Mielialan vaihtelut

[nuppunen26]

Olipa hyvä, että kirjoitin tosta. Mietin pariin otteeseen, että onko liian synkkää ja uskallanko avautua, mut hyvä et avauduin. Googlettelin tota aihetta tovin myös ja ilmeisesti länsimaissa mielenterveys on yksi suurimmista aiheuttajista äitiyskuolleisuudessa. Olin kyllä ihan tietonen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja psykoosista, mutta oikein missään ei puhuta raskausajan mielenterveydestä. Puhutaan vaan kaikista fyysisistä oireista, mutta jos jatkuvasti on fyysisesti huono-olo, niin mulla menee kyllä aika nopeaa sitten mielikin matalaksi.

Joo ei ihmekään jos joutuu olemaan neljän seinän sisällä oksentamassa tai etomassa vaikka mitä hajuja ja makuja, jopa valoja/värejä. Kokemassa mielialan muutokset, pelot, stressi jne. Ja jopa viikkojen ajan. Miksei tästä aiheesta puhuta tarpeeksi. Onko tääkin asia mitä pitää vaan piilotella ja "jaksaa".

 

[Emp]

Kiitos rehellisistä vastauksista. Mulla on ollu ihan kauheeta vuoristorataa tunteiden kanssa ja hankalan tuntuisia fyysisiä oireita ja miehellä varmasti myös rankkaa mun kipuilun takia. Just iha älytöntä että tätä toivoi niin paljon ja silti raskaus on tuntunut pahalta. Mulla on myös sellainen mielenlaatu, että jokainen muutos laukaisee jonkinlaisen kriisin.

 

[Yönkukka]

Tässä on kyllä sellanen raskauteen liittyvä "keijupöly" karissu, jotenki sitä ennen ajatteli että raskaudessa on jotain erityistä hohtoa, mutta ei, kyllä se väsymys ja stressi tuntuu ihan yhtä pahalta raskaanakin ollessa, niitten aiheuttajia on vaan nyt lisää. Ja vaikka usein on tosi onnellinen kun tajuaa että meille oikeesti tulee vauva, niin sitten kun tälleen ei saa unta taaskaan kun jalkoja pakottaa, kylkeen sattuu ja mieli on levoton, niin toivoo kyllä että tää vaihe olis jo ohi.