruksiin toivoisin lähentyväni, mutta saa nähdä kun niin erilaisia ollaan.

Asumismuoto säilyy suurilta osin ennallaan, yhden kanssa mahdutaan näinkin.
Autonvaihto on ollut jo ajatuksissa. Farmariini mahdumme silti alkuun, riippuu muista muuttujista laitetaanko toinen auto kokonaan perheautona.

Työkuviot menivät itseltäni nyt päälaelleen, mm. tämänhetkinen kolmivuorotyö ei jatkossa onnistu. Mietittiin kevennystä b-lausunnolla, mutta nyt luinkin että b-lausunto saattaakin olla este syntymättömän lapsen vakuutukselle! Onneksi pian kolmikanta jossa selvitellään toivottavasti mahdollisimman kattavasti vaihtoehdot. Kellään kokemuksia - riskityö, vuorotyö, b-lausunto?

Miehen myös tehtävä päätös pystyykö jatkamaan nykyisessä työssään vai hakeutuako vakaampiin hommiin ollakseen enemmän läsnä.

Huh kun huimaa, tämä riitti tältä erää jos aion pitää aamupalat sisällä :D
 

elotyttö

Satasella mukana keskusteluissa
Toukokuun äidit 2019
Meillä lähinnä suurin muutos tulevan vauvan myötä taitaa liittyä esikoiseen. Eli hänen elämänsä muuttuu radikaaleimmin, kun ei enää olekkaan se ainoa lapsi talossa. On hyvin temperamenttinen tapaus ja mielenkiinnolla odotan miten tulee asiaan suhtautumaan. Toivottavasti hyvin ja suurimman uhmankin luulisi tuohon mennessä helpottavan, kun täyttää 4-vuotta pian vauvan syntymän jälkeen :)
 

Bunny

Oman äänensä löytänyt
Asutaan kolmiossa jossa yksi huone tällä hetkellä ns. varastona. Siitä huoneesta sitten tulee lastenhuone, kovasti olen jo kaavaillut sinne tapetin vaihtoa. :D
Koira meiltä löytyy mutta lapsia ei, saa nähdä miten koira suhtautuu. [emoji55]
 

Jonalei85

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Yleensä koiruudet suhtautuvat hyvin kun saavat nekin aikaa sopeutua. Meillä kaikki nykyiset ovat ainakin vieraiden lasten kanssa hyviä, erityisesti taaperoiden ja siitä eteenpäin. Ihan pikkuvauvoihin ei ole päästetty tutustumaan, mutta uskoisin että sen oman kanssa ei ole ongelmia. Senkään takia, ettei niitä päästetä heti iholle vaan totutetaan pikkuhiljaa. Vanhin koira (sillä itsellään ollut pennut niin tajuaisiko hormonit paremmin?) oli ihan alkuviikoilla raivokkaan suojeleva minua kohtaa, nyt siihen voi taas alkaa luottaa vieraiden ihmisten ja koirienkin suhteen paremmin.
Resurssiaggressio lienee se suurin mutta, olipa resurssi sitten omistajien huomio, ruoka tai lelut. Se pitää tunnistaa ja toimia hyvin tarkkaan riskit minimoidakseen. Meillä on ollut yksi ruuastaan ylitiukka tapaus, sen syömisiä ja lasten liikkeitä piti vahdata haukan katseella.
 

Mamma72017

Tietävä tietäjä
Heinämammat 2017
Tammiäidit 2020
Marraskuiset 2022
Esikoinen on nyt 1v3kk ja esikoisen myötä kaikki muuttui. Nyt tuskin tulee tilanne kamalasti muuttumaan kun onhan tuosta isoveljestä jo sitten seuraa ja apua vauvan kanssa.
Vanhempi koira nyt 16,5v papparainen ja esikoisen otti todella hyvin vastaan, todella kärsivällinen kaveri. Nuorempi nyt kohta 7v ja oli esikoisen alku raskauden aikaan ylisuojeleva ja makasi jaloissa jatkuvasti ja vahti mammaa. Lenkkeily pojan ja koiran kans ollu välillä ongelma kun meinaa kuumua todella kun suojelee poikaa.
Tämä meidän omakotitalo taas ei sisällä neliöitä kun 60, mut hyvin me mahdutaan tähän neljästäänkin kun hävitetään vaan ylimäärä tavaraa pois ja järkeillään säilytysratkaisuja. Aika paljon sitä turhaa tavaraa aina vaan siunaantuu. Mutku ei raaskis roskiin vaan mättää.
 

Carris

Vauhtiin päässyt keskustelija
Huoh, eilen illalla tuli mieleen, että täytyy jotenkin saada noi koirien iltahaukut ruotuun. Asutaan maalla ja niillä on sellainen "ihana" tapa, että jos bongaavat ikkunasta eläimen, niin konserttihan siitä syntyy :facepalm: En haluu vauvalle mitään sydäreitä tuollaisista!!:bored:

Täytyy varmaan alkaa opiskelee, miten ne sais koulutettua pois tuommosesta. Joskus tuntuu, että ne pelkästään haistavat esim. peuran, kun verhotki on kiinni!o_O
 

Katjusha

Kunnioitettu kommentaattori
Carris, meillä kaksi koiraa ulkorarhassa. Meluavat ajoittain, kun näkee meitä, kävelijöitä, heppoja, autoja... tyttö on tottunut alusta asti näihin ääniin. Ei herää vaunupäikkäreilläkään :)
Tyttö 1 v 11 kk
 
Top