Olen paljon miettinyt näitä kommentteja siitä, voiko mieslääkäri muka oikeasti ymmärtää mitään raskaudesta, kun ei ole sitä itse kokenut. Tai voiko miesgynekologi olla oikeasti pätevä, koska ei ole nainen ja siten ymmärrä naisena olemisesta mitään.
Saman ajattelumallin mukaisesti psykologin pitäisi varmaan olla itse sairastunut psyykkisesti tai syöpälääkärin olla itse sairastanut syöpää? Järjetöntä minun mielestäni.
Vauva-lehdessä oli joku aika sitten juttu, jossa puhuttiin synnytyskivuista ja niiden lääkinnästä. Joku sitä kommentoi täälläkin, että tottakai se oli MIESlääkäri sanoi, että lääkitys on hyvä juttu ja NAISkätilö se, joka sanoi, että halutessaan synnytyksestä selviää kipulääkkeettä. Että nainen kyllä tietää, mitä nainen kestää. Että miehet ei kestä kipua ja siksi tarjoaa lääkitystä, vaikka naiset ei sitä haluaisi. Veikakan kuitenkin, että synnytyssalissa jokainen läääkitystä pyytävä saa lääkkeensä ja niitä välttelevä saa olla ilman. Kamalinta olisi, jos joku kipulääkettä pyytävälle sanoisi, että kyllä sä pystyt ilmankin, monet muutkin on pystyneet...
Olen miettinyt, että jossain tilanteessa juuri se, että nainen niin-kauhean-hyvin-tietää-miltä-toisesta-tuntuu voi johtaa siihen, että kiputilaa tai tunnetta vähätellään eikä ymmärretä. Tämä minä- tiedän- miltä- sinusta- tuntuu on ylipäänsäkin neuvontatyötä tekevien helmasynti. Silloinhan avuntarvitsijaa ei tarvitse kuunnella, kun jo tiedetään, miltä hänestä tuntuu. Ei oma kokemus välttämättä auta laisinkaan ymmärtämään muita, jos kokemus tuodaan esiin jonkinlaisena kilpailuna (koska minä kestin niin kyllä sinäkin) tai sen avulla vähätellään.
En tarkoita, etteikö tällaisia vallankäyttötapauksia olisi molemmissa sukupuolissa, mutta kovakouraisimmat gyneni ovat aina olleet naisia. Olen yleensä käynyt naislääkäreillä ihan mukavuussyistä (joka onkin sitten ihan eri asia), mutta ne muutamat kerran miesgynen luona ovat olleet ihan positiivisia kokemuksia. Olen tullut kuulluksi ja lähtenyt tyytyväisenä.
Minulla on luottavaisempi olo vanhemman miesgynen luona kuin nuoren naiskätilön puheilla. Ihan sama ovatko synnyttäneet tai eivät. Ihmisen pitää tulla kuulluksi omassa tilassa ja pitääpystyä luottamaan hoitoon. Toki jos ei vain voi luottaa mieheen, niin sitten ei varmaan voi. Ja pitää mennä naislääkärin luokse. Mutta perusteena se, että pitää olla nainen ollakseen ymmärtävä gyne, ei ole mielestäni pesunkestävä.
Saman ajattelumallin mukaisesti psykologin pitäisi varmaan olla itse sairastunut psyykkisesti tai syöpälääkärin olla itse sairastanut syöpää? Järjetöntä minun mielestäni.
Vauva-lehdessä oli joku aika sitten juttu, jossa puhuttiin synnytyskivuista ja niiden lääkinnästä. Joku sitä kommentoi täälläkin, että tottakai se oli MIESlääkäri sanoi, että lääkitys on hyvä juttu ja NAISkätilö se, joka sanoi, että halutessaan synnytyksestä selviää kipulääkkeettä. Että nainen kyllä tietää, mitä nainen kestää. Että miehet ei kestä kipua ja siksi tarjoaa lääkitystä, vaikka naiset ei sitä haluaisi. Veikakan kuitenkin, että synnytyssalissa jokainen läääkitystä pyytävä saa lääkkeensä ja niitä välttelevä saa olla ilman. Kamalinta olisi, jos joku kipulääkettä pyytävälle sanoisi, että kyllä sä pystyt ilmankin, monet muutkin on pystyneet...
Olen miettinyt, että jossain tilanteessa juuri se, että nainen niin-kauhean-hyvin-tietää-miltä-toisesta-tuntuu voi johtaa siihen, että kiputilaa tai tunnetta vähätellään eikä ymmärretä. Tämä minä- tiedän- miltä- sinusta- tuntuu on ylipäänsäkin neuvontatyötä tekevien helmasynti. Silloinhan avuntarvitsijaa ei tarvitse kuunnella, kun jo tiedetään, miltä hänestä tuntuu. Ei oma kokemus välttämättä auta laisinkaan ymmärtämään muita, jos kokemus tuodaan esiin jonkinlaisena kilpailuna (koska minä kestin niin kyllä sinäkin) tai sen avulla vähätellään.
En tarkoita, etteikö tällaisia vallankäyttötapauksia olisi molemmissa sukupuolissa, mutta kovakouraisimmat gyneni ovat aina olleet naisia. Olen yleensä käynyt naislääkäreillä ihan mukavuussyistä (joka onkin sitten ihan eri asia), mutta ne muutamat kerran miesgynen luona ovat olleet ihan positiivisia kokemuksia. Olen tullut kuulluksi ja lähtenyt tyytyväisenä.
Minulla on luottavaisempi olo vanhemman miesgynen luona kuin nuoren naiskätilön puheilla. Ihan sama ovatko synnyttäneet tai eivät. Ihmisen pitää tulla kuulluksi omassa tilassa ja pitääpystyä luottamaan hoitoon. Toki jos ei vain voi luottaa mieheen, niin sitten ei varmaan voi. Ja pitää mennä naislääkärin luokse. Mutta perusteena se, että pitää olla nainen ollakseen ymmärtävä gyne, ei ole mielestäni pesunkestävä.